30.5.05
Ei tätä voi oikein uskoa todeksi. Tänään me lähdetään sitten kotiin. Aika tasan tarkkaan 10 kuukautta ollaan oltu reissussa. Ihan epätodellinen olo. Kaikki tuntuu tänään ihan erilaiselta, kuin koko Bangkok olisi ikään kuin unessa. Rahti saatiin matkaan, 120 kiloa tavaraa ;)! Jäi sitä siis jotain konkreettistakin tästä vuodesta käteen. Laskujeni mukaan noin kolmetkymmenet kengät, kymmenet farkut, järkyttävät noin 80 t-paitaa (okei, myönnetään! Homma taisi riistäytyä käsistä ja PAHASTI!!!), 20 hametta, kymmenkunta laukkua, alusvaatteita, urheiluvaatteita, pari takkia, parit shortsit, sisustustavaraa ja muuta sälää. Suomessa ajattelin mennä katkaisuhoitoon.
Mutta jäi tästä vuodesta muutakin kuin materiaa. Ihania ystäviä, hyviä kokemuksia, kauniita muistoja ja avartunut maailmankuva. Mitäs minä olen tämän vuoden aikana oppinut?
- tinkimään. ja paljon.
- olemaan tiukka enkä suostu enää huijattavaksi
- olen oppinut syömään roskaruokaa ja jopa pitämään siitä. Ei hampurilaiset tai cokis niin pahaa ole.
- pääsin eroon hygienia-neurooseistani ja sietämään likaisuutta. Kyllä ne kädet pääsee sitten kuitenkin ennen pitkää pesemään.
- opin selviämään pienellä matkavarustuksella. Mitä vähemmän matkatavaraa, sitä vähemmän reppu painaa.
- opin sukeltamaan
- opin ajamaan skootterilla
- opin käyttämään talkkia ja hikiliinaa (kangasliina, jolla hangataan kasvoja säännöllisesti, jotta naama ei kiiltäisi)
- opin ratsastamaan elefantilla
- juomaan kaikkea mahdollista nestettä pillin avulla (thaimaalaiset rakastavat pillejä!)
- käyttämään palveluja hyväksi (siivooja, pesula, manikyyri, pedikyyri, hieronta ynnä muut on aika kivoja palveluja)
- opin, että muualla Euroopassa 15 minuuttia tarkoittaa vähintään puolta tuntia
- että Thaimaassa 15 minuuttia tarkoittaa vähintään tuntia
- että Intiassa 15 minuuttia tarkoittaa vähintään vuorokautta
- että thaimaalaiset eivät kertakaikkiaan ymmärrä kasvisruoan päälle. (Sika ei kuulu kasvisruokaan.)
- olen oppinut syömään katkarapuja ja pitämään niistä. Olen myös oppinut, että on parempi tilata katkarapuja, koska silloin saa yleensä katkarapuja. Kasvisruokaa on turha tilata, koska voi olla varma, että ainakaan kasvisruokaa sieltä ei tule.
- että kuumalla on turha juoda vettä, koska se ei imeydy. Parempi juoda vaikka limuja.
- että kuumalla kannattaa aina pysytellä varjossa mutta mieluiten ilmastoiduissa sisätiloissa
- että uusissa sandaaleissa ei kannata lähteä liikkeelle ilman laastaripakettia laukussa
- että pirtelökioskilta ei kannata yrittää ostaa banaania sillä kolmen banaanin sijasta saa kolme isoa banaanipirtelöä
Ja nyt myös tiedän
- miltä kuullostaa kurnuttava sammakkokuoro
- miltä tuntuu aloittaa päivä loikoilemalla auringonpaisteessa uima-altaalla
- miltä tuntuu, kun ei tarvitse koskaan palella
- miltä tuntuu istua lautassa, jonka kaikki matkustajat tuijottavat herkeämättä meitä
- miltä tuntuu istua koulutunnilla, kun edessä istuva poika tuijottaa minua koko tunnin ajan selkä opettajaan päin
- miltä tuntuu olla eläintarhan kiinnostavin ja kuvatuin kohde
- miltä tuntuu kun kaikkialla ja joka paikassa kaikki tuijottavat
- miltä tuntuu tieto, että esiinnyn kymmenien ja taas kymmenien intialaisten valokuva-albumeissa hikisenä ja punaisena väkinäisesti hymyillen
- miltä tuntuu seistä lehmien kanssa iltapäiväruuhkassa
- miltä tuntuu matkustaa 19 tuntia ilmastoimattomassa bussissa 35 asteen hiostavassa helteessä (jossa muut matkustajat tuijottavat meitä)
- miltä tuntuu olla maassa, jossa kukaan ei ymmärrä meitä ja me emme ymmärrä heitä (ORPO OLO!!!)
- mikä on oikea liikenneruuhka
- miltä tuntuu löytää samasta ravintola-annoksesta viisi pitkää mustaa hiusta
- miltä tuntuu kääntää päätä liian vähän antaessa poskisuudelmia ja suudella ranskalaista vaihto-oppilasta melkein suulle
- miltä tuntuu kun elämä on niin rentoa, että suurin stressi on oikean aurinkorasvakertoimen valinta
- miltä tuntuu syödä tuoreita hedelmiä joka päivä niin paljon kuin napa vetää ja aivan käsittämättömän halvalla
- miltä tuntuu hakea suussa sulava grillatu maissi katugrillistä silloin kun huvittaa 10 sentillä
- miltä tuntuu istua rantahiekalla palmujen katveessa ja tuntea kutinaa kantapään alla ja huomata, että rapuhan se sieltä hiekasta kaivautui
Aika mielettömän hieno vuosi. Mutta nyt tuntuu ihan kivalta tulla taas kotiin. Vau! Vesihanasta voi juoda ja yleisissä vessoissa on vessapaperia. Ja pytty. Miten kiva puhua taas suomea ja että ihmiset ymmärtävät mitä sanon (kommunikaatiota valokuvaliikkeessä eilen: You tomorrow CD back, ok? No have it now. Cannot.). Mukavaa :)! Ihana laittaa taas itse ruokaa ja syödä tasan sitä, mitä itse haluaa. Ihana pestä pyykkiä omassa pesukoneessa (itsepalvelupesulan pitäjällä täällä on ikävä fetissi meidän likapyykkiä kohtaan...). Kiva kävellä ruokakauppaan hikoilematta. Kiva käyttää päivänsä muuhunkin kuin liikenneruuhkissa istumiseen. Ja ihan mielettömän mahtavan ihanaa nähdä taas siskoa, perhettä ja kavereita :):):)!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Huomenna nähdään :)!
=) lilli
Mutta jäi tästä vuodesta muutakin kuin materiaa. Ihania ystäviä, hyviä kokemuksia, kauniita muistoja ja avartunut maailmankuva. Mitäs minä olen tämän vuoden aikana oppinut?
- tinkimään. ja paljon.
- olemaan tiukka enkä suostu enää huijattavaksi
- olen oppinut syömään roskaruokaa ja jopa pitämään siitä. Ei hampurilaiset tai cokis niin pahaa ole.
- pääsin eroon hygienia-neurooseistani ja sietämään likaisuutta. Kyllä ne kädet pääsee sitten kuitenkin ennen pitkää pesemään.
- opin selviämään pienellä matkavarustuksella. Mitä vähemmän matkatavaraa, sitä vähemmän reppu painaa.
- opin sukeltamaan
- opin ajamaan skootterilla
- opin käyttämään talkkia ja hikiliinaa (kangasliina, jolla hangataan kasvoja säännöllisesti, jotta naama ei kiiltäisi)
- opin ratsastamaan elefantilla
- juomaan kaikkea mahdollista nestettä pillin avulla (thaimaalaiset rakastavat pillejä!)
- käyttämään palveluja hyväksi (siivooja, pesula, manikyyri, pedikyyri, hieronta ynnä muut on aika kivoja palveluja)
- opin, että muualla Euroopassa 15 minuuttia tarkoittaa vähintään puolta tuntia
- että Thaimaassa 15 minuuttia tarkoittaa vähintään tuntia
- että Intiassa 15 minuuttia tarkoittaa vähintään vuorokautta
- että thaimaalaiset eivät kertakaikkiaan ymmärrä kasvisruoan päälle. (Sika ei kuulu kasvisruokaan.)
- olen oppinut syömään katkarapuja ja pitämään niistä. Olen myös oppinut, että on parempi tilata katkarapuja, koska silloin saa yleensä katkarapuja. Kasvisruokaa on turha tilata, koska voi olla varma, että ainakaan kasvisruokaa sieltä ei tule.
- että kuumalla on turha juoda vettä, koska se ei imeydy. Parempi juoda vaikka limuja.
- että kuumalla kannattaa aina pysytellä varjossa mutta mieluiten ilmastoiduissa sisätiloissa
- että uusissa sandaaleissa ei kannata lähteä liikkeelle ilman laastaripakettia laukussa
- että pirtelökioskilta ei kannata yrittää ostaa banaania sillä kolmen banaanin sijasta saa kolme isoa banaanipirtelöä
Ja nyt myös tiedän
- miltä kuullostaa kurnuttava sammakkokuoro
- miltä tuntuu aloittaa päivä loikoilemalla auringonpaisteessa uima-altaalla
- miltä tuntuu, kun ei tarvitse koskaan palella
- miltä tuntuu istua lautassa, jonka kaikki matkustajat tuijottavat herkeämättä meitä
- miltä tuntuu istua koulutunnilla, kun edessä istuva poika tuijottaa minua koko tunnin ajan selkä opettajaan päin
- miltä tuntuu olla eläintarhan kiinnostavin ja kuvatuin kohde
- miltä tuntuu kun kaikkialla ja joka paikassa kaikki tuijottavat
- miltä tuntuu tieto, että esiinnyn kymmenien ja taas kymmenien intialaisten valokuva-albumeissa hikisenä ja punaisena väkinäisesti hymyillen
- miltä tuntuu seistä lehmien kanssa iltapäiväruuhkassa
- miltä tuntuu matkustaa 19 tuntia ilmastoimattomassa bussissa 35 asteen hiostavassa helteessä (jossa muut matkustajat tuijottavat meitä)
- miltä tuntuu olla maassa, jossa kukaan ei ymmärrä meitä ja me emme ymmärrä heitä (ORPO OLO!!!)
- mikä on oikea liikenneruuhka
- miltä tuntuu löytää samasta ravintola-annoksesta viisi pitkää mustaa hiusta
- miltä tuntuu kääntää päätä liian vähän antaessa poskisuudelmia ja suudella ranskalaista vaihto-oppilasta melkein suulle
- miltä tuntuu kun elämä on niin rentoa, että suurin stressi on oikean aurinkorasvakertoimen valinta
- miltä tuntuu syödä tuoreita hedelmiä joka päivä niin paljon kuin napa vetää ja aivan käsittämättömän halvalla
- miltä tuntuu hakea suussa sulava grillatu maissi katugrillistä silloin kun huvittaa 10 sentillä
- miltä tuntuu istua rantahiekalla palmujen katveessa ja tuntea kutinaa kantapään alla ja huomata, että rapuhan se sieltä hiekasta kaivautui
Aika mielettömän hieno vuosi. Mutta nyt tuntuu ihan kivalta tulla taas kotiin. Vau! Vesihanasta voi juoda ja yleisissä vessoissa on vessapaperia. Ja pytty. Miten kiva puhua taas suomea ja että ihmiset ymmärtävät mitä sanon (kommunikaatiota valokuvaliikkeessä eilen: You tomorrow CD back, ok? No have it now. Cannot.). Mukavaa :)! Ihana laittaa taas itse ruokaa ja syödä tasan sitä, mitä itse haluaa. Ihana pestä pyykkiä omassa pesukoneessa (itsepalvelupesulan pitäjällä täällä on ikävä fetissi meidän likapyykkiä kohtaan...). Kiva kävellä ruokakauppaan hikoilematta. Kiva käyttää päivänsä muuhunkin kuin liikenneruuhkissa istumiseen. Ja ihan mielettömän mahtavan ihanaa nähdä taas siskoa, perhettä ja kavereita :):):)!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Huomenna nähdään :)!
=) lilli
27.5.05
perjantai 27.5.
3 päivää jäljellä Bangkokia ja ulkomailla oloa. Sitten paluu suomen arkeen 10 kuukauden poissaolon jälkeen. Jotenkin on kovasti haikeutta mielessä. Tällä viikolla viimeisetkin kaksi parempaa kaveria on jo lähtenyt kotiin. On tylsää olla viimeisenä täällä.
Eilen kävimme kuitenkin katsomassa jotain sellaista taas, mitä ei varmaan ihan heti kotimaassa nähdä - vaikka siinä ei mitään näkemistä ollutkaan. Olimme nimittäin Miss Universum kisoissa. Kisat järjestetään tällä kertaa täällä Bangkokissa, ja kyseessä on 3 viikkoisen missikiertueen huipentuma, itse nelipäiväinen kilpailu. Finaalipäivä sattuu olemaan vasta ensi tiistaina, jolloin olemme jo suomessa joten jouduimme tyytymään 2. kilpailupäivään. Illan teema oli Presentation. Käytännössä jokainen sadasta kilpailijasta sanoi nimensä ja ikänsä kuin lastentarhan esittelykierroksella. Sitten uimapuvuissa he kävelivät nopean kierroksen ja selostaja kertoi, mitä he harrastavat ja tekevät vapaa-aikanaan. Kaikki olivat tietenkin urheilijoita, ja olivat vapaa-aikanaan perheen ja kavereiden kanssa. Tämän jälkeen oli vielä iltapukukierros, joka jäi tosin meiltä kesken. 3 tuntia Hartwall Areenan kokoisessa jättihallissa, jossa kaukana lavalla esiintyvistä hahmoista ei erottanut kuin puvun värin oli tarpeeksi. Kertakaikkiaan tylsä tapahtuma. Myös massat olivat äänestäneet näin jaloilleen, tuhansittain katsojia vetävä kilpailuareena ammotti melkein tyhjyyttän, ehkä kolmannes paikoista oli saatu myytyä/täytettyä sponsoreiden edustajilla. Ehdotan ehdottomasti, että kilpailuihin pitäisi tehdä karsinnat niinkuin euroviisuihinkin. Ei reilu 100 kilpailijan kilpailu ole oikein mielekästä katsojalle seurata. Yllättävää oli myös, että monesta naapurimaastamme, Islannista, Virosta ja Ruotsista ei ollu lähetetty lainkaan edustajaa. Koskakohan Suomi tajuaa seurata perässä.
lämmintä kesäkuuta suomeen toivoen,
eero
3 päivää jäljellä Bangkokia ja ulkomailla oloa. Sitten paluu suomen arkeen 10 kuukauden poissaolon jälkeen. Jotenkin on kovasti haikeutta mielessä. Tällä viikolla viimeisetkin kaksi parempaa kaveria on jo lähtenyt kotiin. On tylsää olla viimeisenä täällä.
Eilen kävimme kuitenkin katsomassa jotain sellaista taas, mitä ei varmaan ihan heti kotimaassa nähdä - vaikka siinä ei mitään näkemistä ollutkaan. Olimme nimittäin Miss Universum kisoissa. Kisat järjestetään tällä kertaa täällä Bangkokissa, ja kyseessä on 3 viikkoisen missikiertueen huipentuma, itse nelipäiväinen kilpailu. Finaalipäivä sattuu olemaan vasta ensi tiistaina, jolloin olemme jo suomessa joten jouduimme tyytymään 2. kilpailupäivään. Illan teema oli Presentation. Käytännössä jokainen sadasta kilpailijasta sanoi nimensä ja ikänsä kuin lastentarhan esittelykierroksella. Sitten uimapuvuissa he kävelivät nopean kierroksen ja selostaja kertoi, mitä he harrastavat ja tekevät vapaa-aikanaan. Kaikki olivat tietenkin urheilijoita, ja olivat vapaa-aikanaan perheen ja kavereiden kanssa. Tämän jälkeen oli vielä iltapukukierros, joka jäi tosin meiltä kesken. 3 tuntia Hartwall Areenan kokoisessa jättihallissa, jossa kaukana lavalla esiintyvistä hahmoista ei erottanut kuin puvun värin oli tarpeeksi. Kertakaikkiaan tylsä tapahtuma. Myös massat olivat äänestäneet näin jaloilleen, tuhansittain katsojia vetävä kilpailuareena ammotti melkein tyhjyyttän, ehkä kolmannes paikoista oli saatu myytyä/täytettyä sponsoreiden edustajilla. Ehdotan ehdottomasti, että kilpailuihin pitäisi tehdä karsinnat niinkuin euroviisuihinkin. Ei reilu 100 kilpailijan kilpailu ole oikein mielekästä katsojalle seurata. Yllättävää oli myös, että monesta naapurimaastamme, Islannista, Virosta ja Ruotsista ei ollu lähetetty lainkaan edustajaa. Koskakohan Suomi tajuaa seurata perässä.
lämmintä kesäkuuta suomeen toivoen,
eero
26.5.05
Hirvittävä matkakuume!!!!!!! Maha kääntyy ympäri joka kerta kun ajattelenkin Suomeen paluuta. Jännittää, jännittää, jännittää. Lähtötohinat käynnissä, huone on kuin pommin jälijltä. Rahdin hankkiminen on tuottanut minulle harmaita hiuksia ja tuskan hikeä mutta nyt toivon mukaan rahtifirma tulee hakemaan pahvilaatikot meiltä huomenna. Miten tätä tavaraa on taas kertynytkin? Toivottavasti kaikki menisi nyt nappiin. Haaveilen vain hetkestä jolloin istun lentokoneessa ja kaikki asiat on hoidettu!
Viime viikonloppu vietettiin Pattayalla. Halusin vielä lähteä sukeltamaan ennen Suomeen paluuta ja myöhästyimme Koh Changin lautasta, joten päädyimme taas turistihelvettiin. Sukellus oli melkein puolet kalliimpaa kuin Thaimaan muissa kohteissa mutta oli se sen arvoistakin :)! Ensimmäisen sukelluksen jälkeen olin jo valmis heittämään kirveen kaivoon ja lopettamaan koko harrastuksen kun olin pulpahtanut pari kertaa pinnalle ja toisaalta kolhinut itseäni pohjakiviin ;) mutta toisella sukelluksella vihdoin ymmärsin hengitystekniikan merkityksen korkeuden säätelyssä ja ahaa-tunne oli valtava. Vaikka virta oli todella voimakas (potkimatta virtasi koko ajan vauhdilla eteenpäin) niin sukeltaminen oli todella hauskaa! Sukeltamisesta jäi mielettömän hyvä fiilis ja harmittaa kovasti, että joudumme jo palaamaan sameiden vesien Suomeen :(
Vietettyämme päivän lautassa niin kuinka ollakaan taas vaihteeksi käräytimme ihomme. Minä poltin jopa silmäluomeni, mikä oli aika tuskallinen kokemus. Kummallista, sillä pohjarusketus oli jo hyvä ja lisäilin aurinkorasvaa pitkin päivää. No, pitihän palanut iho vielä kerran kokea, niin kuin pisteeksi vaihtovuodelle :)!
Tänään Miss Universum kisoja katsomaan. Vuorossa missien kyselytunti. Toivovatkohan he maailmanrauhaa vai nälänhädän loppumista?
:) lilli
Viime viikonloppu vietettiin Pattayalla. Halusin vielä lähteä sukeltamaan ennen Suomeen paluuta ja myöhästyimme Koh Changin lautasta, joten päädyimme taas turistihelvettiin. Sukellus oli melkein puolet kalliimpaa kuin Thaimaan muissa kohteissa mutta oli se sen arvoistakin :)! Ensimmäisen sukelluksen jälkeen olin jo valmis heittämään kirveen kaivoon ja lopettamaan koko harrastuksen kun olin pulpahtanut pari kertaa pinnalle ja toisaalta kolhinut itseäni pohjakiviin ;) mutta toisella sukelluksella vihdoin ymmärsin hengitystekniikan merkityksen korkeuden säätelyssä ja ahaa-tunne oli valtava. Vaikka virta oli todella voimakas (potkimatta virtasi koko ajan vauhdilla eteenpäin) niin sukeltaminen oli todella hauskaa! Sukeltamisesta jäi mielettömän hyvä fiilis ja harmittaa kovasti, että joudumme jo palaamaan sameiden vesien Suomeen :(
Vietettyämme päivän lautassa niin kuinka ollakaan taas vaihteeksi käräytimme ihomme. Minä poltin jopa silmäluomeni, mikä oli aika tuskallinen kokemus. Kummallista, sillä pohjarusketus oli jo hyvä ja lisäilin aurinkorasvaa pitkin päivää. No, pitihän palanut iho vielä kerran kokea, niin kuin pisteeksi vaihtovuodelle :)!
Tänään Miss Universum kisoja katsomaan. Vuorossa missien kyselytunti. Toivovatkohan he maailmanrauhaa vai nälänhädän loppumista?
:) lilli
15.5.05
Takaisin Bangkokissa. VIHDOINKIN! Hyvin uuvuttavan 15 tunnin matkan jälkeen. Alkaa tämä matkustelu tai ainakin bussimatkustelu ottamaan voimille. Nyt tuntuu siltä, että Helsingistä Lappiin hurauttaa sekunnissa. Huoh! Miksi kaikilla bussiyhtiöillä tässä maanosassa on tapana noutaa asiakkaat aamulla hotelleilta? Eikö paljon järkevämpää olisi, että asiakkaat raahautuisivat itse kahdeksaksi bussiasemalle ja saisivat näin nukkua tunnin pidempään? Ei. Niinpä olimme aamu seitsemältä hotellin aulassa odottamassa bussikuljetusta bussiasemalle, joka saapui 40 minuutin odottelun jälkeen. Bussiasemalla meidän piti tietysti vielä odotella Bangkokiin menevää bussia. Bussi oli pieni mini-van ja tietysti me onnistuimme Eeron kanssa valitsemaan bussin ehkä huonoimmat paikat. Jalkatilaa oli muutama sentti ja penkin alla joku iso laatikko, joten jalkoja ei saanut mahdutetuksi juuri minnekään. Ainoa mahdollinen asento oli sivuttainen toisella kankulla istuminen kummallisessa kiekurassa, jotta jalat sai joten kuten mahdutettua penkkien väliin, silloinkin toinen jalka jäi osaksi ilmaan roikkumaan. Ilmastointia ei ollut ja bussissa oli mahdottoman kuuma. Tie oli sitä samaa kuoppaista hiekkatietä kuin tullessakin. Matka meni kelloa vilkuillessa.
Kolmannen pysähdyksen jälkeen matka jatkui taas keskipäivän paahtavassa kuumuudessa. Jossakin vaiheessa bussi alkoi täyttyä pölyllä. Matkustajat hengittivät kuka nenäliinan ja kuka jonkun vaatekappaleen kautta, kunnes kuski muutaman kilometrin köröttelyn jälkeen huomasi, että bussista oli pudonnut takaikkuna. Siinä vaiheessa kaikki matkustajat olivat yltä päältä punaruskeassa hiekkapölyssä ja minun valkoinen t-paita oli entinen. Ikävä juttu tässä oli se, että takapenkille oli lastattu kaikki matkatavarat ja seitsemisen rinkkaa oli pudonnut matkasta. Sinänsä mielenkiintoista tarkkailla miten eri maalaiset ihmiset tällaiseen takaiskuun suhtautuvat. Ranskalainen päästi suustaan kaikki mahdolliset ranskankieliset kirosanat ja hakkasi samaan aikaan istuinta sanojensa vahvistukseksi, britti meuhkasi ja vaati bussiyhtiöltä korvauksia. Onneksi me olimme matkassa vain pienien selkäreppujen kanssa, joten kerrankin me säästyimme yhdeltä vastoinkäymiseltä! Meidät matkustajat jätettiin kello kahdentoista porottavan auringon alle odottamaan, kun rinkkansa hukanneet lähtivät bussilla niitä etsimään. Etsimisessä meni tunti ja rinkkoja ei tietenkään löytynyt. Matkaa jatkettiin ilman bussin takalasia ja täytyy sanoa, että puolentoista tunnin päästä rajalle saavuttuamme olimme kaikki niin likaisia, etten ole ennen sellaista kokenut.
Thaimaan puolella iski rankkasade ja porukka hajosi. Kaikkien eksyneiden lampaiden yhteensaattamisessa ja bussiin pääsyssä kului taas rattoisasti tunti. Bussi vaikutti lupaavalta, kaksikerroksinen siisti bussi kaikkine mukavuuksineen. Matkaa onnistuttiin tehdä puolisentoista tuntia, kun bussi hajosi jota sitten korjattiin tunnin verran. Muutama kymmen kilometri eteen päin ja taas tunnin korjausurakka. Tässä vaiheessa myös bussin vessa oli mennyt tukkoon yhden onnettoman ruokamyrkytyksen saaneen matkustajan johdosta, joten kun vihdoin pääsimme jatkamaan matkaa, tehtiin se hyvin pistävän kitkerässä eritteiden hajussa. Kaiken lisäksi jouduimme Eeron kanssa ihailemaan bussin ikkunasta kotihotellimme näkyä, kun posotimme sen ohi ja teimme näin tunnin ylimääräisen lenkin keskustan kautta, jossa pääsimme vasta poistumaan kovan onnen kulkuneuvostamme, sillä myöhästyimme juuri edellisestä pysähdyspaikasta, joka olisi ollut muutaman kilometrin päässä kodistamme. Päivän ruokalistalla meillä oli cokista, shipsejä ja suklaata, ja kun kymmenen aikaan illalla pääsimme vihdoin hotellille, tuli sellainen olo, että nyt riittää taas vähäksi aikaa!
Cambodia oli kyllä ihan mukava paikka. Ihmiset olivat ystävällisen uteliaita eikä meitä valuutanvaihtosäädön jälkeen enää huijattu. Angkor Watin alue oli vaikuttava vaikka kolmisenkymmenen kilometrin pyöräily vaarin nuoruuden aikaisilla pyörillä keskipäivän helteessä ei ollutkaan mikään miellyttävin kokemus. Maa vaikutti aika köyhältä, varsinkin maaseutu (jota bussin ikkunasta oli RUNSAASTI aikaa seurailla...) mutta myös Siem Reap. Kerjäläisiä pyöri ympärillä jonkun verran, tuk tuk -kyydin tarjoajia sitäkin enemmän ;)! Vaikka silkkihuivien ja postikorttien kauppiaita olikin, varsinkin Angkor Watin ympäristössä, niin myynti ei ollut niin agressiivista kuin Intiassa. Myyjien kanssa pystyi keskustelemaan ja pelleilemäänkin. Ihmiset vaikuttivat onnellisilta eikä turistien nyhtäminen tuntunut olevan elämän päämäärä, vaikka toki kauppaa kovasti tekivätkin. Matkauupumuksesta huolimatta maasta ja reissusta jäi hyvä olo :)!
lilli
Kolmannen pysähdyksen jälkeen matka jatkui taas keskipäivän paahtavassa kuumuudessa. Jossakin vaiheessa bussi alkoi täyttyä pölyllä. Matkustajat hengittivät kuka nenäliinan ja kuka jonkun vaatekappaleen kautta, kunnes kuski muutaman kilometrin köröttelyn jälkeen huomasi, että bussista oli pudonnut takaikkuna. Siinä vaiheessa kaikki matkustajat olivat yltä päältä punaruskeassa hiekkapölyssä ja minun valkoinen t-paita oli entinen. Ikävä juttu tässä oli se, että takapenkille oli lastattu kaikki matkatavarat ja seitsemisen rinkkaa oli pudonnut matkasta. Sinänsä mielenkiintoista tarkkailla miten eri maalaiset ihmiset tällaiseen takaiskuun suhtautuvat. Ranskalainen päästi suustaan kaikki mahdolliset ranskankieliset kirosanat ja hakkasi samaan aikaan istuinta sanojensa vahvistukseksi, britti meuhkasi ja vaati bussiyhtiöltä korvauksia. Onneksi me olimme matkassa vain pienien selkäreppujen kanssa, joten kerrankin me säästyimme yhdeltä vastoinkäymiseltä! Meidät matkustajat jätettiin kello kahdentoista porottavan auringon alle odottamaan, kun rinkkansa hukanneet lähtivät bussilla niitä etsimään. Etsimisessä meni tunti ja rinkkoja ei tietenkään löytynyt. Matkaa jatkettiin ilman bussin takalasia ja täytyy sanoa, että puolentoista tunnin päästä rajalle saavuttuamme olimme kaikki niin likaisia, etten ole ennen sellaista kokenut.
Thaimaan puolella iski rankkasade ja porukka hajosi. Kaikkien eksyneiden lampaiden yhteensaattamisessa ja bussiin pääsyssä kului taas rattoisasti tunti. Bussi vaikutti lupaavalta, kaksikerroksinen siisti bussi kaikkine mukavuuksineen. Matkaa onnistuttiin tehdä puolisentoista tuntia, kun bussi hajosi jota sitten korjattiin tunnin verran. Muutama kymmen kilometri eteen päin ja taas tunnin korjausurakka. Tässä vaiheessa myös bussin vessa oli mennyt tukkoon yhden onnettoman ruokamyrkytyksen saaneen matkustajan johdosta, joten kun vihdoin pääsimme jatkamaan matkaa, tehtiin se hyvin pistävän kitkerässä eritteiden hajussa. Kaiken lisäksi jouduimme Eeron kanssa ihailemaan bussin ikkunasta kotihotellimme näkyä, kun posotimme sen ohi ja teimme näin tunnin ylimääräisen lenkin keskustan kautta, jossa pääsimme vasta poistumaan kovan onnen kulkuneuvostamme, sillä myöhästyimme juuri edellisestä pysähdyspaikasta, joka olisi ollut muutaman kilometrin päässä kodistamme. Päivän ruokalistalla meillä oli cokista, shipsejä ja suklaata, ja kun kymmenen aikaan illalla pääsimme vihdoin hotellille, tuli sellainen olo, että nyt riittää taas vähäksi aikaa!
Cambodia oli kyllä ihan mukava paikka. Ihmiset olivat ystävällisen uteliaita eikä meitä valuutanvaihtosäädön jälkeen enää huijattu. Angkor Watin alue oli vaikuttava vaikka kolmisenkymmenen kilometrin pyöräily vaarin nuoruuden aikaisilla pyörillä keskipäivän helteessä ei ollutkaan mikään miellyttävin kokemus. Maa vaikutti aika köyhältä, varsinkin maaseutu (jota bussin ikkunasta oli RUNSAASTI aikaa seurailla...) mutta myös Siem Reap. Kerjäläisiä pyöri ympärillä jonkun verran, tuk tuk -kyydin tarjoajia sitäkin enemmän ;)! Vaikka silkkihuivien ja postikorttien kauppiaita olikin, varsinkin Angkor Watin ympäristössä, niin myynti ei ollut niin agressiivista kuin Intiassa. Myyjien kanssa pystyi keskustelemaan ja pelleilemäänkin. Ihmiset vaikuttivat onnellisilta eikä turistien nyhtäminen tuntunut olevan elämän päämäärä, vaikka toki kauppaa kovasti tekivätkin. Matkauupumuksesta huolimatta maasta ja reissusta jäi hyvä olo :)!
lilli
12.5.05
Cambodiassa ollaan. 14 tunnin bussissa hyppimisen ja pomppisen jalkeen. Tiet ovat taalla kuoppaisia hiekkateita; jonkun huhun mukaan siita syysta, etta joku lentoyhtio lahjoo hallitusta, ettei teita kunnostettaisi, jotta turistit mieluummin lentaisivat lentokoneella kuin matkustaisivat halvoilla busseilla. Taman paivan uuvuttavan matkan jalkeen lentomatka takaisin Bangkokiin kuullostaa kylla kiehtovalta :)!
Maana Cambodia muistuttaa aavistuksen verran Intiaa. Taallakin on vahan sotkuista ja huijaavia ihmisia mutta ei ollenkaan samassa maarin kuin Intiassa ;)! Ja ihmisia on tietenkin huomattavan paljon vahemman. Turisteja ikava kylla vietiin tanaan vaikka huijauksen asiantuntijoita Intian jalkeen luulimmekin olevamme. Bussikuskimme kehotti meita vaihtamaan Thaimaan bahtit paikalliseen valuuttaan, niin kuulemma saa tuotteet kaikista halvimmalla. Ja raha piti vaihtaa heti rajalla, silla Siem Reapissa, missa nyt olemme, ei vaihtopisteita muka olisi. Muiden turistien vaihdettua rahaa mekin paatimme seurata esimerkkia ja nain havisimme 60 euroa surkean kurssin takia... Ja taalla kaytetaan oikeastaan ainoastaan USA:n dollareita tai Thaimaan bahteja, paikallista valuuttaa ei kayta edes paikalliset itse. Kylla syo miesta ja naista tama takapakki ja ensi tunnelma maasta on vahan negatiivinen mutta ehka tama tasta.
Hotelli on ihan mukava ja ilmastointikin loytyy. Huomenna temppeleita katselemaan ja kiukkuista mielta nostamaan :)!
lilli
Maana Cambodia muistuttaa aavistuksen verran Intiaa. Taallakin on vahan sotkuista ja huijaavia ihmisia mutta ei ollenkaan samassa maarin kuin Intiassa ;)! Ja ihmisia on tietenkin huomattavan paljon vahemman. Turisteja ikava kylla vietiin tanaan vaikka huijauksen asiantuntijoita Intian jalkeen luulimmekin olevamme. Bussikuskimme kehotti meita vaihtamaan Thaimaan bahtit paikalliseen valuuttaan, niin kuulemma saa tuotteet kaikista halvimmalla. Ja raha piti vaihtaa heti rajalla, silla Siem Reapissa, missa nyt olemme, ei vaihtopisteita muka olisi. Muiden turistien vaihdettua rahaa mekin paatimme seurata esimerkkia ja nain havisimme 60 euroa surkean kurssin takia... Ja taalla kaytetaan oikeastaan ainoastaan USA:n dollareita tai Thaimaan bahteja, paikallista valuuttaa ei kayta edes paikalliset itse. Kylla syo miesta ja naista tama takapakki ja ensi tunnelma maasta on vahan negatiivinen mutta ehka tama tasta.
Hotelli on ihan mukava ja ilmastointikin loytyy. Huomenna temppeleita katselemaan ja kiukkuista mielta nostamaan :)!
lilli
Lue lisää arkistosta.
