# eeron tekstit mustalla, lillin tekstit sinisellä #

29.4.05

Krabilla ollaan. Tsunamin jalkia ei taalla Ao Nangilla nay mutta eilen kavimme laheisissa saarissa Ton Saissa ja Hat Raissa, ja siella paikkoja ei oltu ilmeisesti viela ehditty siistia kokonaan. Veneen puolikkaita makoili siella taalla, maasto oli taynna rojua katon palasista pienempaan kraasaan ja toisaalta taas siella taalla oli uutuuttaan kiiltelevia kivitaloja, jotka oli ilmeisesti rakennettu tsunamin jalkeen, ja uutta rakennettiin koko ajan. Koko Krabia vaivaa kasittamaton turistikato, taalla on ihan pelottavan autiota! Jotenkin kurjalta tuntuu - paikalliset menettivat varmasti omaisiaan, laheisiaan ja omaisuuttaan, nakivat ja elivat kaiken sen katastrofin keskella ja nyt viela yrityksetkin ovat menna alta, kun ei ole asiakkaita. Ravintolat ja liikkeet menevat yhta aikaisin kiinni kuin Delhissa, koska eihan niita ole jarkea tyhjana auki pitaa, ja koko paikka tuntuu nukkuvan jonkinlaista talviunta.

Intialaisella teetetyista asuista tuli oikein onnistuneita mutta valitettavasti asut katosivat matkalla :( Matkasimme Ko Samuilta lautalla ja bussilla tanne Krabille, ja kesken bussimatkan kuski tuli herattamaan meidat ja kaski vaihtamaan bussia. Unenpopperoisena teimme tyota kaskettya ja pukupussi jai hattuhyllylle. Sydankohtaus oli aika lahella, kun seuraavalla bussilla hyvan matkaa koroteltyamme muistin asian. Nyt olemmekin sitten vahan jumissa taalla Krabilla, kun yritamme saada pukupussia takaisin. Tanaan iltapaivalla voimme menna taas bussiasemalle tiedustelemaan asiaa. Sunnuntaina meilla on lento Phuketista takaisin Bangkokiin, joten toivottavasti ennen sita vaatteet loytyisivat...

Sikali reissu on mennyt vahan monkaan, etta olemme molemmat Eeron kanssa kipeina :( Kuumetta, nuhaa, kohaa ja kummallakin molemmissa korvissa korvatulehdus. Laakari kielsi sukelluksen viiteen paivaan, ja sitten olemmekin jo Bangkokissa, joten sukellukset jaa talla kertaa valiin, mika harmittaa minua kovasti. Myos matkustamainen on aika raskasta puolikuntoisena. Ei sita oikein muuta osaa kuin haaveilla nukkumisesta. Haluan kylla ehdottomasti viela johonkin sukelluskohteeseen ennen Suomeen palaamista, harmittaa niin paljon!

lilli


ps. Pieni lisays edelliseen. Lahdettiin bussilla pois Ao Nangin rannalta ja muutaman sadan metrin paassa rannan kaantyessa eri suuntaan tsunamin jalkia alkoikin nakya. Koko rantaviiva oli kivimuureja ja vanhojen talojen perustuksia taynna eika taloja ollut mailla eika halmeilla. Luonto ja kasvillisuus oli ihan pystyyn kuollutta, harmaata ja kuivaa. Ei Krabi siis ihan ollutkaan saastynyt tuhoilta...
Comments: Post a Comment

Lue lisää arkistosta.

This page is powered by Blogger. Isn't yours?