20.2.05
Olen täällä vertaillut Intian ja Thaimaan ravintoloiden palvelukulttuuria. Vaikka maat ovatkin lähellä toisiaan, palvelu on täysin vastakkaista. Intiassa tilauksen tekoa sai vähän odotella mutta ruokailun loppupuolella sai melkeinpä pitää lautasestaan kiinni, ettei innokas tarjoilija olisi tullut korjaamaan lautasta pois. Kun viimeisen suupalan jälkeen laski haarukan lautaselle oli tarjoilija jo sitä nykimässä. Sinänsä ikävää, sillä harvemmin ruokailijat lopettavat syömistään yhtä aikaa. Varsinkin isommassa porukassa on ikävä olla se viimeinen, jolla on vielä lautanen täynnä ruokaa kun muut istuvat jo tyhjän pöydän ääressä. Täällä homma toimii toisin päin. Tarjoilija seisoo pöydän vieressä niin kauan, kunnes tilaus on tehty. Listat on usein kilometrin mittaisia ja harvemmin sitä pääsee muutamaa sivua pidemmälle ennen kuin tuskastuu tarjoilijan ’kyttäämiseen’ ja tilaa vain summamutikassa jotakin. Olen kyllä yrittänyt käyttää harhautustaktiikkaa eli tehdä heti aluksi pelkän juomatilauksen, jotta tarjoilija jättäisi meidät hetkeksi rauhaan mutta harvemmin se toimii. Joko tarjoilija huikkaa juomatilauksen keittiöön tai pyytää toisen tarjoilijan vahtivuoroon. Mutta sitten tilauksen tekemisen jälkeen tarjoilijan huomiota voikin olla mahdotonta saada. Mikäs siinä, puolensa molemmissa.
Kasvisruoasta olen jo oikeastaan luopunut ja siirtynyt pelkästään kalaruokaan. Kasvisruoan tilaaminen osoittautui vain kertakaikkisen mahdottomaksi. Listassa lukee riisiä vihanneksilla ja aina siinä on sikaa. Tai nuudeleita tofulla ja ekstrana ruokaan on tungettu kanaa. Ja kun tarjoilijat eivät ymmärrä minua enkä minä heitä niin kommunikointi on varsin hankalaa. Vaikka kysyisin tarjoilijalta, että onko ruoka varmasti pelkkää kasvista ja saan vastauksen ’yes yes’ niin aina sieltä ne tutut lihapallerot löytyvät. Hirveän turhauttavaa. Ja mikä ikävintä, nälkäisenä ihminen ei ole aina parhaimmalla tuulella, joten nämä jatkuvat vastoinkäymiset ottavat voimille. Turvallisinta on tilata shrimpiä, sillon lautasella on todennäköisesti sitä mitä tilaa. Vaikka tänään tarjoilja ei ymmärtänyt sitäkään vaikka heidän listasta sitä sormella näytinkin. ’Chicken?’ Kun tulen Suomeen, minulla on sormien tilalla todennäköisesti sakset, sen verran rapuja minä täällä napaani vedän.
Thain opiskelu on aika hankalaa. Intonaatio kun tässä kielessä on niin voimakasta, ettei se oikein monotonisen suomenkielisen päähän iskostu. Vaikka jonkun sanan periaatteessa tietäisikin niin väärällä intonaatiolla se menee metsään ja todennäköisesti siitä tulee lisäksi jotain kaksimielistä. Sen olen ollut huomaavinani. Tervehdykset, kiitokset, anteeksipyynnöt, numerot ja ananas jo sujuu mutta muuten onkin sitten aika hiljaista. Kirjaimia en osaa vielä yhtään, tosin baht-sanan osaan lukea mutta sekin taitaa olla vaan shoppailun tulosta. Viime aikoina kenkärintamalla on muuten ollut hiljaista, vain yhdet kengät ovat tarttuneet mukaan.
Bussikäyttäytymistä olen viime aikoina tarkkaillut. Matkustan osan matkasta kuntosalille paikallisbussilla; pienellä vihreällä kotterolla, joita näkyy jossain vanhoissa Suomi-filmeissä. Tosin näissä vehkeissä etu- ja takaovi ovat selkosen selällään auki, jotta bussiin tai bussista voi hypätä kesken vauhdin. Matka maksaa vain 0,06 euroa ja bussi on hämmästyttävän nopea - kuskit tuntuvat pitävän kilpa-ajosta ja leikkivät siis ruuhkaisilla teillä formulaa. Meno on varsin töksähtelevää äkkijarrutuksineen. Paikanluovuttamisjärjestys menee siten, että ensimmäiseksi paikan saavat sokeat ja liikuntaesteiset. Sen jälkeen lapset, sitten vanhukset ja sitten muut. Jos minä siis istun penkillä ja sisään astuu mummo, luovutan paikkani hänelle. Jos sisään astuu lapsi niin mummo luovuttaa paikkansa edelleen lapselle. Jos tämän jälkeen sisään astuu sokea tai liikuntaesteinen niin lapsi luovuttaa paikkansa hänelle. Ja tämä kaikki käy silmänräpäyksessä. Täytyy myöntää, että minulta tämä ei ihan vielä suju. Emmin edelleen sekunnin verran, että kuuluuko tässä nyt nousta vai ei, ja silloin joku muu on jo ehtinyt luovuttaa oman paikkansa. Ihailen tätä toisten huomioonottamista ja varsinkin reaktionopeutta. Vau! Olen vakaasti päättänyt, että minusta tulee yhtä hyvä ihminen kuin nämä thaimaalaisetkin. Tämä toisten huomioonottaminen ja avuliaisuus on niin käsittämätöntä, että ei tätä pysty ihan vielä sisäistämään.
Ja se pitää vielä mainita, että kyllä nämä thaimaalaiset vaan pitävät viihteestä. Joka puolella on televisioita: keskustan bussibysäkeillä bussia odottavien viihteeksi, kuntosalin hississä, lähipostissa – ihan kaikkialla. Ilmeisesti odottelu yritetään tehdä asiakkaille mahdollisimman mukavaksi. Tämä on kyllä kuin joku pikku-japani. Ja mun vaaleanpunainen teknokännykkä on tosi makee!
=) lilli
Kasvisruoasta olen jo oikeastaan luopunut ja siirtynyt pelkästään kalaruokaan. Kasvisruoan tilaaminen osoittautui vain kertakaikkisen mahdottomaksi. Listassa lukee riisiä vihanneksilla ja aina siinä on sikaa. Tai nuudeleita tofulla ja ekstrana ruokaan on tungettu kanaa. Ja kun tarjoilijat eivät ymmärrä minua enkä minä heitä niin kommunikointi on varsin hankalaa. Vaikka kysyisin tarjoilijalta, että onko ruoka varmasti pelkkää kasvista ja saan vastauksen ’yes yes’ niin aina sieltä ne tutut lihapallerot löytyvät. Hirveän turhauttavaa. Ja mikä ikävintä, nälkäisenä ihminen ei ole aina parhaimmalla tuulella, joten nämä jatkuvat vastoinkäymiset ottavat voimille. Turvallisinta on tilata shrimpiä, sillon lautasella on todennäköisesti sitä mitä tilaa. Vaikka tänään tarjoilja ei ymmärtänyt sitäkään vaikka heidän listasta sitä sormella näytinkin. ’Chicken?’ Kun tulen Suomeen, minulla on sormien tilalla todennäköisesti sakset, sen verran rapuja minä täällä napaani vedän.
Thain opiskelu on aika hankalaa. Intonaatio kun tässä kielessä on niin voimakasta, ettei se oikein monotonisen suomenkielisen päähän iskostu. Vaikka jonkun sanan periaatteessa tietäisikin niin väärällä intonaatiolla se menee metsään ja todennäköisesti siitä tulee lisäksi jotain kaksimielistä. Sen olen ollut huomaavinani. Tervehdykset, kiitokset, anteeksipyynnöt, numerot ja ananas jo sujuu mutta muuten onkin sitten aika hiljaista. Kirjaimia en osaa vielä yhtään, tosin baht-sanan osaan lukea mutta sekin taitaa olla vaan shoppailun tulosta. Viime aikoina kenkärintamalla on muuten ollut hiljaista, vain yhdet kengät ovat tarttuneet mukaan.
Bussikäyttäytymistä olen viime aikoina tarkkaillut. Matkustan osan matkasta kuntosalille paikallisbussilla; pienellä vihreällä kotterolla, joita näkyy jossain vanhoissa Suomi-filmeissä. Tosin näissä vehkeissä etu- ja takaovi ovat selkosen selällään auki, jotta bussiin tai bussista voi hypätä kesken vauhdin. Matka maksaa vain 0,06 euroa ja bussi on hämmästyttävän nopea - kuskit tuntuvat pitävän kilpa-ajosta ja leikkivät siis ruuhkaisilla teillä formulaa. Meno on varsin töksähtelevää äkkijarrutuksineen. Paikanluovuttamisjärjestys menee siten, että ensimmäiseksi paikan saavat sokeat ja liikuntaesteiset. Sen jälkeen lapset, sitten vanhukset ja sitten muut. Jos minä siis istun penkillä ja sisään astuu mummo, luovutan paikkani hänelle. Jos sisään astuu lapsi niin mummo luovuttaa paikkansa edelleen lapselle. Jos tämän jälkeen sisään astuu sokea tai liikuntaesteinen niin lapsi luovuttaa paikkansa hänelle. Ja tämä kaikki käy silmänräpäyksessä. Täytyy myöntää, että minulta tämä ei ihan vielä suju. Emmin edelleen sekunnin verran, että kuuluuko tässä nyt nousta vai ei, ja silloin joku muu on jo ehtinyt luovuttaa oman paikkansa. Ihailen tätä toisten huomioonottamista ja varsinkin reaktionopeutta. Vau! Olen vakaasti päättänyt, että minusta tulee yhtä hyvä ihminen kuin nämä thaimaalaisetkin. Tämä toisten huomioonottaminen ja avuliaisuus on niin käsittämätöntä, että ei tätä pysty ihan vielä sisäistämään.
Ja se pitää vielä mainita, että kyllä nämä thaimaalaiset vaan pitävät viihteestä. Joka puolella on televisioita: keskustan bussibysäkeillä bussia odottavien viihteeksi, kuntosalin hississä, lähipostissa – ihan kaikkialla. Ilmeisesti odottelu yritetään tehdä asiakkaille mahdollisimman mukavaksi. Tämä on kyllä kuin joku pikku-japani. Ja mun vaaleanpunainen teknokännykkä on tosi makee!
=) lilli
Comments:
Post a Comment
Lue lisää arkistosta.
