11.2.05
Jaa, mitenköhän tämän nyt aloittaisi? Ensimmäinen kerta personal trainerin kanssa sujui ihan hyvin, löysin uusia liikkeitä kipeälle selälleni ja löysin jopa vatsalihasliikkeen, joka ei vihlonut selässä - ensimmäinen kerta yli puoleen vuoteen! Olin siis innoissani taas eilen menossa personal traineria tapaamaan. Mutta tämä kerta olikin sitten vähän masentavampi. Ensimmäiseksi mitattiin rasvaprosentti: 38,4!?!?! Viime kesänä rasvaprosenttini oli parikymmentä yksikköä vähemmän, joten vähemmästäkin olin tyrmistynyt. Ja päälle vielä personal trainerin tuomio, että rasvaprosentti on aivan liian korkea. No kas kummaa, eikös 38.4 rasvaprosentilla olla jo valaan kokoisia sänkypotilaita?
Treenin jälkeen minut punnittiin ja mitattiin ja raahattiin kuntosalin managerin pakeille. Manageri oli sitä mieltä, että minun pitäisi ehdottomasti ostaa personal trainer palvelu saadakseni parhaat tulokset eli pudotettua painoani. Hmm. Selitin managerille ystävällisesti, että minulla on osteopenia ja siksi minun painoni ei pitäisi olla kovin alhainen, ja koska olen nyt alle lääkäreiden suositteleman minimipainon, en ajatellut laihduttaa kiloakaan. Manageri katsoi minua kuin halpaa makkaraa ja kysyi, että olenko minä todella muka nyt tyytyväinen vartalooni? Kuinka ikävästi sitä voi asian ilmoittaa? Minun pitäisi kuulemma ehdottomasti kiinteyttää itseäni ja hankkia lisää lihaksia, ja siihen tarvitaan tietenkin personal trainer. Selitin nätisti, että tässä on nyt ollut muutama kuukausi ilman urheilua, joten olen kyllä lihonnut pari kiloa mutta että pidän liikunnasta ja tiedän miten salilla toimia ja miten saada tuloksia, joten en tarvitse personal traineria. Tavoitteenani on kuntouttaa selkää ja siinä kaikki, kiitos ja näkemiin. Voi kiesus! Intiassa painoin 2 kiloa vähemmän ja siellä minä olin dangerously underweight ja kuntosali asetti tavoitteekseni nostaa painoa. Täällä minä painan 2 kiloa enemmän ja minun pitää laihduttaa. Ristiriitaista.
Suomessa kampanjoidaan siitä, kuinka liikunnan pitäisi olla kivaa ja osa elämäntapaa. Täällä ilmeisesti urheilu on ainoastaan keino saada langanlaiha vartalo. Kun käyn aerobicissä tuolla salilla, näen naisia, jotka ovat olleet siellä jo edellisellä tunnilla, ovat samalla kahdella tunnilla kuin minäkin, ja jäävät vielä seuraavaksi tunniksi. He käyvät siis vähintään neljällä aerobic-tunnilla päivässä, ties vaikka viettäisivät siellä kaiken aikansa. Pelottavaa. Ovat ilmeisesti ottaneet managerin jutut tosissaan?
Henkilökuntaa lukuunottamatta pidän paikasta todella paljon. Valinnanvaraa on loputtomasti, laitteita joka lähtöön ja paikka tosi hieno. Helposti siellä vierähtää kolmekin tuntia ja matkoineen koko päivä. Ympäristössä on myös mukava ostoskeskus (johon eilen päädyin lohtushoppailemaan managerin juttutuokion jälkeen) ja Skytrain asema on parinkymmenen metrin päässä, joten Bangkokia tulee nähtyä vähän erilailla kuin meidän Ramkhamhaeng-lähiössä hengatessa. Yritän siis olla välittämättä ystävästäni managerista ja tänään salilla pakoilinkin miekkosta varsin lahjakkaasti – vain yhden hymyn jouduin herralle suomaan. Täytyyhän salin järjestyssääntöjä noudattaa ;)!
lilli
Treenin jälkeen minut punnittiin ja mitattiin ja raahattiin kuntosalin managerin pakeille. Manageri oli sitä mieltä, että minun pitäisi ehdottomasti ostaa personal trainer palvelu saadakseni parhaat tulokset eli pudotettua painoani. Hmm. Selitin managerille ystävällisesti, että minulla on osteopenia ja siksi minun painoni ei pitäisi olla kovin alhainen, ja koska olen nyt alle lääkäreiden suositteleman minimipainon, en ajatellut laihduttaa kiloakaan. Manageri katsoi minua kuin halpaa makkaraa ja kysyi, että olenko minä todella muka nyt tyytyväinen vartalooni? Kuinka ikävästi sitä voi asian ilmoittaa? Minun pitäisi kuulemma ehdottomasti kiinteyttää itseäni ja hankkia lisää lihaksia, ja siihen tarvitaan tietenkin personal trainer. Selitin nätisti, että tässä on nyt ollut muutama kuukausi ilman urheilua, joten olen kyllä lihonnut pari kiloa mutta että pidän liikunnasta ja tiedän miten salilla toimia ja miten saada tuloksia, joten en tarvitse personal traineria. Tavoitteenani on kuntouttaa selkää ja siinä kaikki, kiitos ja näkemiin. Voi kiesus! Intiassa painoin 2 kiloa vähemmän ja siellä minä olin dangerously underweight ja kuntosali asetti tavoitteekseni nostaa painoa. Täällä minä painan 2 kiloa enemmän ja minun pitää laihduttaa. Ristiriitaista.
Suomessa kampanjoidaan siitä, kuinka liikunnan pitäisi olla kivaa ja osa elämäntapaa. Täällä ilmeisesti urheilu on ainoastaan keino saada langanlaiha vartalo. Kun käyn aerobicissä tuolla salilla, näen naisia, jotka ovat olleet siellä jo edellisellä tunnilla, ovat samalla kahdella tunnilla kuin minäkin, ja jäävät vielä seuraavaksi tunniksi. He käyvät siis vähintään neljällä aerobic-tunnilla päivässä, ties vaikka viettäisivät siellä kaiken aikansa. Pelottavaa. Ovat ilmeisesti ottaneet managerin jutut tosissaan?
Henkilökuntaa lukuunottamatta pidän paikasta todella paljon. Valinnanvaraa on loputtomasti, laitteita joka lähtöön ja paikka tosi hieno. Helposti siellä vierähtää kolmekin tuntia ja matkoineen koko päivä. Ympäristössä on myös mukava ostoskeskus (johon eilen päädyin lohtushoppailemaan managerin juttutuokion jälkeen) ja Skytrain asema on parinkymmenen metrin päässä, joten Bangkokia tulee nähtyä vähän erilailla kuin meidän Ramkhamhaeng-lähiössä hengatessa. Yritän siis olla välittämättä ystävästäni managerista ja tänään salilla pakoilinkin miekkosta varsin lahjakkaasti – vain yhden hymyn jouduin herralle suomaan. Täytyyhän salin järjestyssääntöjä noudattaa ;)!
lilli
Comments:
Post a Comment
Lue lisää arkistosta.
