8.1.05
Tultiin tänään Laosista. Matka meni mukavasti. Mentiin yöjunalla ja makuuvaunu oli iloinen yllätys: sängyn eteen sai vedettyä verhon! Ai ai, kyllä yksityisyyttä arvostava suomalainen oikein kehräsi mielihyvästä ;)! Junan tarjoilija oli hassu, mahdottoman hyväntuulinen ja kovin kovin sosiaalinen. Eero näyttää kuulemma Tom Cruiselta ja minä Madonnalta ja Leenalla ja minulla on kuulemma ’same face’. Ehkä länsimaalaiset näyttävät heistä samalta, niin kuin thaimaalaiset näyttävät meistä (huvipuistossakin meille yritettiin kaupata jonkun tuntemattoman turistin valokuvasta tehtyä lautasta). Ainoa miinus makuuvaunussa oli hirvittävä kylmyys. Palelimme niin, että mukavissakaan sängyissä nukkumisesta ei tullut yhtään mitään ja niinhän siinä kävi, että minä tulin taas vaihteeksi kipeäksi ja Laosin reissu meni lääkkeiden varassa elämiseen tasaiseen tahtiin nousevan kuumeen kanssa. No, aina ei voi voittaa.
Reissu oli huterasta olosta huolimatta onnistunut, saimmehan me vihdoin Thaimaan viisumit :)! Nyt ei tarvitse sitäkään asiaa enää miettiä huhtikuun alkuun saakka. Laos vaikutti ihan mukavalta paikalta, aika köyhältä ja ympäristö muistuttikin ehkä vähän Intiaa mutta ihmiset olivat hurjan iloisia ja hyväntuulisia. Kaikilla oli mahtavan leveä virne kasvoilla ja elämänmeno näytti rennolta. Tuktuk-kuskit (paikallinen riksa) eivät olleet yhtään ahdistelevia vaan huutelivat vain iloisena kyytitarjouksiaan. Jotkut olivat jopa virittäneet riippumaton matkustustilaan ja retkottivat siellä rennosti kyytiä odotellen. Itseäkin alkoi pakostikin hymyilyttämään :)! Paikalliset tuntuivat kuittaavan naurulla vähän kaikkea: iloa, hämmennystä, epätietoisuutta, ymmärtämättömyyttä jne. Jos kysymystä ei ymmärretty, siihen sai vastaukseksi naurunpyrskähdyksen. Hyvälle tuulellehan siitä tulee :)!
Valitettavasti emme ehtineet pääkaupunkia Vientianea pidemmälle, sillä viisumin järjestämiseen kului kaksi päivää ja kolmantena päivänä meidän juna lähti jo takaisin kohti Bangkokia. Sikäli harmi, että pelkkä pääkaupunki tuskin antaa kokonaisvaltaista kuvaa jostakin maasta mutta mukavahan sekin oli nähdä. Vientiane on aika pieni, asukkaita on vähän vähemmän kuin Helsingissä ja kaupunki muistuttaa idyllistä maalaiskylää. Vuokrasimme alle eurolla polkupyörät ja tutustuimme niiden avulla kyläkaupunkiin. Kahlasimme muutamat marketit läpi ja ravasimme useissa käsityöliikkeissä, mutta minun huivivarastoni alkavat olla jo sen verran täynnä, että en viitsinyt hirveästi riehaantua. Eero ja Leena kyllä keksivät minulle hyvän parannuslääkkeen: olin jäänyt sairaana hotellihuoneeseen nukkumaan, kun he tulivat kysymään, josko haluaisin lähteä lähelle yhteen heidän löytämäänsä paitakauppaan katselemaan. Olin hetkessä pystyssä, kaupassa ja parissa minuutissa olin ostanut pari paitaa ja saanut sellaisen euforiapläjäyksen, että koko päivänä en ollut tuntenut itseäni yhtä terveeksi ja onnelliseksi. Hassu vaikutus tuolla shoppailulla ;)!
Laosilainen ruoka jäi vähän kysymysmerkiksi. Yhtenä iltana löydettiin paikallista ruokaa tarjoava ravintola. Leenalta jäi ruoka syömättä ruoan tulisuuden vuoksi ja kyllä Eerollakin nenä alkoi vähän vuotaa eikä kuivattu naudanliha kuulemma mitään mahdottoman herkullista ollut. Minun tilaukseni tarjoilija oli unohtanut, joten en päässyt edes testaamaan laosilaista keittiötä :( Harmillista.
Nyt taas takaisin Bangkokissa, minä yritän parannella itseäni ja Eero pänttää midterm exameita varten. Ensi viikolla vissiin johonkin rantakohteeseen, että Leena pääsisi kärventämään ihoaan vielä vähän lisää - sen verran pahasti iho on hänellä jo palanut. Ai niin, ostin tänään kahdeksannet kengät ;)!
lilli
Reissu oli huterasta olosta huolimatta onnistunut, saimmehan me vihdoin Thaimaan viisumit :)! Nyt ei tarvitse sitäkään asiaa enää miettiä huhtikuun alkuun saakka. Laos vaikutti ihan mukavalta paikalta, aika köyhältä ja ympäristö muistuttikin ehkä vähän Intiaa mutta ihmiset olivat hurjan iloisia ja hyväntuulisia. Kaikilla oli mahtavan leveä virne kasvoilla ja elämänmeno näytti rennolta. Tuktuk-kuskit (paikallinen riksa) eivät olleet yhtään ahdistelevia vaan huutelivat vain iloisena kyytitarjouksiaan. Jotkut olivat jopa virittäneet riippumaton matkustustilaan ja retkottivat siellä rennosti kyytiä odotellen. Itseäkin alkoi pakostikin hymyilyttämään :)! Paikalliset tuntuivat kuittaavan naurulla vähän kaikkea: iloa, hämmennystä, epätietoisuutta, ymmärtämättömyyttä jne. Jos kysymystä ei ymmärretty, siihen sai vastaukseksi naurunpyrskähdyksen. Hyvälle tuulellehan siitä tulee :)!
Valitettavasti emme ehtineet pääkaupunkia Vientianea pidemmälle, sillä viisumin järjestämiseen kului kaksi päivää ja kolmantena päivänä meidän juna lähti jo takaisin kohti Bangkokia. Sikäli harmi, että pelkkä pääkaupunki tuskin antaa kokonaisvaltaista kuvaa jostakin maasta mutta mukavahan sekin oli nähdä. Vientiane on aika pieni, asukkaita on vähän vähemmän kuin Helsingissä ja kaupunki muistuttaa idyllistä maalaiskylää. Vuokrasimme alle eurolla polkupyörät ja tutustuimme niiden avulla kyläkaupunkiin. Kahlasimme muutamat marketit läpi ja ravasimme useissa käsityöliikkeissä, mutta minun huivivarastoni alkavat olla jo sen verran täynnä, että en viitsinyt hirveästi riehaantua. Eero ja Leena kyllä keksivät minulle hyvän parannuslääkkeen: olin jäänyt sairaana hotellihuoneeseen nukkumaan, kun he tulivat kysymään, josko haluaisin lähteä lähelle yhteen heidän löytämäänsä paitakauppaan katselemaan. Olin hetkessä pystyssä, kaupassa ja parissa minuutissa olin ostanut pari paitaa ja saanut sellaisen euforiapläjäyksen, että koko päivänä en ollut tuntenut itseäni yhtä terveeksi ja onnelliseksi. Hassu vaikutus tuolla shoppailulla ;)!
Laosilainen ruoka jäi vähän kysymysmerkiksi. Yhtenä iltana löydettiin paikallista ruokaa tarjoava ravintola. Leenalta jäi ruoka syömättä ruoan tulisuuden vuoksi ja kyllä Eerollakin nenä alkoi vähän vuotaa eikä kuivattu naudanliha kuulemma mitään mahdottoman herkullista ollut. Minun tilaukseni tarjoilija oli unohtanut, joten en päässyt edes testaamaan laosilaista keittiötä :( Harmillista.
Nyt taas takaisin Bangkokissa, minä yritän parannella itseäni ja Eero pänttää midterm exameita varten. Ensi viikolla vissiin johonkin rantakohteeseen, että Leena pääsisi kärventämään ihoaan vielä vähän lisää - sen verran pahasti iho on hänellä jo palanut. Ai niin, ostin tänään kahdeksannet kengät ;)!
lilli
Comments:
Post a Comment
Lue lisää arkistosta.
