27.1.05
Taas kotiuduttu reissusta. Kävästiin Hua Hinin rannoilla käristämässä ihojamme muutaman vaihtarikaverimme kanssa. Ihan rentouttava kaksipäiväinen ja seluspuoli punottaa mukavasti. Oli liian jännä kirja kädessä enkä muistanut vaihtaa puolta. On meillä vaan rankka vaihtovuosi :) Sikälikin kiva rantaloma, että mukana oli vain parisuhteessa eläviä ihmisiä. Välillä nämä thai-tyttöjen metsästäjät ovat vähän rasittavia. Mutta ymmärtäähän sen. Kyllähän siitä pää menee pyörälle, kun tuntee ensimmäistä kertaa elämässän olevansa puolijumala, adonis ja Don Juan.
Mukavia nämä vaihtarit täällä ovat. Emme koskaan ehdi edes poistua huoneestamme, kun joku on jo pyytämässä meitä mukaan jonnekin. Eeron oltua kuumessa pari päivää huolestuneet ystävämme kävivät joka päivä kysymässä Eeron vointia ja tarjoamassa neuvojaan. Välillä huoneessamme käy sellainen trafiikki, että omien asioiden tekemisestä ei ole tulla yhtään mitään. Mutta hauskaahan se on, ja jaksamme ihmetellä miten meitä viitsitäänkin kutsua kaikkialle. Suomalainen sosiaalisuus kun ei ole sitä kaikista sosiaalisinta ;)! Mistä tulikin mieleeni, että Suomalaisuuden tunne on välillä todella vahva. Kyllähän Rasmusta kuulee soitettavan joka puolella. Kaupoissa, ravintoloissa, Kiinan musiikki tv:llä... Mutta sitten kun ravintolan liveartisti soittaa Rasmusta coverina, tulee jo sellainen tunne, että kylläpäs bändi on lyönyt itsensä läpi. Ja kun räkäisen guest housen huoneessa on laseja Finlandia Vodka printillä. Tai kun lähes jokaisen ihmisen korvalla lepää Nokian kännykkä. Niin, ja kun vaihtarit jaksvat ihmetellä Suomi tietouttaan: suurimmat itsemurhaluvut Euroopassa, alkoholikulttuuri ja pitkä, pimeä talvi. Ja että ihmisiä ihan oikeasti kuolee Suomessa siihen, että joku sammuu talvella hankeen. Kyllä kyllä, Suomesta ollaan ja ylpeitä siitä.
Taijalle muuten terveisiä, että emme olleet veneonnettomuudessa. Täydenkuunjuhlia Koh Phanganille on kyllä tarkoitus mennä jossain vaiheessa viettämään mutta onneksi olimme nyt kaukana niistä. Siskoltani Annilta tulee yhtenään hätäisiä tekstiviestejä meidän voinnistamme. Milloin on metrot törmänneet ja milloin veneet uponneet. Thaimaalla tuntuu todellakin olevan epäonnea :( Onneksi olemme vielä tähän asti säilyneet ehjin nahoin, täytyy koputtaa puuta ja toivoa, että hyvä onni jatkuu.
Tällä hetkellä tarkoitus on olla Bangkokissa - ainakin pari päivää ennen seuraavaa reissua. Pakkaaminen ja purkaminen alkaa olla jo todella vastenmielistä. Ja muuten - minulle on ensimmäistä kertaa elämässäni 24-vuotiaana puhjennut ehkä noin tsiljoona pisamaa naamaan. Lapsilla ne ovat ihan söpöjä mutta että 24-vuotiaalla?
lilli
Mukavia nämä vaihtarit täällä ovat. Emme koskaan ehdi edes poistua huoneestamme, kun joku on jo pyytämässä meitä mukaan jonnekin. Eeron oltua kuumessa pari päivää huolestuneet ystävämme kävivät joka päivä kysymässä Eeron vointia ja tarjoamassa neuvojaan. Välillä huoneessamme käy sellainen trafiikki, että omien asioiden tekemisestä ei ole tulla yhtään mitään. Mutta hauskaahan se on, ja jaksamme ihmetellä miten meitä viitsitäänkin kutsua kaikkialle. Suomalainen sosiaalisuus kun ei ole sitä kaikista sosiaalisinta ;)! Mistä tulikin mieleeni, että Suomalaisuuden tunne on välillä todella vahva. Kyllähän Rasmusta kuulee soitettavan joka puolella. Kaupoissa, ravintoloissa, Kiinan musiikki tv:llä... Mutta sitten kun ravintolan liveartisti soittaa Rasmusta coverina, tulee jo sellainen tunne, että kylläpäs bändi on lyönyt itsensä läpi. Ja kun räkäisen guest housen huoneessa on laseja Finlandia Vodka printillä. Tai kun lähes jokaisen ihmisen korvalla lepää Nokian kännykkä. Niin, ja kun vaihtarit jaksvat ihmetellä Suomi tietouttaan: suurimmat itsemurhaluvut Euroopassa, alkoholikulttuuri ja pitkä, pimeä talvi. Ja että ihmisiä ihan oikeasti kuolee Suomessa siihen, että joku sammuu talvella hankeen. Kyllä kyllä, Suomesta ollaan ja ylpeitä siitä.
Taijalle muuten terveisiä, että emme olleet veneonnettomuudessa. Täydenkuunjuhlia Koh Phanganille on kyllä tarkoitus mennä jossain vaiheessa viettämään mutta onneksi olimme nyt kaukana niistä. Siskoltani Annilta tulee yhtenään hätäisiä tekstiviestejä meidän voinnistamme. Milloin on metrot törmänneet ja milloin veneet uponneet. Thaimaalla tuntuu todellakin olevan epäonnea :( Onneksi olemme vielä tähän asti säilyneet ehjin nahoin, täytyy koputtaa puuta ja toivoa, että hyvä onni jatkuu.
Tällä hetkellä tarkoitus on olla Bangkokissa - ainakin pari päivää ennen seuraavaa reissua. Pakkaaminen ja purkaminen alkaa olla jo todella vastenmielistä. Ja muuten - minulle on ensimmäistä kertaa elämässäni 24-vuotiaana puhjennut ehkä noin tsiljoona pisamaa naamaan. Lapsilla ne ovat ihan söpöjä mutta että 24-vuotiaalla?
lilli
Comments:
Post a Comment
Lue lisää arkistosta.
