Eero ja Lilli Intiassa

Ei tätä voi oikein mitenkään käsittää. Seurataan CNN:n uutislähetyksiä ja netistä eri uutislähteitä, ja tällä hetkellä kuolleita taitaa olla jo 56000 ja saman verran pelätään menehtyvän tauteihin ja saastuneeseen juomaveteen ym. Hyvin ristiriitainen olo, sillä täällä Bangkokissa ei voisi mitenkään arvata mitään sattuneen. Onnettomuus ei näy katukuvasta kertakaikkiaan mitenkään! Phuket ja Phi Phi ym. tuhoalueet ovat niin kaukana täältä, että vaikutukset eivät ulotu tänne asti ja lokaalit tuntuvat jatkavan elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan; elämänmeno on yhtä vilkasta kuin aina ennenkin. Minusta tuntuu hassulta enkä ala tässä nyt mitään joulureissun tapahtumia kertaamaan; onneksi olimme turvassa ja nyt kunnossa ja hyvinvoivia!

lilli

Bangkokissa elama jatkuu edelleen kuin ennenkin, katastrofista huolimatta. Taalla ei mistaan voi huomata, etta maassa on satoja kuollut ja lahialueella tuhansia. Ainoa merkki minka huomasin katukuvassa oli koulumme lipputangossa oleva suruliputus. Sekin todennakoisesti vain heidan oma paatos. Missaan muualla en ole nahnyt lippuja puolitangossa, en ainuttakaan punaisen ristin tai muun avustusjarjeston keraajaa kaduilla, tai mitaan muutakaan. Todella outoa. En tietenkaan ymmarra Thaita, enka tieda vaikka kaduilla ihmiset puhuisivat siita, mutta ainakaan tavallisissa katukahviloissa televisiosta seurataan mieluummin euroopan fudista kuin ylimmaaraisia uutislahetyksia katastrofialueelta. Outoa.

- eero

Hei,

Hyökyaallon iskiessä Thaimaahan oltiin saarella, mutta onneksi itärannikolla. Maanjäristyksistä ja hyökyaallosta kuulimme ensin sukulaisiltamme, jotka soittelivat kyselläkseen ollaanko kunnossa. Ilmeisen kova ja ikävä katastrofi kuitenkin myös tätä maata on nyt kohdannut. Täällä Bangkokissa se ei tosin ole näkynyt vielä mitenkään.

- eero

HAUSKAA JOULUA!!!

Joulua on vietetty taalla Kho Changilla, Bangkokista muutaman sadan kilometrin paassa sijaitsevalla saarella. Jouluaattona oltiin rannalla, avattiin joululahjat ja kavimme syomassa rantaravintolassa. Kieltamatta eihan se hirvean joululta taalla tuntunut.

Tanaan joulupaivaa ollaan vietetty perinteisesti saaren viidakossa elefanteilla lahes koko paiva ratsastaen. Talla kertaa myos mina paasin ohjastamaan ja kutittelemaan elefantin korvia. Kylla ne ovat vaan mahtavia elaimia. :) Kuvia tulossa lahipaivina.

Siskoni on myos taalla kaymassa talla hetkella ja tarkoitus on huomenna palata takaisin sykkivaan kaukoidan helmeen, Bangkokiin.

- eero

ps. ja jos oikeasti joku haluaa lukea yli-ikaisen perusopiskelijan paamaarattoman vaihto-opiskeluvuoden kuulumisia ja mielipiteita Thaimaasta niin hyva on. Kirjoitetaan sitten. Varoitan vain teita - moni teista on kaynyt Thaimaassa, jotkut useamminkin, ja tietaa paljon enemman maasta kun mina. Ja on ihan varmasti ihan erimieltakin minun "faktoistani". Kestakaa se - ei kukaan ole seppa syntyessaan.

Maanantai

En ole kirjoittanut tänne nyt mitään pitkään aikaan. En ihan oikeasti ole päättänyt, jaksanko pitää vielä päiväkirjaa Thaimaan-opiskelujeni ajan. Kirjoittaminen sinänsä on kivaa, mutta siihen kuluu yllättävän paljon aikaa. Intiassa luppoaikaa oli enemmän kuin halusi. Täällä ensimmäisen puolentoista viikon ajan on ollut niin paljon tekemistä ja näkemistä, että en kertakaikkiaan ole vain ehtinyt kirjoitella mitään. Ehkä pyrin jatkossa kirjoittamaan lyhyitä tekstejä päivien tapahtumista sikäli mikäli kun jaksan ja ehdin.

Bangkok on ollut kokonaisuudessaan täydellinen Delhin vastakohta. Positiivinen yllätys ja paljon paljon enemmän kuin uskalsin odottaa. Lilli varoitteli minua jo Delhissä, että en maalaisi turhan ruusuisia kuvia Bangkokissa ja kokisi karvasta pettymystä. Mutta kävikin toisinpäin. Edes hurjimmissa haaveissa en osannut odottaa tällaista kaupunkia. Jotenkin kai yhdistin, että kun Thaimaa on halpamaa, niin sen pitää olla jotenkin alikehittynyt niin kuin Intia. Tämä Bangkok on kuitenkin monessa suhteessa aivan uskomattoman kehittynyt. Välillä hävettää tunnustaa itselleen, että Suomi se vasta takapajula taitaakin olla. Täällä on kaupunki-infrastruktuuri on kehittynyt niinkuin miljoonakaupungissa sopiikin olla. Keskusta on täynnä monikymmenkerroksisia pilvenpiirtäjiä, autoilijoiden pääväylät on toteutettuna kaksikerroksisina monikaistateinä, ja keskustan joukkoliikenteen sydämenä toimii parin kymmenen metrin korkeudessa pilvenpiirtäjien välissä puikkelehtiva Skytrain. En ole käynnyt Japanissa, mutta minusta tämä on tosi Japania. Ainakin kuvien perusteella, mitä olen Japanista nähnyt. :)

Mutta ei tämä ole pelkästään kehittynyt infrastruktuurin puolesta, koko thaimaalainen (tai ainakin bangkokilainen) lifestyle tuntuu olevan paljon kehittyneempi kuin kotimainen metsäläis-lifestylemme. Täällä on uskomaton viihdetarjonta, ja thaimaalaiset rakastavat viettää vapaa-aikaansa kaikenlaisten viihdepalveluiden ääressä. Ostoskeskukset on täynnä viihdepelikeskuksia, kampukselta löytyy ainakin kymmenen megasuurilla televisioilla ja sohvilla varustettua Playstations-kahvilaa, kaduilta löytyy Karaoke-koppeja, ja joka toisessa ravintolassa esiintyy live-bändi. Tuntuu että kaupunki ei nuku koskaan, kaikkea saa 24h.

Minä todella olen viihtynyt. Onnistuin vihdoin myös rekisteröityä kouluun, ja koulukin vaikuttaa kaikilta puitteiltaan hyvin kehittyneeltä. Ravintoloita on joka lähtöön, ja mitä erillaisimpia herkkuruokia on tarjolla enemmän kuin ikinä ehdin 6 kuukauden aikana syömään.

Vähän on kyllä ongelmiakin esiintynyt. Nimittäin viisumi ei sitten olekaan niin helppo homma kuin kuvittelin. Joudumme ilmeisesti lähtemään tässä joulunpyhien jälkeen käymään Malesiassa vaan hankkimaan viisumia. Thaimaassa se ei ole jostain syystä mahdollista, vaan viisumi pitää käydä anomassa ulkomailla. Typerää. :(

- eero

ps. Ainiin, on jäännyt myös kirjoittamatta itsenäisyyspäivän vastaanototosta. Juhlat olivat erittäin mukavat, ja tavattiin viimeisenä Intian iltana kymmenkunta Delhissä asuvaa suomalaisnuortakin. Vihdoin myös ne kuuluisat eBookersin puhelinvaihteessa työskentelevät suomalaisnuoret, joista olin jo kuullut suomesta lähtiessä. Mutta kai se on taas tätä meidän onnea, että kaikki tämä tapahtui viimeisenä Intian iltanamme. :)

Asuntoa metsästetty nyt pari päivää tuloksetta. Tällä alueella on tarjolla vain yhden huoneen apartmentteja, jotka ovat siis hotellien huoneita. Makuuhuone-olohuone -yhdistelmää ei vain ole tarjolla. Niinpä päädyimme tänään lopen uupuneina tähän hotelliin, jossa muutkin tuntemamme eurooppalaiset vaihtarit asuvat. Hyvä puoli onkin siis se, että on paljon kavereita muutaman kerroksen säteellä. Ja tietenkin ehdoton plussa on tuo katolla sijaitseva uima-allas :)! Aamu-uinti auringon paisteessa on aika mahtava etu! Uusi osoitteemme on siis:

Eero Eloranta / Lilli Lehtonen, room 722
Bangkok Inter Place
118/92 Ramkhamhaeng Soi 24,
Huamark, Bangkapi, Bangkok 10240
Thailand

Eeron kouluun kirjautuminen on edelleen kesken mutta toivon mukaan huomenna asiat selkenee. Tuskin siinä mitään ongelmaa on, Eero ei ole vain tavoittanut vielä proffiaan ja suurin osa ajastamme on mennyt asunnon etsimiseen. Minun opiskeluni ovat myös vielä vaiheessa. Olin toivonut pääseväni käyttämään Eeron koulun kirjastoa, jotta pääsisin jo graduni kimppuun, mutta kirjaston käyttämiseen tarvitsen Jyväskylän yliopistolta todistuksen, että olen siellä opiskelijana ja että työstän graduani. Tämän certifikaatin saamiseen menee tietysti vähän aikaa. Lisäksi minun pitää hankkia itselleni kirjastoasu. Hehheh =)! Kirjastoon ei saa mennä farkuissa eikä olkapäät paljastavassa paidassa eika sandaaleissa. Ilmeisesti pitää olla siveä hame, paitapusero sekä korkokengät, jotka ovat joko takaa kiinni tai ainakin takaremmilliset. Ja tämä pukeutuminen on hyvin tarkkaa täällä kampuksella. Eilen minulla oli koulupukua muistuttava asu ja kaksi eri vartijaa käskivät minua laittamaan paidan helman hameen sisälle. Siinä oli turha yrittää sanoa, että minä en ole koulun oppilas, minulla vain sattuu tänään olemaan musta hame ja valkoinen paita päällä. Tästä lähin pitää muistaa välttää koulupukumaista vaatetusta ;)!

Ruokailu tuottaa edelleen ongelmia. Hotellin ravintola yllätti eilen jälleen, kun otin menun mukaan riisiä ja vihanneksia ja padassa kellui kymmenkunta katkarapua. Kai minun pitää vain palata takaisin kalan syöjäksi. Lähes missään ravintolassa ei ole pelkkää kasvisruokaa tarjolla. Tämä ruokavalion muutos vähän ahdistaa minua ja ruokailut ovat ikäviä, kun ei koskaan tiedä mitä pork-palleroita ruoastani löytyy. Mutta hyvin täällä on ravintoloita tarjolla ja syöminen on todella edullista. Annoksen saa jopa alle eurolla!

Hyvä asia täällä on myös nämä skootteritaksit! Niillä pääsee ajamaan lyhyitä välimatkoja ja matka maksaa vain 10 bahtia eli noin 20 senttiä. Eilen tulin myös kokeilleeksi Intiassa paljon ihmettelemääni naisten istuma-asentoa, kun en hame päällä viitsinyt istahtaa skootterin kyytiin tavalliseen tapaan. Hyvin se matka taittui sivuasennossakin :)! Skootteritaksit ovat siitäkin käteviä, että täällä nämä liikenneruuhkat ovat valtavia ja skootterit pääsevät ohittamaan pitkiä autoletkoja tosi sutjakkaasti. Taittuu matka nopeasti!

Hintatasoa jaksamme ihmetellä edelleen. Täällä on ihan käsittämättömän halpaa, paljon halvempaa kuin Intiassa, ja kuitenkin hirvittävän modernia. Toissapäivänä söimme ravintolassa, jossa tarjoilijalla oli kämmentietokone, jolla tilaukset ja laskutukset hoidettiin, ja meidän ravintolalaskumme oli vain pari euroa. Kuinkakohan monta ateriaa heidän pitää myydä ennen kuin he saavat tarjoilijoiden kymmenet kämmentietokoneet maksettua? Minä pidän erityisesti kahden euron hameista, kengistä, paidoista ja laukuista :)! Intiassa 7 euron kengät olivat halvat, täällä sitä miettii raaskiiko niin kalliita kenkiä ostaa ;)! Kyllä minä olen sitä mieltä, että kaikkien minun shoppailuholisti-ystävieni pitäisi tulla käymään täällä! Tervetuloa =)!

lilli

Neljas paiva Thaimaassa. Eero on yha yhta hangon keksia, minun mielialani ovat olleet yhta vuoristorataa. Jotenkin tama naiden thaimaalaisten englannin kielen osaamattomuus otti alkupaivina aika lujille. Tilasin ruokalistan mukaan riisia cashew pahkinoilla ja sain makkaroilla hoystetyn lihayllarin. Vegetarian food ei mennyt millaan jakeluun ja meni ruokahalu silta paivalta taysin. Tilattiin toisessa ravintolassa laskua ja saatiin tuhkakuppi ja stendari. Turhauduin jotenkin hirvittavasti, koska ajatus tallaisesta kommunikaatioblokista kuuden kuukauden ajan masensi vietavasti.

Mutta nyt minulle kuuluu taas tosi hyvaa. En oikein tieda mista aloittaisin. Ehka minulle rakkaimmasta asiasta? Loysin Bangkokin shoppausparatiisit :D!!! Mahdottoman isoja ostoskeskuksia, joissa hinnat ovat puolet Intian hinnoista! Jo Intiassa oli halpaa, mutta taalla on viela halvempaa. Ilmastoidut taksit ovat saman hintaisia kuin Delhin riksat, joiden matkustusmukavuutta ei naihin mersuihin voi edes verrata. Ravintoloissa syominenkin on yli puolet Delhia halvempaa. Ja vaatteet :)! Nekin ovat iloiseksi yllatyksekseni halvempia kuin Delhissa :)! Ajattelin tanaan menna tekemaan uuden keikan, jai eilen jotenkin hommat kesken.

Eilen illalla oli Eeron koulun international students gala. Se oli tosi hienosti jarjestetty: kymmenia eri maiden ruokaa tarjoavia kojuja ja mahdottomasti erilaisia esityksia - muotinaytoksia, tanssiesityksia, laulua ja vaikka mita. Meidatkin raahattiin lavalle! Tama kansainvalisia asioita hoitava tati on tosi hassu. Sellainen anita hirvosen nakoinen ja puhua palpattaa kamalasti. Han oli ilmeisesti taman koko juhlan takana. Yht'akkia tati tuli repimaan meita lavalle, etta nyt eurooppalaiset opiskelijat esittaytyvat. Niinpa meidat tyonnettiin lavalle mikin kanssa yleisomeren eteen esittelemaan itseamme ja mika kamalinta: lopuksi piti tehda catwalk kavelya lavalla! Mutta kuten tunnettua, epamiellyttavat kokemukset yhdistavat ja niinpa tutustuimme muihin eurooppalaisiin vaihtareihin ja lahdimme heidan kanssa ulos. Ilta oli tosi hauska ja tanaan menemme yhden ranskalaisen tyton Elisen syntymapaivajuhlia viettamaan :)!

Asuntoa ei ole viela loytynyt mutta aloimme kallistua muiden vaihtareiden asumisratkaisuun. He asuvat siis kaikki tassa hotellissa, missa mekin talla hetkella yovymme. Pitkaaikaissopimuksen tekemalla kuukausivuokraksi tulee noin 130 euroa. Vahemman kuin meidan Munirkan kamppamme! Ja hotellissa saa viela siivouksenkin kaupan paalle, ei tarvitse tapella rahan ahneen ja kehnon siivoojan kanssa. Varsinkin mina innostuin hotelliasumisesta, silla hotellissamme on uima-allas, jota kavin heti tanaan kilometrin mittasella aamu-uinnilla testaamassa. Vesipetoa tallainen asuminen miellyttaa kovasti ;)!

Opin myos eilen silta hopo-tadilta vegeruoan thaiksi: chee food tai zee food eli sekin asia on kai hoidossa ;)! Nyt on taas niin hyva mieli ja Bangkok tuntuu todella hyvalta paikalta elaa!!!

lilli

Saatiin tanaan hankittua puhelinnumerot:

Eero p. +66 6995 1007
Lilli p. +66 6995 1006

- eero

8.12.2004

Thaimaassa ollaan :)! Ja taalla se kulttuurishokki vasta iski - voiko tallaista maata ollakaan? Pilvenpiirtajia, sileita asfalttiteita, jotka ovat niin puhtaita, etta niilta voisi ruokailla, 24h auki olevia supermarketteja(!!! olen jo melkein unohtanut mika supermarket edes on), ihmisia minihameissa ja shortseissa... Tama kliinisyys, siisteys ja modernius - kasittamatonta. Nytkin istutaan nettikahvilassa nojatuoleilla ja koneet ovat niin nopeita, etta ei edes meilla kotona Suomessa ole nain nopeita yhteyksia. Yliopiston hotelli on kuin mika tahansa hotelli shampooneineen, televisioineen ja jaakaappeineen. Lakanat ja pyyhkeetkin olivat talon puolesta. Vau! Siis mika tama maa on? Nyt sita vasta alkaa ymmartamaan kuinka likaista ja kaoottista Delhissa oli. Eihan sita voi edes sanoin kuvailla eika se taida edes valokuvista valittya. Ja muutenkin tama ilmapiiri. Kun aikoinaan tultiin Delhiin, tai tepasteltiin missa tahansa Intian bussi- tai juna-asemilla, ymparilla oli hirvittava kaaos. Ihmisia oli kuin sardiineja purkissa ja tungos sen mukaista, melu oli aivan kasittamaton ja kaikkialla haisi. Toutit ymparoivat meidat aina ja kaikkialla, repivat hihasta ja huusivat korvaan tarjouksiaan. Ristimmekin taman ilmion aikoinaan hyeenalauman hyokkaykseksi. Taalla vastassa oli miellyttavan hiljainen ilmapiiri vaikka lentokenttaaula olikin taynna ihmisia. Jakkupukuinen nainen tuli tarjoamaan taksia ja laivan kokoinen ilmastoitu auto tuotiin nenan eteen eika kasseja tarvinnut tietenkaan itse kantaa. Olo takapenkilla oli aika hysteerinen ;)! Voiko tallaista olla? Miten tata kaupunkia voidaan sanoa likaiseksi? Tamahan on Delhiin verrattuna puhtauden tyyssija. Hauska paasta huomenna katsomaan minkalaiselta kaupunki nayttaa paivanvalossa mutta en mina kylla totta tosiaan muistanut, etta ymparisto voisi olla nain siisti ja liikenne ihan kaistojen mukaan kulkevaa. Ohhoh!

lilli

Taivaallinen Thaimaa!!! Olen nyt 2 tuntia ollut taalla, ja mina vain hymyilen. Istun kampuksen nettikahvilassa klo 2 yolla, ja surffaan nopeammilla tietokoneilla kun nain koko 4 kuukauden aikana Delhissa. Ajoimme lentoasemalta kampukselle hienommalla autolla missa istuimme ikina koko Delhissa olon aikana. En edes muistanut, milta oikea asfaltti nayttaa ja pimeassa kiiltava asfalttikin sai minut hymyilemaan. Delhissahan teiden pinnoitekin on sellaista jotain asfaltin ja pikipaalysteen valilta.

Toivottavasti tama sama positiivisten yllatysten ketju jatkuu seuraavat 6 kuukautta. Ehka myos delhissa olo auttoi - jos ei ole nahnyt mustaa, ei voi nahda valkoistakaan. Karjistanko jo vahan liikaa? Sama se. Minua joka tapauksessa hymyilyttaa nyt oikein kunnolla.


- eero

Toiseksi viimeinen päivä Intiassa. Lauantaina oli läksiäiset ja oli todella hauskaa. Minulla oli haikea olo ja tuntui, etten halua lähteä Intiasta pois ollenkaan, mutta tänä aamuna arki löi taas vasten kasvoja ja Thaimaa tuntuu jälleen loistavalta idealta!!! Siivoojan kanssa tuli tuttuakin tutumpi rahariita. Olimme kuulemma sopineet pelkkien parvekeroskien ulosviemisestä hinnan 150 rupiaa ja kylpyhuoneen ja vessan siivouksesta lisäksi 100 rupiaa, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. Siivooja vielä itse hoki aikoinaan hintaa sopiessa ’balcony, bathroom, toilet 150 rupies’ mutta nyt mieli oli muuttunut. Eniten minua vielä ärsyttää se, että vessaa ja kylpyhuonetta ei oltu oikeasti pesty. Minä siellä olen kykkinyt pyttyjä hinkkaamaassa, sillä siivoojan käsitys esim. vessan pesemisestä on se, että vettä heitetään lattialle ja sitten lattiaa hakataan vähän risuluudalla. Kertaakaan ei pönttöä tai lavuaaria ole pesty. Herätin sitten hindiä puhuvan koulukaverini puhelinneuvotteluun siivoojamme kanssa ja lopulta maksoimme siivoojalle ylimääräiset 50 rupiaa, jonka jälkeen me vauhkosimme hänelle kuinka meitä yritetään aina huijata kaikkialla, hänellä ei ole minkäänlaista etiikkaa ja tällaisten ihmisten takia Intiasta on hyvin vaikea pitää ja kaikki saivat pahan mielen. Että osaakin ottaa taas päähän ja raskaasti! Voisi sanoa, että jokainen kerta mitä tahansa palvelua ostettaessa hinta on ollut lopussa eri mitä alussa on sovittu. Tällaiseen ei hyvään palveluun Suomessa tottunut osaa oikein suhtautua. Täällä asiakaspalvelu on epäystävällistä ja suoranaista huijaamista, yrittämistä hyötyä toisesta kaikin mahdollisin keinoin. Ennen palvelun ostamista palvelun tarjoaja saattaa esittää vielä ystävällistä, mutta palvelun suoritettuaan ääni muuttuu kellossa. Hinta on pompannut, minkäänlaista jälkipalvelua ei ole ja asiakkaasta halutaan vain mahdollisimman nopeasti eroon. Eivät ole vielä ymmärtäneet hyvän asiakaspalvelun merkitystä myynnille.

Viimeinen viikko ollut aika turha. Harmiksemme emme onnistuneet saamaan junalippuja Intian pyhään kaupunkiin Varanasiin, ja niinpä olemme tappaneet aikaa Delhissä. Eero imi netistä tietokonepeli Snoodin, jota olemme hakanneet öin ja päivin. Addiktio on aika vakavaa luokkaa: aamulla ensimmäiseksi hyppäämme kannettavillemme ja yöllä raahaudumme takaisin sänkyyn koneiden äärestä. Valokuviakaan en ole ehtinyt päivittää nettiin saati kirjoittaa päiväkirjaa. Kerrassaan hyvä peli ;)!

Tänään sitten itsenäisyyspäivän vastaanotolle suurlähetystöön. Eerolla on hieno puku ja minulla ihana cocktail-asu :)! Sitä ennen pitäisi purkaa asuntoa ja pakkailla tavaroita. Ja huomenna sitten lähdetään. Tuntuu ihan hyvältä ;)!

lilli

On sunnuntai. Ylihuomenna lennämme pois Intiasta, ja kaikki alkaa taas alusta Thaimaassa. Nyt on hyvä hetki tehdä yhteenvetoa eletystä neljästä kuukaudesta ja sinä aikana muodostuneista ajatuksista.

Neljä kuukautta on kulunut, eikä voi sanoa nopeasti. Tuntuu, että siitä on ikuisuus kuin saavuimme tänne. Kai se on niin, että kun kaikki on uutta ja niin paljon näkee ennen kokematonta, niin aika tuntuu paljon pidemmältä ajalta.

Mitä minä nyt sitten oikein ajattelen intiasta? Mitä jään kaipaamaan? Mitä en? Tässä kompaktisti mielipiteitä ranksalaisilla viivoilla.

MITÄ MINÄ JÄÄN KAIPAAMAAN INTIASTA?

• - palvelukulttuuria
  
  
  Minun vajavaisen sosiologian tuntemukseni mukaan tapana on, että ensin omavaraisuusyhteiskunnasta siirrytään teolliseen yhteiskuntaan jossa kuluttajien kaupankohteena on ensisijaisesti tavarat. Jälkiteollinen yhteiskunta sitten muodostuu kun ihmiset on kyllästetty tavaroilla ja ihmisten rahat alkavat enenevässä määrin kulumaan palvelujen ostoon. Tällaisen kehityskaarimallin mukaan Intia olisi paljon Suomea edellä. Täältä löytyy loistavasti arkea helpottavia palveluita. Eikä ne ole pelkästään rikkaiden saatavilla, vaan ihan tavalliset keskiluokkaiset ihmiset silityttävät vaatteensa silittäjllä ja teroittavat keittiöveitsensä veitsenteroittajilla. Kengät plankataan aina kengänkiilottajalla ja partakin ajetaan monesti parturissa. Ei niinkuin suomessa, jossa edelleen vallitsee ihmeellinen protestanttinen etiikka, että tällaiset perusasiat jokaisen pitää hoitaa itse, oli rahaa tai ei. Muuten leimataan pröystäilijäksi.
  
  
  
• - riksoja
  
  
  Suomessa taksit ovat edelleen jotain ylellisyyskulkuneuvoja nahkapenkkeineen. Ei niillä tavallinen mattimeikäläinen ajele päivittäisostoksille. Toista se on täällä. Autoriksoja on varmaan puolet koko Delhin tiellä liikkujista, ja halpoine hintoineen ne ovat ihan arkikulkuneuvoja kaikille. Myönnän toki, että matkustusmukavuudessa on vissi ero Suomen taksien ja paikallisten riksojen välillä. Silti olen täällä nyt ymmärtänyt, että suomalainen nyky-taksijärjestelmä ei missään nimessä ole hyvä. Suomeen pitäisi ehdottomasti luoda ilmastoitujen mersutaksien verkoston lisäksi rinnakkainen arkitaksijärjestelmä, jossa koko palvelun periaatteena olisi toimittaa matkustajia mahdollisimman halvalla lähtöpaikan ja määränpään välillä matkustusmukavuuden ja edustavuuden kustannuksella. Eli vähän samaan tapaan kuin perinteisen lentoyhtiöverkoston rinnalle on nykyään syntynyt halpalentoyhtiöverkosto, niin sallittaisiin vain toisen rinnakkaisjärjestelmän tulo nykyisen rinnalle. Sen ei tarvitsisi olla saatavilla 24h/7 jokapuolella Suomea. Sitä varten olisi tämä perinteinen taksijärjestelmä. Vaan se toimisi markkinoiden ehdoilla siellä missä kysyntää olisi ja niinä aikoina kun se olisi kannattavaa. Tiedän, että suomessa parasta aikaa valmistellaan taksilain uudistusta, ja kehoittaisin kovasti valmistelevan työryhmän jäseniä tulemaan tutustumaan täkäläiseen ratkaisumalliin. Täällähän toimii siis tällainen viranomaisten säätelemä kaksoisjärjestelmä, jossa autoriksojen lisäksi saatavilla on myös puolet kalliimpi "normaalitaksi"-järjestelmä.
  
  
  
• - ihmisten rauhallisuutta
  
  
  Kun bussista hajoaa kone keskellä yötä ja osia odotetaan 8 tuntia, luulisi yhdellä jos toisellakin matkustajalla palavan hihat. Vaan ei täällä, ihmiset vaihtavat muutaman sanan, että saavat selville mitä on tapahtunut ja jatkavat istuimillaan unia. Liikenteessä samoin, kaaoksen keskellä ajavat kuskit ovat yllättävän rauhallisia huolimatta muiden kuskien törkeistä kiilauksista ja holtittomasta kaistan vaihteluistaan. Suomessa puitaisiin nyrkkiä ja kiroltaisiin tuulilasin takana. Varsinaisia temperamenttisia intialaisia en ole nähnyt varmaan ainuttakaan. Henkilökohtaisesti en vain voi sietää tulisieluisuutta, vaan rakastan tyyneyttä.
  
  
  

MITÄ EN KAIPAA?

• - vedätystä ja moraalittomuutta
  
  
  Intiassa moraali on kai täysin vieras käsitys. Tilaisuus tekee varkaan, ja jokainen tuntuu olevan enemmän tai vähemmän opportunisti. Kun turisti tai ulkomaalainen saapuu paikalle, ilman minkäänlaisia omantunnontuskia lähes jokainen intialainen yrittää repiä turistin rahat keinoja kaihtamatta. Sinänsä hassua, että varsinaista rikollisuutta tai taskuvarkaita miljoonakaupungissa on paljon vähemmän kuin muissa vastaavissa. Ilmeisesti juuri uskonnollisen kulttuurin takia, mutta välistä vetämistä ja kieroilua ei pidetä vääränä. :(
  
  
  
• - vanhoillisuutta ja sivistymättömyyttä
  
  
  Intian ehkä kovin yllätys oli minulle takapajuisuus - enkä tarkoita kehittymätöntä infrastruktuuria tai köyhiä oloja, vaan ihmisten vanhoillisuutta. Tyypillinen intialainen on vähän sivistymätön, ahdaskatseinen, taikauskoinen ja kangistunut vuosisatoja vanhoihin arvoihin ja kaavoihin. Ja ei kyse ole pelkästään kouluttautumisasteesta. On ihan yleistä, että meidänkin Intian yhdessä arvostetuimmassa yliopistossa opiskelevat oppilaat eivät oikeasti tiedä juuri mitään ympäröivästä maailmasta. Harvat lukevat sanomalehtiä. Nekin jotka lukevat, eivät juuri niistä saa mitään käsitystä maailmasta. Sanomalehdistä on ehkä yksi sivu pyhitetty ulkomaille. Muilla sivuilla kerrotaan jotain jännitystarinaa jostain murhavyyhdistä. Pääsanomalehtien journalismi muistuttaa enemmän suomalaisia viihteellisiä iltapäivälehtiä, kuin perinteisempiä asiasanomalehtiä.
  

  
  Koulutusta ei arvosteta, naisten asema on huono. Varsinkin joidenkin uskontojen piirissä kaikkea sivistykseen liittyvää kehitystä pyritään jopa vastustamaan. Koulutushan voidaan nähdä myös negatiivisesti - se tuhoaa myös pohjaa taikauskolta, ikiaikaiselta epätasa-arvoa ylläpitävältä kastijärjestelmältä, uskonnollisilta myyteiltä ja epärationaalisilta perhetraditioilta.
  

  
  Tätä on todella hankala selittää lyhtesti miten tämä näkyy jokapäiväisessä elämässä täällä, mutta minä uskon tämän olevan yksi kaikkein vahvimmista yhteiskunnan kehitystä jarruttavista tekijöistä tässä maassa.
  

  
  
• - intia-sosialismia
  
  
  En tiedä mikä sana parhaiten tätä kuvaisi. Intiahan on pitkään ollut Brittienhallinnon alla, ja itsenäistyttyään syöksynyt Neuvosto-Karhun kainaloon. Tällaisesta historiasta täällä vallitsee aivan uskomaton byrokratia kaikessa (kuulema englantilaisten peruja) jota hoidetaan mammuttimaisella ja kankealla valtion virkamiesarmeijalla (neuvostomalli). Valtion virka on edelleen kaikkien unelma. Valtio virka on täällä vielä enemmän kuin pelkkä elinikäinen työpaikka, se on myös eläke, asunto ja terveydenhuolto koko perheelle. Virkoihin haetaan virkamieskoulun pääsykokeilla, ja nämä pääsykokeet on niin iso juttu että niihin järjestetään vuoden mittaisia valmennuskursseja. Eikä tämä ole pelkkää kuultua legendaa, vaan meidän tuttu, JNU:sta maisteriksi viime kesänä valmistunut Rocktim on parasta-aikaa vuoden mittaisella valmennuskurssilla ensi kevään virkamiespääsykokeisiin. Ja sitten kun valtiovirka vihdoin saadaan, siitä osataan kyllä ottaa hyöty irti. Virastoissa ei kenelläkään ole mihinkään kiire, ja välillä tuntuu että ihmisiä jonotutetaan ihan vain huvin vuoksi. Raskas järjestelmä on kaikkea muuta kuin joustava. Delhissä on 150 postikonttoria, mutta vain 12:ssa ruuhkaisessa pääpostikonttorissa voi lähettää kirjatun kirjeen tai postipaketin. Näistä muista voi ostaa kai postimerkkejä, ehkä tehdä jotain muutakin. Jättiläismäinen rautatiejärjestelmä mukautuu niin hyvin kysyntään, että kaikki pääjunatlinjat myydään loppuun viikkoa ennen lähtöä. Junalippu pitää ostaa etukäteen varaustoimistoista, joissa on aina vähintään puolentunnin jono.
  
  
  
• - likaisuutta ja epähygieenisyyttä
  
  
  En edelleenkään voi ymmärtää, eikö näitä ihmisiä haittaa kaikkialla lojuvat jätteet? Kukaan ei näytä edes kaipavan roskakoria. Tai miksi ruokaa ei voida tehdä hygieenisesti? Ei kyse ole pelkästään länsimaalaisen ällötyksestä, vaan ihan oikeasta terveysongelmasta. Pari viikkoa sitten mumbailainen Marian ystävä joutui sairaalan tiputukseen syötyään junassa jotain siellä tarjottua ruokaa. Aiemmin kerroin opiskelijahostellista, josta vietiin 200 opiskelijaa sairaalaan ruokamyrkytyksen takia. Kuinkakohan monta lievempää ja vakavampaa ruokamyrkytystä intialainen saa keskimäärin elämänsä aikana?
  
  
  
• - masalaa tai inkivääriä
  
  
  Masalahan on ekstoottinen intialaismauste Suomessa, jota laitetaan ripaus ruokaan tuomaan hieman kaukoidän vivahteita. Tässä maassa masala on synonyymi suolalle. Sitä kaadetaan ronskin huolettomasti ruokaan kuin ruokaan, ja sillä maustetaan niin sipsit kuin popcornitkin. Se kertakaikkiaan tulee jo korvista ulos. Inkivääri on toinen mauste josta olen saannut pahan yliannostuksen.
  

Mitä muuta olen oppinut? Ainakin opin täällä Ymmärtämään hyvin myös dileman, minkä nykyaikainen kehitysapu ja maailmanparantaminen kohtaa. Haluttaisiin poistaa epätasa-arvo, kehittymättömyys ja köyhyys samalla säilyttäen perinteikkäät ja vahvat kulttuuriarvot, jotka taas - ironista kyllä - yleensä aiheuttavat köyhyyttä, epätasa-arvoa ja kehittymättömyyttä.

Länsimaalaisen idealistin mukaan on hurmaavaa, että goalainen kalastaja meloo aamuisin esi-isien käsityöperinteiden mukaisesti valmistetulla bamburunkokajakillaan kokemaan verkkojaan ja asuu olkikattoisessa majassa lehmänlantalattian päällä. Länsimaalaisten maailmanparantajan mielestä tällaista primitiivi-kulttuuria ei missään nimessä saa tuhota, vaan sitä pitää vaalia ja tukea. Jos gooalaiselta kysyttäisiin, hän vaihtaisi todennäköisesti bambuveneensä samantien rumaan perämoottori-busteriin ja bambumajansa mielikuvituksettomaan valmistalopakettiin. Eipä tarvitsisi pelätä ainaista hukkumista merellä, ehtisi kalastaa enemmän ja sadekaudellakin saisi olla kuivassa kodissa. Onko siis oikea suunta auttaa kehitysmaita esi-ihmisen kulttuuria ja elämäntapoja esitteleviksi keinotekoisesti kehitysapurahoilla ylläpidettäviksi eläintarhoiksi, jonne hyväosaiset länsimaalaiset voivat turistimatkoillaan mennä näkemään ja kokemaan historian havinaa. Vai pitäisikö vain ymmärtää, että kehitys on virtaa, jonka patoaminen on turhaa pyristelyä ihmisen rinnalla niin ylivoimaisia luonnonvoimia vastaan.

Paljon olen jokatapauksessa oppinut, kokenut ja elänyt uutta. Kiitos siitä Intia. Voi hyvin ja pidä itsesi Intiana. Todennäköisesti Intia ei kuitenkaan ole enää tämän näköinen jos joskus saavun tänne uudestaan. Intian kulttuuri on murrosvaiheessa, ja muuttumassa hetkellä lujaa vauhtia kohti universaalia maailmankulttuuria - sanokoon toisinajattelijat sitä värittömäksi länsikulttuuriksi.

- eero

Läksiäisiä vietimme lauantaina. Paikalla oli peri-ei-intialaiseen tapaan vain vähän vieraita. Paikalla oli minun ja Lillin lisäksi itävaltalainen, heti ensimmäisellä viikolla tavattu Hari. Lisäksi Lillin luokkakavereista Priyanka ja Pragya sekä heidän kautta meidänkin kavereiksi tulleet Rocktim ja Saumya. Läksiäiset sujuivat hyvin, söimme, kuuntelimme musiikkia ja maistelimme olutta. Loppuilasta lähdimme vielä legendaariseen RPM-discoon (baari, missä minä olen heittänyt tikkaa liian monta kertaa). Kivaa oli, vaikkakaan intialaiset ystävämme eivät selvästikään ole tottuneet oikein alkoholin päätä sekoittavaan vaikutukseen.

- eero

Viimeinen tentti takana, ja viikko aikaa Intiassa. Mitäköhän sitä viellä tekisi? Yritimme eilen ostaa junalippuja Varanasiin, että oltaisiin sekin nähty, mutta eihän niitä lippuja nyt tietenkään enää saa. Täällähän junat täyttyvät yleensä jopa viikkoa ennen junhan lähtöä. Eikö niitä junia voisi laittaa raiteille enemmän?

Viikonloppu sujui aika rauhallisesti tässä iltaa istuen meidän luonna. Kuvagalleriassa muutama kuva viikonlopulta. Vihdoin myös maalausprojekti on saatu päätöksen. Ja onko se nyt mikään yllätys tässä maassa, taas projekti päättyi rahariitaan, vedätykseen ja pahaan mieleen. En nyt jaksa enää edes selitellä näitä. Mikä ihme siinä on, että joka ikisestä intialaisesta tulee ulkomaalaisen kohdatessa kieroilija ja petkuttajia. Onko moraali täysin vieras käsite koko kulttuurissa?

Kavimme myos lauantaina ostoksille, ja sain hankittua tumman puvun. Eihan minulla mitaan pukua taalla mukana ole, ja itsenaisyyspaivavastaanotolle pitaisi pukeutua. Niinpa kavin ostamassa tehdasvalmisteiden puvun tavaratalosta. Mittatilauspuku viereisesta Munirka Marketista olisi ollut kolme kertaa halvempi, mutta noudatin paikallisten neuvoa. Voi kuulostaa yllattavalta suomalaisista, mutta taalla paikalliset pitavat tehdasvaatteita parempina kuin mittatilausvaatteita. Suomessahan ollaan totuttu taysin painvastaiseen. Ongelma taalla on taas jalleen sekalainen ja yleisesti huono ammattitaito ja intialainen laatukasitys. Tikkaukset ja ompeleet ovat heikkolaatuisia, leikkaukset vahan sinnepain, jne. Eraassa viikkolehdessa taannoin Intialainen naiselokuvastara kertoi vaatetottumuksistaan. Han kuulema mielellaan kayttaisi teetettyja ja omaperaisia vaatteita, mutta koska laatu on aina niin heikkoa niin han nykyaan kayttaa pelkkia valmisvaatteita. :) Ironista koko hommassa on se, etta suomessa meilla on tallaisia diilereita, jotka valittavat itamaista halpoja mittatilaus pukuja ja frakkeja miehille. Itsekin olen ostanut yhden puvun tallaiselta. Suomalainenhan aina ajattelee, etta kasintehty mittatilauspuku on jotain todella hienoa, laadukasta ja kestavaa. No, eipa ne diilerit taida taalla Intiassa pukujaan teettaa vaan Thaimaassa tai jossain, en tieda. Ainakin minun muutaman vuoden vanha mittatilauspukuni on ollut ihan kelpo kamaa ja saumatkin ovat ainakin toistaisekis pitaneet.


- eero