23.11.04
Tiistai 23.11.
Delhissä elämä jatkuu kuin ennenkin pitkän Goa-loman jälkeen. Tai ei nyt ihan. PizzaHutiin listalle on palannut vihdoin tuontirajoituksista kärsinyt Pepperonipizza! Ja Priya ostoskeskukseen on avattu vihdoin uusi supermarket palaneen ModernBazaarin tilalle. Tosin tämä uusi on aika onnetton - pelkkiä kuivatavaroita. :( Lisäksi kylmät ilmat on tuonnut Intian kaduille talvimuodin. Kun kesällä kaikki miehet kulkivat suorissa housuissa ja pitkähihaisissa kauluspaidoissa, kaikki näytti ihan suhteellisen normaalilta. Mutta mitä he tekevät kun ilmat viilenevät? Vetävät ihmeellisen villaslipoverin sen kauluspaidan päälle. :) Ehkä brittien aikanaan tänne perustama maailman ensimmäinen saarivaltion ulkopuolinen Golf-kenttä on tehnyt niin lähtemättömän vaikutuksen golf-asuillaan, että muodin on omaksunut ihan jokainen mies riksakuskeista lähtien. Otan tästä muutamia kuvia teille kun ehdin, niin tekin voitte aistia itämaista vivahteita seuraaviin talvivaatteisiinne. :)
Kävin koulussa tässä vähän myös selittelemässä poissaoloani. Kävi nimittäin niin, että matkamme aikana missasin vahingossa kaksi Minor-tenttiä :) Enhän minä niistä tiennyt. Näyttää siltä, että se nyt ei kuitenkaan koidu ongelmaksi. Minua "casual studentia" katsotaan hyvin sormienläpi, onneksi. Jotenkin omituinen olo vallannut kuitenkin minut. Nyt on tasan 2 viikkoa siihen, kun astumme ilma-alukseen kohti etäämpää itää. Kaksiviikkoa! Sehän on pitkän lomamatkan pituus, mutta nyt tuntuu että enää ei ehdi juuri mitään tehdä ja hirveä huoli siitä, onko nyt tässä 4 kuukaudessa nähty ja koettu Intiasta tarpeeksi. Tuskin kuitenkaan ihan heti tänne palaan. :) Vähän jo etukäteen harmittaa, että varsinaista Intialaista elämänmenoa en ole päässyt näkemään sisäpuolelta lainkaan. En löytänyt edes yhtään Intialaiseen koulukaveria. =( Toisaalta myös tuntuu hassulta, että nyt kun vihdoin tähän koko Intia-härdelliin on jo aika hyvin tottunut ja oppinut täällä elämään, niin kaikki pitää aloittaa taas Thaimaassa alusta. Kaikkien niiden elämisen eriskummallisuuksien opettelu ja totuttelu on 2 viikon päästä ollut turhaa. Tietenkin kaikki tämä on avartanut kovasti, mutta silti.
Ja ihan konkreettisesti ottaa päähän se, että vihdoinkin kun saatiin siivoja meille, niin sekin pitää jättää tänne Intiaan. Toivottavasti Thaimaassa onnistuu siivojan löytyminen helpommin. Pientä ongelmaa kyllä tuon siivojan kanssa kommunikoinnissa on, koska se nimittäin ei lainkaan puhu englantia. Hinnasta olemme ehkä päässeet yhteisymmärrykseen. Tällä kertaa en niin hirveästi jaksanut edes tinkiä. Hinta on 40 senttiä päivä, ja se käy täällä joka päivä. :) Nämä on niitä asioita, joita kyllä kovasti jään kaipaamaan Intiasta.
Muuten lähtövalmistelut sujuvat hyvin. Vähän ollaan rahtimahdollisuuksia katsottu, mutta en tiedä saadanko paketti lähtemään. Kauan mieltä hiertänyt ilmastointilaite ja ennekaikkea sen rikkoma seinäkin on nyt melkein jo palautettu ennalleen. Eilen kävi ilmastointilaitefirman miehet hakemassa laatikon pois, ja muurasivat ja rappasivat seinän takaisin. 4 tuntia kaksi miestä ähersi ja sekoitteli betonia meidän parvekkeella ja loppulasku oli 10 euroa + tiilet ja sementti. Ei paha hinta sekään.
Ainiin, ja yleistä pohdiskelua ja viisastelua vielä lopuksi niinkuin aina. Vihdoin nimittäin on ratkennut yksi Intian arvoitus, jota mietin monesti jo Suomessa ollessani. Kaikki Intialaisissa ravintoloissa kävijät varmasti ovat panneet merkille, että niissä ruoka tuodaan poikkeuksetta ihmeellisillä peltilautasilla. Minulle tulee niistä väistämättä mieleen pahamainen Emerald City-vankila legendaarisesta Kylmä Rinki tv-sarjasta. =) Ja vaikka peltiasioita ei vankiloissa oikeasti käytettäisikään (en tosiaan tiedä), näyttävät ne jokatapauksessa minusta halvoilta ja kovin rujoilta. Miksi edes tasokkaissa Intialais-ravintoloissa ei panosteta laadukkaaseen posliiniin? Täällä siis myös kaikkialla syödään peltilautasilta. Tai katukioskeissa ehkä banaaninlehdiltä. Jotenkin olen ajatellut, että se johtuu siitä, että kun muutenkin on köyhää niin peltilautaset ovat varmaan halpoja. Vaan syy onkin aivan muualla. Hartaat uskovaisethan täällä vaalivat kovasti "puhtauttaan". (jota on kyllä vaikea välillä ymmärtää, niin likainen koko Intia on). Puhtauden vaalimiseen liittyy jotenkin myös se, että lihaa ei syödä ja kaikki kunnon uskovaiset ovat pelkkiä kasvissyöjiä. Posliinin valmistukseen taas käytetään ainakin toisinaan eläinten luujauhoa. Ja jotenkin nämä sitten yhdistävät nämä kaksi asiaa. :) Että kun posliinin on käytetty ehkä luujauhoa, niin kunnon kasvissyöjä ei voi sellaiselta syödä. Niinpä se on johtanut siihen koko Intiasta ei juuri löydy posliinilautasia. Myös meillä tässä vuokra-asunnossa kaikki astiat on peltiä. :) Ja tämä siitäkin huolimatta, että yli puolet Intialaisista ei edes ole kasvissyöjiä. :)
Terveisin,
Eero
Delhissä elämä jatkuu kuin ennenkin pitkän Goa-loman jälkeen. Tai ei nyt ihan. PizzaHutiin listalle on palannut vihdoin tuontirajoituksista kärsinyt Pepperonipizza! Ja Priya ostoskeskukseen on avattu vihdoin uusi supermarket palaneen ModernBazaarin tilalle. Tosin tämä uusi on aika onnetton - pelkkiä kuivatavaroita. :( Lisäksi kylmät ilmat on tuonnut Intian kaduille talvimuodin. Kun kesällä kaikki miehet kulkivat suorissa housuissa ja pitkähihaisissa kauluspaidoissa, kaikki näytti ihan suhteellisen normaalilta. Mutta mitä he tekevät kun ilmat viilenevät? Vetävät ihmeellisen villaslipoverin sen kauluspaidan päälle. :) Ehkä brittien aikanaan tänne perustama maailman ensimmäinen saarivaltion ulkopuolinen Golf-kenttä on tehnyt niin lähtemättömän vaikutuksen golf-asuillaan, että muodin on omaksunut ihan jokainen mies riksakuskeista lähtien. Otan tästä muutamia kuvia teille kun ehdin, niin tekin voitte aistia itämaista vivahteita seuraaviin talvivaatteisiinne. :)
Kävin koulussa tässä vähän myös selittelemässä poissaoloani. Kävi nimittäin niin, että matkamme aikana missasin vahingossa kaksi Minor-tenttiä :) Enhän minä niistä tiennyt. Näyttää siltä, että se nyt ei kuitenkaan koidu ongelmaksi. Minua "casual studentia" katsotaan hyvin sormienläpi, onneksi. Jotenkin omituinen olo vallannut kuitenkin minut. Nyt on tasan 2 viikkoa siihen, kun astumme ilma-alukseen kohti etäämpää itää. Kaksiviikkoa! Sehän on pitkän lomamatkan pituus, mutta nyt tuntuu että enää ei ehdi juuri mitään tehdä ja hirveä huoli siitä, onko nyt tässä 4 kuukaudessa nähty ja koettu Intiasta tarpeeksi. Tuskin kuitenkaan ihan heti tänne palaan. :) Vähän jo etukäteen harmittaa, että varsinaista Intialaista elämänmenoa en ole päässyt näkemään sisäpuolelta lainkaan. En löytänyt edes yhtään Intialaiseen koulukaveria. =( Toisaalta myös tuntuu hassulta, että nyt kun vihdoin tähän koko Intia-härdelliin on jo aika hyvin tottunut ja oppinut täällä elämään, niin kaikki pitää aloittaa taas Thaimaassa alusta. Kaikkien niiden elämisen eriskummallisuuksien opettelu ja totuttelu on 2 viikon päästä ollut turhaa. Tietenkin kaikki tämä on avartanut kovasti, mutta silti.
Ja ihan konkreettisesti ottaa päähän se, että vihdoinkin kun saatiin siivoja meille, niin sekin pitää jättää tänne Intiaan. Toivottavasti Thaimaassa onnistuu siivojan löytyminen helpommin. Pientä ongelmaa kyllä tuon siivojan kanssa kommunikoinnissa on, koska se nimittäin ei lainkaan puhu englantia. Hinnasta olemme ehkä päässeet yhteisymmärrykseen. Tällä kertaa en niin hirveästi jaksanut edes tinkiä. Hinta on 40 senttiä päivä, ja se käy täällä joka päivä. :) Nämä on niitä asioita, joita kyllä kovasti jään kaipaamaan Intiasta.
Muuten lähtövalmistelut sujuvat hyvin. Vähän ollaan rahtimahdollisuuksia katsottu, mutta en tiedä saadanko paketti lähtemään. Kauan mieltä hiertänyt ilmastointilaite ja ennekaikkea sen rikkoma seinäkin on nyt melkein jo palautettu ennalleen. Eilen kävi ilmastointilaitefirman miehet hakemassa laatikon pois, ja muurasivat ja rappasivat seinän takaisin. 4 tuntia kaksi miestä ähersi ja sekoitteli betonia meidän parvekkeella ja loppulasku oli 10 euroa + tiilet ja sementti. Ei paha hinta sekään.
Ainiin, ja yleistä pohdiskelua ja viisastelua vielä lopuksi niinkuin aina. Vihdoin nimittäin on ratkennut yksi Intian arvoitus, jota mietin monesti jo Suomessa ollessani. Kaikki Intialaisissa ravintoloissa kävijät varmasti ovat panneet merkille, että niissä ruoka tuodaan poikkeuksetta ihmeellisillä peltilautasilla. Minulle tulee niistä väistämättä mieleen pahamainen Emerald City-vankila legendaarisesta Kylmä Rinki tv-sarjasta. =) Ja vaikka peltiasioita ei vankiloissa oikeasti käytettäisikään (en tosiaan tiedä), näyttävät ne jokatapauksessa minusta halvoilta ja kovin rujoilta. Miksi edes tasokkaissa Intialais-ravintoloissa ei panosteta laadukkaaseen posliiniin? Täällä siis myös kaikkialla syödään peltilautasilta. Tai katukioskeissa ehkä banaaninlehdiltä. Jotenkin olen ajatellut, että se johtuu siitä, että kun muutenkin on köyhää niin peltilautaset ovat varmaan halpoja. Vaan syy onkin aivan muualla. Hartaat uskovaisethan täällä vaalivat kovasti "puhtauttaan". (jota on kyllä vaikea välillä ymmärtää, niin likainen koko Intia on). Puhtauden vaalimiseen liittyy jotenkin myös se, että lihaa ei syödä ja kaikki kunnon uskovaiset ovat pelkkiä kasvissyöjiä. Posliinin valmistukseen taas käytetään ainakin toisinaan eläinten luujauhoa. Ja jotenkin nämä sitten yhdistävät nämä kaksi asiaa. :) Että kun posliinin on käytetty ehkä luujauhoa, niin kunnon kasvissyöjä ei voi sellaiselta syödä. Niinpä se on johtanut siihen koko Intiasta ei juuri löydy posliinilautasia. Myös meillä tässä vuokra-asunnossa kaikki astiat on peltiä. :) Ja tämä siitäkin huolimatta, että yli puolet Intialaisista ei edes ole kasvissyöjiä. :)
Terveisin,
Eero
Comments:
Post a Comment
Lue lisää arkistosta.
