1.11.04
Maanantai 1.10.
Tänään taas Delhi näytti kaikkivoipuutensa ilonpilaajana saaden minun niin hyvän aamutuulisuuden katoamaan täysin päivän mittaan. Sinänsä mitään erikoista ei tapahtunut, mutta normaali arkipäivä tänään oli vaan poikkeuksellisen raskas. Yritän nyt päästää teidät tunnelmaan kertomalla turhan päivän turhat tapahtumat.
Aamulla heräilimme myöhään, koska tänään ei ollut jonkun loman takia koulua. Aurinko paistoi, ja molemmat olimme erittäin hyvällä tuulella. Ajattelimme, että nyt kun on kokonainen päivä aikaa, voisimme tehdä jotain joka on jäänyt tekemättä. Ajattelimme lähteä ensin katsastamaan, olisiko Delhissä myytävänä edullisemmin digikameroita. Tämän jälkeen voisimme vielä mennä kuntosalille ja illalla elokuviin. Niinpä pakkasimme myös kuntosalikamat mukaan.
Delhissähän yleensä jonkin asian erikoiskaupat ovat aina keskittyneet yhteen paikkaan tai basaariin. Digitaalikameroita emme olleet varsinaisesti vielä nähneet täällä meidän lähellä, ja ajattelimme että niitä todennäköisesti myydään Nehru Placella, jossa mm. tietokonetarvikkeet myydään. Otimme riksan n. 7 kilometrin päähän Nehru Placelle. Ruuhkaisella kehätiellä istuimme 45 minuuttia. Kaikki oli vielä hyvin, aurinko paistoi ja mieli korkealla. Nehru Placea edestakas käveltyämme ymmärsimme kuitenkin, että olimme tulleetkin väärään paikkaan. Täällä kyllä myytiin tietokoneita ja kaikkea niihin liittyvää, mutta ei ainuttakaan digitaalikameraa. Päätimme mennä etsimään nettikahvilasta lisää tietoa, mistä Delhistä saisi kameroita. Nettikahvilan etsiminen tuotti hieman tuskaa, mutta löytyi lopulta. Tovin surffattuani sain selville, että kulutuselektroniikka on Delhissä keskittynyt Lajpat Rai -nimiseen markettiin, joka sijaitsi Old Delhissä. Hieman ahdisti jo ajatus lähteä Old Delhin ruuhkiin, mutta koska olihan meillä koko päivä aikaa, niin päätimme nyt hoitaa asian loppuun.
Noin 15 kilomertin matkaa istuimme riksassa reilun tunnin, ja saavuimme täydelliseen ihmiskaaokseen ns. Chawki Chowkiin, Old Delhin ostoskadulle. Löysimme nopeasti sivulta Lajpat Rai:n ja kiersimme bazaarimaisella torilla etsien digitaalikameroita. Torilla oli toistasataa myyjää, mutta kaikki myivät stereoita, televisiota tai autosoittimia. Mistään ei tuntunut löytyvän digitaalikameraa. Epätoivo ja hatutuskäyrä alkoivat vahvasti jo nousta. Nyt oli kulunut n. 4 tuntia siitä, kun lähdimme kotoa "kaupoille katsomaan digikameraa", eikä ainuttakaan digikameraa oltu nähty. Kyselin muutamalta bazaarinpitäjältä, ja selvisi, että täällä ei myydäkään digikameroita, vaan kamerat ovat keskittyneet Kamera-Bazaarin, joka olisi lähellä täällä Old Delhissä. Lähdimme takaisin kaaottiselle ostoskadulle etsimään Kamerabazaaria. Kyselin useilta baarinpitäjiltä ja kaduntallaajilta, mutta kukaan ei tuntunut tietävän. Puolivahingossa poikkesimme sivukujalle, ja huomasimme olevamme oikeassa paikassa. Kymmenittäin kameroita, ja kamerajalkoja ja tarvikkeita myyviä pieniä kojuja ympäriinsä. Haahuilimme ympäriinsä ja yritimme löytää jotain tiskiä jolla olisi ollut jonkinnäköinen valikoima digitaalikameroita esillä. Turhan etsinnän jälkeen aloimme kyselemään liikkeistä digitaalikameroita. Kaikilla tuntui olevan melkein kaikki kamerat, piti vain ensin sanoa minkä mallin haluaisi ja sitten se järjestyisi. Kenelläkään ei näyttänyt olevan yhtä kameraa enempää antaa tarkasteltavaksi, sen enempää että he olisivat jotain osanneet kameroista kertoa. Kertakaikkiaan kyllästyttyämme ostamisen vaikeuteen, nälkään ja janoon päätimme ottaa aikalisän. Menisimme syömään ja juomaan jotain , kävisimme nettikahvilassa tutustumassa kameroihin ja tulisimme takaisin kyselemään näiden haluamiemme mallien saatavuutta ja hintaa. Lähdimme kävelemään ihmisistä pursuilevaa katua pitkin eteenpäin odottaen nettikahvilaa tai ravintolaa. Kävelimme reilun puolituntia noin puolenkilometrin pätkän näkemättä ainuttakaan ravintolaa tai nettikahvilaa. Päätimme ottaa Riksan ainoaan "lähellä" sijaitsevaan keskukseen Connaught Placelle, jossa varmasti olisi sekä ravintoloita että nettikahvila.
Riksan saatuamme ymmärsimme, että Riksan piti palata samaista muurahaispolkua pitkin takaisin mitä olimme kävelleet viimeiset puolituntia. Noin tunnin ihmispaljoudessa viidenkilometrin matkaa tehtyämme riksakuski keksi poiketa tankkaamaan. Bensa- (tai oikeastaan Kaasu) asemalla oli reilun kymmenen riksan jono odottamassa tankkausta. Yritin selittää kuskille, että miten se voi nyt alkaa tässä jonottamaan tankkausta kun perille olisi enää muutaman kilometrin matka. "5 minuuttia" kuski vain totesi naureskellen. Jono ei vetänyt lainkaan, ja 5 minuutin istuskelun jälkeen maksoin vihaisesti riksan ja aloin norkoamaan uutta kyytiä. Viimein saimme uuden kyydin määränpäähänmme, mutta ruuhkista johtuen vielä tämä muutaman kilometrin matkakin kesti lähes puolituntia. Vihdoin Connaught Placelle päästyämme hämärä oli jo laskeutunut. Olimme olleet jo 7 tuntia ostoksilla, emmekä olleet vielä edes nähneet yhtään etsimäämme kameraa tai saanneet yhdenkään kameran hintaa tietoomme. Nälästä ja janosta heikkoina menimme syömään ensimmäiseen tasokkaaseen paikkaan ja päätimme luovuttaa. Vielä oli edessä 12 kilometrin riksamatka takaisin kotiin, joka ottaisi ilta-aikaan vähintään tunnin.
Voitte arvata, kun vihdoin palasin yhdeksän aikaa kotiin heittäytyen rättiväsyneenä sänkyyn tunsin kertakaikkiaan toivottomuuden tunnetta. Koko täysipäivä mikä meillä oli ollut, oli valunut hukkaan etsien epätoivoisesti kamerakauppaa. Elokuviin ja kuntosalille emme kerenneet. Käteen päivästä ei ollut jäännyt yhtään mitään, emme tienneet edelleenkään mistä kameroita saisi ja mitä ne maksaisi. Olimme istuneet 5 tuntia saasteiden keskellä riksoissa, ja aamun hyvätuuli oli vaihtunut vihaan koko saasteista ja ruuhkaista Delhiä kohtaan. Lisäksi otti päähän olla kuolemanväsynyt päivästä, jolloin ei varsinaisesti ollut tehnyt yhtään mitään.
Tällaista elämä tällä kertaa täällä Delhissä. Välillä sitä tuntee itsensä todella turhaksi täällä.
- eero
Tänään taas Delhi näytti kaikkivoipuutensa ilonpilaajana saaden minun niin hyvän aamutuulisuuden katoamaan täysin päivän mittaan. Sinänsä mitään erikoista ei tapahtunut, mutta normaali arkipäivä tänään oli vaan poikkeuksellisen raskas. Yritän nyt päästää teidät tunnelmaan kertomalla turhan päivän turhat tapahtumat.
Aamulla heräilimme myöhään, koska tänään ei ollut jonkun loman takia koulua. Aurinko paistoi, ja molemmat olimme erittäin hyvällä tuulella. Ajattelimme, että nyt kun on kokonainen päivä aikaa, voisimme tehdä jotain joka on jäänyt tekemättä. Ajattelimme lähteä ensin katsastamaan, olisiko Delhissä myytävänä edullisemmin digikameroita. Tämän jälkeen voisimme vielä mennä kuntosalille ja illalla elokuviin. Niinpä pakkasimme myös kuntosalikamat mukaan.
Delhissähän yleensä jonkin asian erikoiskaupat ovat aina keskittyneet yhteen paikkaan tai basaariin. Digitaalikameroita emme olleet varsinaisesti vielä nähneet täällä meidän lähellä, ja ajattelimme että niitä todennäköisesti myydään Nehru Placella, jossa mm. tietokonetarvikkeet myydään. Otimme riksan n. 7 kilometrin päähän Nehru Placelle. Ruuhkaisella kehätiellä istuimme 45 minuuttia. Kaikki oli vielä hyvin, aurinko paistoi ja mieli korkealla. Nehru Placea edestakas käveltyämme ymmärsimme kuitenkin, että olimme tulleetkin väärään paikkaan. Täällä kyllä myytiin tietokoneita ja kaikkea niihin liittyvää, mutta ei ainuttakaan digitaalikameraa. Päätimme mennä etsimään nettikahvilasta lisää tietoa, mistä Delhistä saisi kameroita. Nettikahvilan etsiminen tuotti hieman tuskaa, mutta löytyi lopulta. Tovin surffattuani sain selville, että kulutuselektroniikka on Delhissä keskittynyt Lajpat Rai -nimiseen markettiin, joka sijaitsi Old Delhissä. Hieman ahdisti jo ajatus lähteä Old Delhin ruuhkiin, mutta koska olihan meillä koko päivä aikaa, niin päätimme nyt hoitaa asian loppuun.
Noin 15 kilomertin matkaa istuimme riksassa reilun tunnin, ja saavuimme täydelliseen ihmiskaaokseen ns. Chawki Chowkiin, Old Delhin ostoskadulle. Löysimme nopeasti sivulta Lajpat Rai:n ja kiersimme bazaarimaisella torilla etsien digitaalikameroita. Torilla oli toistasataa myyjää, mutta kaikki myivät stereoita, televisiota tai autosoittimia. Mistään ei tuntunut löytyvän digitaalikameraa. Epätoivo ja hatutuskäyrä alkoivat vahvasti jo nousta. Nyt oli kulunut n. 4 tuntia siitä, kun lähdimme kotoa "kaupoille katsomaan digikameraa", eikä ainuttakaan digikameraa oltu nähty. Kyselin muutamalta bazaarinpitäjältä, ja selvisi, että täällä ei myydäkään digikameroita, vaan kamerat ovat keskittyneet Kamera-Bazaarin, joka olisi lähellä täällä Old Delhissä. Lähdimme takaisin kaaottiselle ostoskadulle etsimään Kamerabazaaria. Kyselin useilta baarinpitäjiltä ja kaduntallaajilta, mutta kukaan ei tuntunut tietävän. Puolivahingossa poikkesimme sivukujalle, ja huomasimme olevamme oikeassa paikassa. Kymmenittäin kameroita, ja kamerajalkoja ja tarvikkeita myyviä pieniä kojuja ympäriinsä. Haahuilimme ympäriinsä ja yritimme löytää jotain tiskiä jolla olisi ollut jonkinnäköinen valikoima digitaalikameroita esillä. Turhan etsinnän jälkeen aloimme kyselemään liikkeistä digitaalikameroita. Kaikilla tuntui olevan melkein kaikki kamerat, piti vain ensin sanoa minkä mallin haluaisi ja sitten se järjestyisi. Kenelläkään ei näyttänyt olevan yhtä kameraa enempää antaa tarkasteltavaksi, sen enempää että he olisivat jotain osanneet kameroista kertoa. Kertakaikkiaan kyllästyttyämme ostamisen vaikeuteen, nälkään ja janoon päätimme ottaa aikalisän. Menisimme syömään ja juomaan jotain , kävisimme nettikahvilassa tutustumassa kameroihin ja tulisimme takaisin kyselemään näiden haluamiemme mallien saatavuutta ja hintaa. Lähdimme kävelemään ihmisistä pursuilevaa katua pitkin eteenpäin odottaen nettikahvilaa tai ravintolaa. Kävelimme reilun puolituntia noin puolenkilometrin pätkän näkemättä ainuttakaan ravintolaa tai nettikahvilaa. Päätimme ottaa Riksan ainoaan "lähellä" sijaitsevaan keskukseen Connaught Placelle, jossa varmasti olisi sekä ravintoloita että nettikahvila.
Riksan saatuamme ymmärsimme, että Riksan piti palata samaista muurahaispolkua pitkin takaisin mitä olimme kävelleet viimeiset puolituntia. Noin tunnin ihmispaljoudessa viidenkilometrin matkaa tehtyämme riksakuski keksi poiketa tankkaamaan. Bensa- (tai oikeastaan Kaasu) asemalla oli reilun kymmenen riksan jono odottamassa tankkausta. Yritin selittää kuskille, että miten se voi nyt alkaa tässä jonottamaan tankkausta kun perille olisi enää muutaman kilometrin matka. "5 minuuttia" kuski vain totesi naureskellen. Jono ei vetänyt lainkaan, ja 5 minuutin istuskelun jälkeen maksoin vihaisesti riksan ja aloin norkoamaan uutta kyytiä. Viimein saimme uuden kyydin määränpäähänmme, mutta ruuhkista johtuen vielä tämä muutaman kilometrin matkakin kesti lähes puolituntia. Vihdoin Connaught Placelle päästyämme hämärä oli jo laskeutunut. Olimme olleet jo 7 tuntia ostoksilla, emmekä olleet vielä edes nähneet yhtään etsimäämme kameraa tai saanneet yhdenkään kameran hintaa tietoomme. Nälästä ja janosta heikkoina menimme syömään ensimmäiseen tasokkaaseen paikkaan ja päätimme luovuttaa. Vielä oli edessä 12 kilometrin riksamatka takaisin kotiin, joka ottaisi ilta-aikaan vähintään tunnin.
Voitte arvata, kun vihdoin palasin yhdeksän aikaa kotiin heittäytyen rättiväsyneenä sänkyyn tunsin kertakaikkiaan toivottomuuden tunnetta. Koko täysipäivä mikä meillä oli ollut, oli valunut hukkaan etsien epätoivoisesti kamerakauppaa. Elokuviin ja kuntosalille emme kerenneet. Käteen päivästä ei ollut jäännyt yhtään mitään, emme tienneet edelleenkään mistä kameroita saisi ja mitä ne maksaisi. Olimme istuneet 5 tuntia saasteiden keskellä riksoissa, ja aamun hyvätuuli oli vaihtunut vihaan koko saasteista ja ruuhkaista Delhiä kohtaan. Lisäksi otti päähän olla kuolemanväsynyt päivästä, jolloin ei varsinaisesti ollut tehnyt yhtään mitään.
Tällaista elämä tällä kertaa täällä Delhissä. Välillä sitä tuntee itsensä todella turhaksi täällä.
- eero
Comments:
Post a Comment
Lue lisää arkistosta.
