16.11.04
Colva 16.11.
Lähes kokonainen viikko nyt takana Calangutan, tai tarkemmin Bagan turistikohdetta. Kieltämttä aika rentouttava loma ollut. Minut tuntevat tietävät kuitenkin, kuinka vaikea minun on pysyä paikallaan. Meillä onkin ollut oikeastaan koko Goalla oloajan vuokraskootteri käytössä, ja niinpä olemme vierailleet lähes joka päivä jollakin eri Gooan rannoista. Nähty on Arambola, Coco Beach, Vagator, Anjuna, Agnoda ja tietenkin Calangute ja Baga. Rannat eivät juuri poikkea toisistaan, turistikoostumus hieman. Pakettimatkailijat ovat Calangutassa, ja sen lähirannoilla. Ylhäällä Arambolassa rantarakennelmat on enemmän pelkkiä bambumajoja ja matkailijat suurimmaksi osaksi reppumatkailijoita. Iltaisin olemme syöneet hyvin, katsoneet brittien kanssa pubeissa jalkapalloa tai yrittäneet päästä turistitunnelmaan turistikohteen iltaravintoloissa. Suomalaisia on kyllä myös nähty kiitettävästi. Joidenkin kanssa on vähän vaihdettu kuulumisiakin. Tänään saavuimme vikaksi yöksi tänne Colvaan, ja yllättäen täällä onkin pääosin Intialaisia matkailijoita, joiden puuttumista aiemmin ihmettelin. Muuten ranta ja palvelut vaikuttavat samanlaisilta kuin muuallakin kehittyineillä rannoilla.
Eräs loman mielenpainuvimmista päivistä oli vierailumme Lillin äidin ystävän aviomiehen, Darrelin luonna. Kaukaisesta "sukulaisuhteesta" huolimatta, alkuperäisjuuriltaan goalainen Darrel tarjoili meille runsaan ja herkullisen gooalaisen aterian ja esitteli meille kokonaisen päivän Goan historiaa, kulttuuria ja nykytilannetta. Darrel on kyllä juuriltaan puhdas goalainen, mutta asunut koko elämänsä muualla. Kouluttautunut Englannissa, työskennellyt lähes kaikissa maailman kolkissa ja vaimonkin on löytänyt Suomesta. Nyt kypsällä iällä hän on kiinnostunut vahvasti juuristaan, ja päättänyt remontoida oman isoisänsä rakentaman uljaan kivitalon nykyaikaiseksi huvilaksi. Mielenkiintoista oli myös huomata, kuinka länsimaalaistunut goalainen oli meidän lailla ihmeissään intialaisten välinpitämättömyydestä ihmisiä ja ympäristöä kohtaan, demokratiasta ja muun muassa tavasta miten täällä edelleen leikataan ruohoa. :) Palava halu palata juurilleen näkyi hänessä suurena tarmona, jolla hän vanhaa ja kallista restaurointiprojektia vei eteenpäin. Toisaalta myös portugalilaisten vauraan ajan kaipuu näkyi vilpittömänä uskona Goan paremmasta huomisesta kunhan goalaiset vain alkaisivat itse asialle jotain tekemään. Moni asia Goalla on muuttunut huonompaan suuntaan viime aikoina. Epäilemättä muutosta tapahtuu edelleen paljon lähivuosina, toivottavasti parempaan suuntaan. Onhan Goa kuulunut Intiaan vasta vuodesta 1961 intialaisten vallattua sen portugalilaisilta. Hallinnollisen osavaltion aseman Goa sai takaisin vasta vuonna 1987. Ja niinkuin aina Intiassa, myös uskonnolliset asiat liittyvät valtataisteluun. Goalla enemmistö oli ennen "intialaisten" tuloa katolisia, Intiassa valtauskonto on hindulaisuus. Kaikesta aiemmasta huolimatta ei olisi reilua jättää kertomatta sitä tosiasiaa, että Darrel on katolinen, aina kuulunut Intian korkeimpaan kastiin, ja ilmeisesti sukupolvien ajan kuulunut myös kylässään ns. "parempiosaisiin". Vanhassa järjestelmässä oli varmasti moni asia paremmin, mutta silti kaikki goalaiset eivät sen perään enää haikaile.
Yksi Intian tavoitteistamme on ollut päästä ratsastamaan elefantilla, ja niinpä eilen vihdoin lähdimme järjestetylle elefanttiretkelle. Retkeen kuului muutakin kuin elefantti, ja kiersimme ensin Intian Goan korkeimmat vesiputokset, jotka eivät minua hirveästi säväyttäneet. Jotenkin mielestäni vesiputous on sellainen, jossa mieletön vesimäärä vyöryää korkealta suoraa pudotusta alapäin aiheuttaen korvia koskevan pauhun ja mielettömät kuohut. Tämä oli enemmänkin pieni vuoristopuro joka pienissä osissa putosi 315 metrin matkan ylhäältä alaspäin, mutta yhtäjaksoiset pudotukset oli vain joitakin kymmeniä metrejä korkeita. Tämän jälkeen etsimme tiikereitä tai elefantteja luonnonpuistosta jeepillä parin tunnin ajan näkemättä kuitenkaan hämähäkkiä isompaa eläintä. Retkeen kuului majoitus onnettomassa maantiemotellissa, ja sitten tänään ajoimme toiseen luonnonpuistoon. Puistossa ei edelleenkään nähty mitään, mutta puiston keskellä sijaitsi pieni eläintarha jossa sitten vihdoin pääsimme noin tunnin odottelun jälkeen elefantin selkään. Viiden minuutin elefattikävely, mutta hittovie, oli se sen kaiken arvoista. Mielettömän mahtava eläin koko elefantti, kertakaikkiaan niin iso, voimakas ja painava että sitä on vaikea edes kuvitella. Sen nahkakin tuntui kovalta kuin betoniseinä. Elefantin ohjastaminen ei käynyt niin kuin olin kuvitellut, hieman suitsia nykimällä. Elefantin pään yläpuolella istuva ohjaaja monotti jatkuvasti kantapäällään elefanttia päälakeen tai korvien taakse ilmottaen pysähtymisestä, eteenpäin menosta tai kääntymisestä. Varsinaista kaasua ilmeisesti elefantissa ei ole, vaan vauhti on vakio. Kyyti oli kaiken lisäksi hyvinkin pehmeää, ei tökkivää tai keinuvaa, niin kuin kamelilla ratsastaminen. Järjestettyyn retkeemme kuului vielä lopuksi vierailu maustemaatilalla. Täällä Goalla kasvatetaan ymmärtääkseni nykyään paljon kaikenlaisia mausteita, joiden kilohinnat saattavat olla kultaakin kalliimpia. Maustetila (jolla on muuten www-sivukin: ) on sinänsäkin jo ihan siisti kokemus, mutta minun elefanttipäiväni sai vielä pisteen iin päälle kun pääsin maustetarhassa syöttämään elefanttia kädestä. (ohessa kuva). Kyllä ne ovat vain vekkuleita eläimiä nuo elefantit. :)
Huomenna lähdetään takaisin Delhiin 26 tunnin superpikajunalla. Toivotaan, että matka sujuu ilman viivästyksiä tällä kertaa. ;)
- eero
Lähes kokonainen viikko nyt takana Calangutan, tai tarkemmin Bagan turistikohdetta. Kieltämttä aika rentouttava loma ollut. Minut tuntevat tietävät kuitenkin, kuinka vaikea minun on pysyä paikallaan. Meillä onkin ollut oikeastaan koko Goalla oloajan vuokraskootteri käytössä, ja niinpä olemme vierailleet lähes joka päivä jollakin eri Gooan rannoista. Nähty on Arambola, Coco Beach, Vagator, Anjuna, Agnoda ja tietenkin Calangute ja Baga. Rannat eivät juuri poikkea toisistaan, turistikoostumus hieman. Pakettimatkailijat ovat Calangutassa, ja sen lähirannoilla. Ylhäällä Arambolassa rantarakennelmat on enemmän pelkkiä bambumajoja ja matkailijat suurimmaksi osaksi reppumatkailijoita. Iltaisin olemme syöneet hyvin, katsoneet brittien kanssa pubeissa jalkapalloa tai yrittäneet päästä turistitunnelmaan turistikohteen iltaravintoloissa. Suomalaisia on kyllä myös nähty kiitettävästi. Joidenkin kanssa on vähän vaihdettu kuulumisiakin. Tänään saavuimme vikaksi yöksi tänne Colvaan, ja yllättäen täällä onkin pääosin Intialaisia matkailijoita, joiden puuttumista aiemmin ihmettelin. Muuten ranta ja palvelut vaikuttavat samanlaisilta kuin muuallakin kehittyineillä rannoilla.
Eräs loman mielenpainuvimmista päivistä oli vierailumme Lillin äidin ystävän aviomiehen, Darrelin luonna. Kaukaisesta "sukulaisuhteesta" huolimatta, alkuperäisjuuriltaan goalainen Darrel tarjoili meille runsaan ja herkullisen gooalaisen aterian ja esitteli meille kokonaisen päivän Goan historiaa, kulttuuria ja nykytilannetta. Darrel on kyllä juuriltaan puhdas goalainen, mutta asunut koko elämänsä muualla. Kouluttautunut Englannissa, työskennellyt lähes kaikissa maailman kolkissa ja vaimonkin on löytänyt Suomesta. Nyt kypsällä iällä hän on kiinnostunut vahvasti juuristaan, ja päättänyt remontoida oman isoisänsä rakentaman uljaan kivitalon nykyaikaiseksi huvilaksi. Mielenkiintoista oli myös huomata, kuinka länsimaalaistunut goalainen oli meidän lailla ihmeissään intialaisten välinpitämättömyydestä ihmisiä ja ympäristöä kohtaan, demokratiasta ja muun muassa tavasta miten täällä edelleen leikataan ruohoa. :) Palava halu palata juurilleen näkyi hänessä suurena tarmona, jolla hän vanhaa ja kallista restaurointiprojektia vei eteenpäin. Toisaalta myös portugalilaisten vauraan ajan kaipuu näkyi vilpittömänä uskona Goan paremmasta huomisesta kunhan goalaiset vain alkaisivat itse asialle jotain tekemään. Moni asia Goalla on muuttunut huonompaan suuntaan viime aikoina. Epäilemättä muutosta tapahtuu edelleen paljon lähivuosina, toivottavasti parempaan suuntaan. Onhan Goa kuulunut Intiaan vasta vuodesta 1961 intialaisten vallattua sen portugalilaisilta. Hallinnollisen osavaltion aseman Goa sai takaisin vasta vuonna 1987. Ja niinkuin aina Intiassa, myös uskonnolliset asiat liittyvät valtataisteluun. Goalla enemmistö oli ennen "intialaisten" tuloa katolisia, Intiassa valtauskonto on hindulaisuus. Kaikesta aiemmasta huolimatta ei olisi reilua jättää kertomatta sitä tosiasiaa, että Darrel on katolinen, aina kuulunut Intian korkeimpaan kastiin, ja ilmeisesti sukupolvien ajan kuulunut myös kylässään ns. "parempiosaisiin". Vanhassa järjestelmässä oli varmasti moni asia paremmin, mutta silti kaikki goalaiset eivät sen perään enää haikaile.
Yksi Intian tavoitteistamme on ollut päästä ratsastamaan elefantilla, ja niinpä eilen vihdoin lähdimme järjestetylle elefanttiretkelle. Retkeen kuului muutakin kuin elefantti, ja kiersimme ensin Intian Goan korkeimmat vesiputokset, jotka eivät minua hirveästi säväyttäneet. Jotenkin mielestäni vesiputous on sellainen, jossa mieletön vesimäärä vyöryää korkealta suoraa pudotusta alapäin aiheuttaen korvia koskevan pauhun ja mielettömät kuohut. Tämä oli enemmänkin pieni vuoristopuro joka pienissä osissa putosi 315 metrin matkan ylhäältä alaspäin, mutta yhtäjaksoiset pudotukset oli vain joitakin kymmeniä metrejä korkeita. Tämän jälkeen etsimme tiikereitä tai elefantteja luonnonpuistosta jeepillä parin tunnin ajan näkemättä kuitenkaan hämähäkkiä isompaa eläintä. Retkeen kuului majoitus onnettomassa maantiemotellissa, ja sitten tänään ajoimme toiseen luonnonpuistoon. Puistossa ei edelleenkään nähty mitään, mutta puiston keskellä sijaitsi pieni eläintarha jossa sitten vihdoin pääsimme noin tunnin odottelun jälkeen elefantin selkään. Viiden minuutin elefattikävely, mutta hittovie, oli se sen kaiken arvoista. Mielettömän mahtava eläin koko elefantti, kertakaikkiaan niin iso, voimakas ja painava että sitä on vaikea edes kuvitella. Sen nahkakin tuntui kovalta kuin betoniseinä. Elefantin ohjastaminen ei käynyt niin kuin olin kuvitellut, hieman suitsia nykimällä. Elefantin pään yläpuolella istuva ohjaaja monotti jatkuvasti kantapäällään elefanttia päälakeen tai korvien taakse ilmottaen pysähtymisestä, eteenpäin menosta tai kääntymisestä. Varsinaista kaasua ilmeisesti elefantissa ei ole, vaan vauhti on vakio. Kyyti oli kaiken lisäksi hyvinkin pehmeää, ei tökkivää tai keinuvaa, niin kuin kamelilla ratsastaminen. Järjestettyyn retkeemme kuului vielä lopuksi vierailu maustemaatilalla. Täällä Goalla kasvatetaan ymmärtääkseni nykyään paljon kaikenlaisia mausteita, joiden kilohinnat saattavat olla kultaakin kalliimpia. Maustetila (jolla on muuten www-sivukin: ) on sinänsäkin jo ihan siisti kokemus, mutta minun elefanttipäiväni sai vielä pisteen iin päälle kun pääsin maustetarhassa syöttämään elefanttia kädestä. (ohessa kuva). Kyllä ne ovat vain vekkuleita eläimiä nuo elefantit. :)
Huomenna lähdetään takaisin Delhiin 26 tunnin superpikajunalla. Toivotaan, että matka sujuu ilman viivästyksiä tällä kertaa. ;)
- eero
Comments:
Post a Comment
Lue lisää arkistosta.
