8.11.04
8.11.2004
GOA - Palolem Beach
Mysoresta lähdimme aamubussilla klo 6 kohti matkan lopullista määränpäätä, Gooa. Ensin matkasimme mukavasti 7,5 tuntia Mangaloren satamakaupunkiin. Siellä siirryimme rautatieasemalle toteamaan, että meidän haluamaamme junaan oli 255 ihmistä jonotuslistalla jo. Onneksi täällä pystyy ostamaan ns. General lipun, eli lipun ilman paikkavarausta. Tällaisella lipulla voi sitten mennä junan ensimmäiseen tai viimeiseen vaunuun etsimään paikkaa. Hyvissä ajoin junan lähtöä ennen menimmekin tällaisella general lipulla yleiseen vaunuu ja onnistuimme saamaan istumapaikat. Alkumatkasta junassa vielä oli jotenkin tilaa, mutta loppumatka kyllä oli jossain määrin tuskaa kun samalla istumatila alkoi loppumaan junasta ja ihmiset tunkivat penkki-istuimille vieri viereen. Junamatka kesti reilu viisi tuntia, ja vihdoin saavuimme Intian tunnetuimmille rannoille, Gooan. Jos matka ei ollutkaan tällä kertaa todellakaan mukavin mahdollinen, sydäntä lämmitti että lompakko ei paljoa kevennyt. Ensimmäinsen bussimatka maksoi 2 euroa matkustajalta, ja junamatka saman verran. Yhteensä matkaa taitettiin sellaiset 650 kilometria kai tällä kertaa.
Palolem beach on reppuselkämatkaajan raamatun, Lonely Planetin mukaan Goaan idyllisin saari, joka ei ole vielä pakettimatkailuturistien pilaama 5 tähden hotelleineen ja hintoineen. Muuta ei Goaalla ole viel nähty, mutta uskon hyvin että Aurinkomatkat ei vältämättä järjestäisi tänne matkoja. 95% majoituspalveluista on järjestetty rannoilla sijaitseviin idyllisiin bambumajoihin. Itse rättiväsyneinä matkasta otimme kuitenkin tällaiseen ihan kivitaloon rakennetun pienen majatalon, joka mainostaa itseään Palolemin hienoimmaksi. Ehkä se sitä onkin, ihan sopivan tasoinen, pieni 6 huoneen majatalo.
Itse Goa sitten ylläti minut kyllä positiivisesti. Tottakai minä olin kuullut, että täällä on kaikki niin hienoa mutta jotenkin sitä on tullut vähän skeptiseksi kaikenlaisen kultamaalailun suhteen täällä Intiassa. Mutta tämä on kyllä jotain aivan muuta kuin koko muu Intia. Eikä kyse kai pelkästään ole turismista. Gooalaiset pitävät itseään eri ihmisinä kuin muut Intialaiset, ja jopa toisinaan havittelevat itsenäisyyttä. Ihmiset ovat täällä kerrassaan ystävällisiä ja auttavia. Kukaan ei häiritse jatkuvalla palveluiden tai rihkaman tyrkyttämisellä turisteja niinkuin muualla Intiassa, ja yleistä turistien "vedättämistä" én ole havainnut täällä juuri nimeksikään. Luonnollisesti myös luonnonpuitteet, rannat ja palmu t ovat upeita, mutta ennenkaikkea tämä ehkä sitten turismin muokkaama ystävällinen ilmapiiri on tehnyt minuun vaikutuksen. Lisäksi positiivisena yllätyksenä tuli hinta-taso. Vanha myytti, että turistikohteissa kaikessa olisi aina rankat turistilisät voi todellakin unohtaa tämän paikan kohdalla. Hyvänä esimerkkinä tämä Intialainen olut. 0,65 litran Intialainen olut maksaa kaikkialla muualla Intiassa ravintoloissa yleensä 4 euroa. Täällä se on kaikkialla 80 senttiä. Viisikertaa halvempaa! Majoitus maksaa useimmissa majoissa 2-3 euroa, ja ravintoloissa syöminen on ainakin puolet halvempaa kuin pääkaupunki Delhissä.
Eniten kuitenkin ihmetyttää, että kun hinta-taso on näin halpa ja puitteet ja ympäristö kerrassaan häkelyttäviä, miksi ranta on täynnä ainoastaan länsimaalaisia turisteja. Kaikkialla muualla turistikohteissa, Mumbain Elefanttiluolissa tai Himalajan hill-stationeilla suurin osa, vähintään 75% turisteista on Intialaisia. Täällä ei ole oikeastaan ainuttakaan Intialaista turistia. Onko se vaan tosiaan niin, että rannat ja aurinko ei Intialaisia kiehdo vai minkä ihmeen takia ne mieluummin menevät puolta kalliimpaan vuoristokylään Himalajalla lyhyillä lomillaan, kun tiedetään vielä että tota ylimmääräistä rahaa ei Intialaisille yleensä hirveästi ole.
Saimme myös Palolemissa ensimmäistä kertaa kokea lainkouraa Intiassa. Vuokrasimme nimittäin 6 eurolla päiväksi käyttöömme skootterin, vaikka kuulimme että skoottereiden vuokraaminen on nykyään jostain ihmeen syystä kielletty koko Gooalla. Ja tietenkin puolituntia skootterilla hieman ympäriinsä ajettuamme ajoimme suoraan poliisiratsiaan. Yllättäen Poliisi taas ei ollut tyytyväinen. vuokrattu skootteri, ei skootterin papereita, ei vuokrapaperia, ei ajokorttia, ei kypärää. Ensin oltiin lähdössä asemalle tätä soppaa selvittämään. Varsinainen lain rikkoja skootterin vuokrauksessa on nimittäin skootterin minulle vuokrannut henkilö enkä minä, jota poliisin pitäisi rankaista. Hetken siinä huonoja supliikkilahjojani hieman hermostuneena selittäen ja poliisinkin ilmeisen kyllästyneen oloisena koko ratsiaan, päätyi hän äkisti sitten vaan rapsauttamaan 4 euron sakon kortitta ja kypärättä ajamisesta. Mitä ilmeisimmin kyse ei ollut edes maalle tyypillisestä lahjomisesta, vaan sain ihan kunnon sakon jonka siinä sitten maksoin ja pääsimme jatkamaan matkaa - edelleen tietenkin kaikkia samoja lainpykäliä rikkoen. :)
- eero
GOA - Palolem Beach
Mysoresta lähdimme aamubussilla klo 6 kohti matkan lopullista määränpäätä, Gooa. Ensin matkasimme mukavasti 7,5 tuntia Mangaloren satamakaupunkiin. Siellä siirryimme rautatieasemalle toteamaan, että meidän haluamaamme junaan oli 255 ihmistä jonotuslistalla jo. Onneksi täällä pystyy ostamaan ns. General lipun, eli lipun ilman paikkavarausta. Tällaisella lipulla voi sitten mennä junan ensimmäiseen tai viimeiseen vaunuun etsimään paikkaa. Hyvissä ajoin junan lähtöä ennen menimmekin tällaisella general lipulla yleiseen vaunuu ja onnistuimme saamaan istumapaikat. Alkumatkasta junassa vielä oli jotenkin tilaa, mutta loppumatka kyllä oli jossain määrin tuskaa kun samalla istumatila alkoi loppumaan junasta ja ihmiset tunkivat penkki-istuimille vieri viereen. Junamatka kesti reilu viisi tuntia, ja vihdoin saavuimme Intian tunnetuimmille rannoille, Gooan. Jos matka ei ollutkaan tällä kertaa todellakaan mukavin mahdollinen, sydäntä lämmitti että lompakko ei paljoa kevennyt. Ensimmäinsen bussimatka maksoi 2 euroa matkustajalta, ja junamatka saman verran. Yhteensä matkaa taitettiin sellaiset 650 kilometria kai tällä kertaa.
Palolem beach on reppuselkämatkaajan raamatun, Lonely Planetin mukaan Goaan idyllisin saari, joka ei ole vielä pakettimatkailuturistien pilaama 5 tähden hotelleineen ja hintoineen. Muuta ei Goaalla ole viel nähty, mutta uskon hyvin että Aurinkomatkat ei vältämättä järjestäisi tänne matkoja. 95% majoituspalveluista on järjestetty rannoilla sijaitseviin idyllisiin bambumajoihin. Itse rättiväsyneinä matkasta otimme kuitenkin tällaiseen ihan kivitaloon rakennetun pienen majatalon, joka mainostaa itseään Palolemin hienoimmaksi. Ehkä se sitä onkin, ihan sopivan tasoinen, pieni 6 huoneen majatalo.
Itse Goa sitten ylläti minut kyllä positiivisesti. Tottakai minä olin kuullut, että täällä on kaikki niin hienoa mutta jotenkin sitä on tullut vähän skeptiseksi kaikenlaisen kultamaalailun suhteen täällä Intiassa. Mutta tämä on kyllä jotain aivan muuta kuin koko muu Intia. Eikä kyse kai pelkästään ole turismista. Gooalaiset pitävät itseään eri ihmisinä kuin muut Intialaiset, ja jopa toisinaan havittelevat itsenäisyyttä. Ihmiset ovat täällä kerrassaan ystävällisiä ja auttavia. Kukaan ei häiritse jatkuvalla palveluiden tai rihkaman tyrkyttämisellä turisteja niinkuin muualla Intiassa, ja yleistä turistien "vedättämistä" én ole havainnut täällä juuri nimeksikään. Luonnollisesti myös luonnonpuitteet, rannat ja palmu t ovat upeita, mutta ennenkaikkea tämä ehkä sitten turismin muokkaama ystävällinen ilmapiiri on tehnyt minuun vaikutuksen. Lisäksi positiivisena yllätyksenä tuli hinta-taso. Vanha myytti, että turistikohteissa kaikessa olisi aina rankat turistilisät voi todellakin unohtaa tämän paikan kohdalla. Hyvänä esimerkkinä tämä Intialainen olut. 0,65 litran Intialainen olut maksaa kaikkialla muualla Intiassa ravintoloissa yleensä 4 euroa. Täällä se on kaikkialla 80 senttiä. Viisikertaa halvempaa! Majoitus maksaa useimmissa majoissa 2-3 euroa, ja ravintoloissa syöminen on ainakin puolet halvempaa kuin pääkaupunki Delhissä.
Eniten kuitenkin ihmetyttää, että kun hinta-taso on näin halpa ja puitteet ja ympäristö kerrassaan häkelyttäviä, miksi ranta on täynnä ainoastaan länsimaalaisia turisteja. Kaikkialla muualla turistikohteissa, Mumbain Elefanttiluolissa tai Himalajan hill-stationeilla suurin osa, vähintään 75% turisteista on Intialaisia. Täällä ei ole oikeastaan ainuttakaan Intialaista turistia. Onko se vaan tosiaan niin, että rannat ja aurinko ei Intialaisia kiehdo vai minkä ihmeen takia ne mieluummin menevät puolta kalliimpaan vuoristokylään Himalajalla lyhyillä lomillaan, kun tiedetään vielä että tota ylimmääräistä rahaa ei Intialaisille yleensä hirveästi ole.
Saimme myös Palolemissa ensimmäistä kertaa kokea lainkouraa Intiassa. Vuokrasimme nimittäin 6 eurolla päiväksi käyttöömme skootterin, vaikka kuulimme että skoottereiden vuokraaminen on nykyään jostain ihmeen syystä kielletty koko Gooalla. Ja tietenkin puolituntia skootterilla hieman ympäriinsä ajettuamme ajoimme suoraan poliisiratsiaan. Yllättäen Poliisi taas ei ollut tyytyväinen. vuokrattu skootteri, ei skootterin papereita, ei vuokrapaperia, ei ajokorttia, ei kypärää. Ensin oltiin lähdössä asemalle tätä soppaa selvittämään. Varsinainen lain rikkoja skootterin vuokrauksessa on nimittäin skootterin minulle vuokrannut henkilö enkä minä, jota poliisin pitäisi rankaista. Hetken siinä huonoja supliikkilahjojani hieman hermostuneena selittäen ja poliisinkin ilmeisen kyllästyneen oloisena koko ratsiaan, päätyi hän äkisti sitten vaan rapsauttamaan 4 euron sakon kortitta ja kypärättä ajamisesta. Mitä ilmeisimmin kyse ei ollut edes maalle tyypillisestä lahjomisesta, vaan sain ihan kunnon sakon jonka siinä sitten maksoin ja pääsimme jatkamaan matkaa - edelleen tietenkin kaikkia samoja lainpykäliä rikkoen. :)
- eero
Comments:
Post a Comment
Lue lisää arkistosta.
