20.10.04
Torstaina 20.10 klo 15.00
Meetwursti-voileipä maistuu todella hyvältä. :) Vanhempani toivat viime viikolla tuliaisina ruisleipää, juustoa, meetwurstia, poronlihaa ja suklaata. Ja eittämättä ne ovat maistuneet loistavalta, eikä pelkästään meidän suomalaisten suussa. Lillin intialainen koulukaveri jäi niin pahasti koukkuun suomalaiseen suklaaseen, että pyysi Lillin siskoa tuomaan sitä lisää hänelle. Nyt sekin on sitten todistettu, että marinani tämän maan suklaan onnettomasta tasosta ei ole vain uurtuneita suomalaisia makutottumuksiani.
Viime viikko sujui pääosin nähtävyyksiä kiertäen. Koulussa oli koeviikko, ja minulla ainoastaan yksi koe. Perjantaina koin kuitenkin jotain uutta ja ihmeellistä kampuksella.
Itävaltaltalainen Hari tuli polttamaan CD:tä valokuvista, joita hän oli ottanut viime viikon matkallaan vuorille. Maria tuli myös käymään meillä ja kertoi kuulleensa, että kampuksella olisi jonkinlaiset kulttuurijuhlat ja sen jälkeen dance partyt. Pakkohan sitä oli lähteä käymään katsomaan mistä on kyse, koska tapahtumia kampuksella ei ainakaan minun tietojeni mukaan juurikaan ole. Päästyämme pitkän metsäpolun päähän keskelle metsää avautuu kampuksen ulkoilmateatterilla yllättävä näky. Varmaan tuhatkunta opiskelijaa parveili rinteellä ja sankka joukko tanssi uusimpien listahittien tahdissa edessä sijaitsevalla tanssilattialla kellon lähestyessä puoltayötä. Ehkä tämä ei teistä kuulosta ihmeelliseltä, mutta täällä nyt olleena ja asuneena minulle näky oli suorastaan positiivinen shokki. Hetken hurmoksen jälkeen aloin nopeasti kuitenkin muistamaan missä maassa olen. Kovasti ympärilleni pälyillessä silmiini ei osunut tietenkään ainuttakaan tarjoilupistettä, nopeasti ymmärsin myös, että kaikki olivat juhlimassa arkisissa olotiloissa. Tarkka haukankatseeni löysi ihmisvilinän reunalta kuitenkin poikakolmikon etikettömän kokispullon kanssa, jonne riensin oitis tuttavuutta tekemään. Ihan muodon vuoksi oli ennen tanssilattialle ryntäämistä hieman kostutettava kuivaa kurkkuani ilmeisesti paikallisella pontikalla tai halpisvotkulilla. Ja eikun tanssilattialle ihmettelemään meininkiä. Ensimmäiseksi ihmetytti DJ:n tapa soittaa musiikkia. Hittikappaleita soitetiin n. puolenminuutin pätkä ja taas vaihdettiin kappaletta. Väkisinkin tuli mieleen jotkut suomalaisten ikäloppujen iskelmänikkareiden juhlakonsererteissa esittämät hittipotpurit tämän tyylisestä soitannosta. En antanut sen kuitenkaan häiritä itseäni pitkään vaan tarrauduin juhlatunnelmaan. Tarkkaillessani hetken juhlayleisöä aloin taas huolestua. Pelkkiä miehiä joka puolella. Tietenkin! Mehän olemme naisten siveyttä ja kunniallisuutta äärimmäisyyksiin korostavassa takapajulassa. Mitä opiskelukaveritkin ajattelisivat, jos joku tyttö olisi tanssilattialla riettaasti vain itseään keikuttamassa poikein seassa? Tyttöhän voisi vaikka jäädä ikuiseksi vanhaksi piiaksi, kun kukaan ei huolisi häntä järjestettyyn avioliittoon kyseenalaisen maineensa takia. Voi helvetin helvetin helvetti tämä on uskomaton maa!
(Kyllä, ihan totta, suurin osa intialaisista menee edelleen naimisiin järjestetyissä avioliitoissa. Joka sunnnuntain lehdessä on mieletön naimamarkkina-liite aivan samaan tapaan kuin meillä asuntoliite hesarissa. Jos jotakuta oikeasti kiinnostaa, voinen e-mailata ilmoituksia (maksutta, muutenhan syyllistyisin parittamiseen). Länsimaalaiset on pirun kovaa valuuttaa naimamarkkinoilla =))
Kävimme myös vanhempieni kanssa ensimmäisen kerran Suomen hulppeassa lähetystössä Delhissä. Yllättäen täällä nimittäin voi myös äänestää Suomen kunnallisvaaleissa, ja niinpä minäkin kävin käyttämässä oikeuttani. Oli myös mukava taas nähdä suomalaisia. Lähetystön suomalaisdiplomaatin ja samalla vaalivirkailijan kanssa jutellessa kävi ilmi, että noin sata rekisteröityä suomalaista pitäisi asustaa Delhissä. Vai oliko se koko Intiassa? Itse lähetystössä työskentelee tai asuu 8 suomalaista suurlähettliläs mukaanlukien. Nopeasti vaalivirkailijan olan yli vilkaistua huomaisin, että peräti 3 ihmistä oli käynnyt äänestämässä ennen meitä. Ei taida hirveä menestys olla Suomen kunnallisvaalien etä-äänestyspiste Intian Delhissä. =)
Toinen koeviikon kokeeni oli sitten eilen. Viikko minulla on periaattessa ollut lukuaikaa, joka on kyllä enemmän kuin tarpeeksi, koska luettavaa oli yhteensä 10 sivua muistiinpanoja. Ennen koetta kyllä epäilin vahvasti, että jotain on nyt minulta jäännyt ymmärtämättä sillä ei kai oikeasti koe voi perustua vain näihin kymmeneen muistiinpanosivuun? Onneksi koeluokkaan saapuessa ymmärsin, että kaikki muutkin vain kertailivat vihkojaan. Niinpä kahden tunnin kokeeseen oli saatu 10 kysymystä 6 viikon luennoista ja näistä 10 muistiinpanosivusta. Vaikka itse uhrasin lähes koko käytettävissä olevan ajan kokeeseen johtui se enemmänkin vaikeudestani kirjoittaa sujuvia esseevastauksia vieraalla kielellä, kuin kokeen haastavuudesta. Ulkopuolisen silmin Suomen Teknillisessä Korkeakoulussa opiskelevana olen kyllä tottunut hieman vaativimpiin kursseihin. Vaarallista lähteä nyt koko koulua tai Intian yliopisto-opetusta arvioimaan näiden kahden kurssin ja kahden kuukauden opiskelun jälkeen. Saattaa toki olla, että tämä valinnainen kurssi on paikallsiten tutkinto-opiskelijoidenkin mittapuussa leikkikoulukurssi, joita toki löytyy omasta yliopistostanikin. Toista kurssia, proceduraalinen ohjelmointi c-kielellä, joka on tarkoitettu ensimmäisen vuoden opiskelioille, voi hyvinkin pitää haastavana ihmiselle, joka ei koskaan ole ohjelmoinnut tietokoneella. Lisäksi matematiikan sekä sen johdannaiset kurssit tuntuvat olevan keskeisessä asemassa tutkinnossa ainakin kurssitarjonnasta päätellen. Näistä kursseista minulla ei ole mitään kokemusta. Jotkut ovat minulle väittäneet, että matemaattisesti Intiassa oltaisiin tosi kovatasoisia. Toisaalta, niin monta muutakin legendaa Intiassa olen saannut todeta omien kokemusten kautta väljähtyneiksi myyteiksi, että en tiedä enää mihin uskoa.
Yhtä asiaa en ole tainnut viellä päiväkirjassa mainita tästä sosialismivaltiosta. Länsimaalaisen yllätykseksi täältä nimittäin yllättäen puuttuu vapaa kilpailu kulutustavaroissa. Kaikki kaupassa myytävät kulutustavarat on hinnoiteltu pakkauksiin painettulla hintamerkinnöillä, ja hinnoista päättää ilmeisesti joku viranomainen jossain näistä lukuisista virastoista. Täällä siis edelleen harjoitetaan vapaan markkinatalouden sijasta hintasäännöstelyä. Nämä hallinnon sanelemat hinnat koskevat, niin vesipulloja, sokerikiloa, sipsipussia kuin hammasharjaa tai sukkia ja kalsareita. Kovasti olen ihmetellyt, että miten tässä meidän vieressä "superbasaariksi" ristityssä "kauppakeskuksessa" olevat 3 päivittäistavarapuotia kilpailevat keskenään. Kaikilla on samat tai lähes samat tuoteet ja kaikilla on vuorenvarmasti täsmälleen samat hinnat. =) Miksiköhän niitä kauppoja on kolme, eikä vaikka neljä tai yksi tai kymmenen. Ehkä siksi että kaikille pitää saada työtä tai jotain. Jakavatkohan ne keskenään tasan päivän myynninkin?
Tänään saapuu sitten seuraavat turistit. Lillin sisko Anni ja Lillin äiti Tuula kymmeneksi päiväksi. Mitähän uutta sitä keksisi mennä katsomaan, että itsekään ei tarttisi kiertää enää samoja nähtävyyksiä toistuvasti.
Ja jotain suurta vielä, lentoliput Thaimaahan on vihdoin ostettu 6.12, Suomen itsenäisyyspäivänä! (hitto vie, jää lähetystön itsenäisyyspäivän vastaanotto nyt kokematta vaikka tuskin meitä olisi kutsuttukaan :)) Minä tomutan siis lehmänlannat viimeisen kerran kengänpohjistani puolentoista kuukauden päästä.
Syysterveisin,
hytisevä-Eero
(lämpötilat on painunut alle 30. =( tällä hetkellä klo 14.00 ulkomittari +29,2. iltaisin on toisinaan kylmä t-paidassa)
Ps. Eilen kävin taas häviämässä tikkakisan lähibaarissa baarimikolle. Piruvie se on kova heittämään dartsia. Tartten tänne ehdottomasti jostain oman harjoitustaulun, että pääsen vielä näyttämän missä maanosassa pubitikka on keksitty.
pps. Ja niille, jotka teksteistäni ovat saaneet sellaisen kuvan että minä täällä vaan riudun ahdistustuksissani kerrotakoon, että on täällä olemisessa paljon positiivisiakin puolia. Stressi ei paina, mihinkään ei oo kiire ja penniäkään ei tartte hirveästi tässä halpismaassa venyttää. Maa on kummallinen ja sitä olen liberaalina länsimaalaisena manannut ja siitä enimmäkseni kirjoittanut, mutta toisaalta olen kyllä nautinnut toisinaan herroiksi elämisestä täällä täysin rinnoin. Vointeja!
Meetwursti-voileipä maistuu todella hyvältä. :) Vanhempani toivat viime viikolla tuliaisina ruisleipää, juustoa, meetwurstia, poronlihaa ja suklaata. Ja eittämättä ne ovat maistuneet loistavalta, eikä pelkästään meidän suomalaisten suussa. Lillin intialainen koulukaveri jäi niin pahasti koukkuun suomalaiseen suklaaseen, että pyysi Lillin siskoa tuomaan sitä lisää hänelle. Nyt sekin on sitten todistettu, että marinani tämän maan suklaan onnettomasta tasosta ei ole vain uurtuneita suomalaisia makutottumuksiani.
Viime viikko sujui pääosin nähtävyyksiä kiertäen. Koulussa oli koeviikko, ja minulla ainoastaan yksi koe. Perjantaina koin kuitenkin jotain uutta ja ihmeellistä kampuksella.
Itävaltaltalainen Hari tuli polttamaan CD:tä valokuvista, joita hän oli ottanut viime viikon matkallaan vuorille. Maria tuli myös käymään meillä ja kertoi kuulleensa, että kampuksella olisi jonkinlaiset kulttuurijuhlat ja sen jälkeen dance partyt. Pakkohan sitä oli lähteä käymään katsomaan mistä on kyse, koska tapahtumia kampuksella ei ainakaan minun tietojeni mukaan juurikaan ole. Päästyämme pitkän metsäpolun päähän keskelle metsää avautuu kampuksen ulkoilmateatterilla yllättävä näky. Varmaan tuhatkunta opiskelijaa parveili rinteellä ja sankka joukko tanssi uusimpien listahittien tahdissa edessä sijaitsevalla tanssilattialla kellon lähestyessä puoltayötä. Ehkä tämä ei teistä kuulosta ihmeelliseltä, mutta täällä nyt olleena ja asuneena minulle näky oli suorastaan positiivinen shokki. Hetken hurmoksen jälkeen aloin nopeasti kuitenkin muistamaan missä maassa olen. Kovasti ympärilleni pälyillessä silmiini ei osunut tietenkään ainuttakaan tarjoilupistettä, nopeasti ymmärsin myös, että kaikki olivat juhlimassa arkisissa olotiloissa. Tarkka haukankatseeni löysi ihmisvilinän reunalta kuitenkin poikakolmikon etikettömän kokispullon kanssa, jonne riensin oitis tuttavuutta tekemään. Ihan muodon vuoksi oli ennen tanssilattialle ryntäämistä hieman kostutettava kuivaa kurkkuani ilmeisesti paikallisella pontikalla tai halpisvotkulilla. Ja eikun tanssilattialle ihmettelemään meininkiä. Ensimmäiseksi ihmetytti DJ:n tapa soittaa musiikkia. Hittikappaleita soitetiin n. puolenminuutin pätkä ja taas vaihdettiin kappaletta. Väkisinkin tuli mieleen jotkut suomalaisten ikäloppujen iskelmänikkareiden juhlakonsererteissa esittämät hittipotpurit tämän tyylisestä soitannosta. En antanut sen kuitenkaan häiritä itseäni pitkään vaan tarrauduin juhlatunnelmaan. Tarkkaillessani hetken juhlayleisöä aloin taas huolestua. Pelkkiä miehiä joka puolella. Tietenkin! Mehän olemme naisten siveyttä ja kunniallisuutta äärimmäisyyksiin korostavassa takapajulassa. Mitä opiskelukaveritkin ajattelisivat, jos joku tyttö olisi tanssilattialla riettaasti vain itseään keikuttamassa poikein seassa? Tyttöhän voisi vaikka jäädä ikuiseksi vanhaksi piiaksi, kun kukaan ei huolisi häntä järjestettyyn avioliittoon kyseenalaisen maineensa takia. Voi helvetin helvetin helvetti tämä on uskomaton maa!
(Kyllä, ihan totta, suurin osa intialaisista menee edelleen naimisiin järjestetyissä avioliitoissa. Joka sunnnuntain lehdessä on mieletön naimamarkkina-liite aivan samaan tapaan kuin meillä asuntoliite hesarissa. Jos jotakuta oikeasti kiinnostaa, voinen e-mailata ilmoituksia (maksutta, muutenhan syyllistyisin parittamiseen). Länsimaalaiset on pirun kovaa valuuttaa naimamarkkinoilla =))
Kävimme myös vanhempieni kanssa ensimmäisen kerran Suomen hulppeassa lähetystössä Delhissä. Yllättäen täällä nimittäin voi myös äänestää Suomen kunnallisvaaleissa, ja niinpä minäkin kävin käyttämässä oikeuttani. Oli myös mukava taas nähdä suomalaisia. Lähetystön suomalaisdiplomaatin ja samalla vaalivirkailijan kanssa jutellessa kävi ilmi, että noin sata rekisteröityä suomalaista pitäisi asustaa Delhissä. Vai oliko se koko Intiassa? Itse lähetystössä työskentelee tai asuu 8 suomalaista suurlähettliläs mukaanlukien. Nopeasti vaalivirkailijan olan yli vilkaistua huomaisin, että peräti 3 ihmistä oli käynnyt äänestämässä ennen meitä. Ei taida hirveä menestys olla Suomen kunnallisvaalien etä-äänestyspiste Intian Delhissä. =)
Toinen koeviikon kokeeni oli sitten eilen. Viikko minulla on periaattessa ollut lukuaikaa, joka on kyllä enemmän kuin tarpeeksi, koska luettavaa oli yhteensä 10 sivua muistiinpanoja. Ennen koetta kyllä epäilin vahvasti, että jotain on nyt minulta jäännyt ymmärtämättä sillä ei kai oikeasti koe voi perustua vain näihin kymmeneen muistiinpanosivuun? Onneksi koeluokkaan saapuessa ymmärsin, että kaikki muutkin vain kertailivat vihkojaan. Niinpä kahden tunnin kokeeseen oli saatu 10 kysymystä 6 viikon luennoista ja näistä 10 muistiinpanosivusta. Vaikka itse uhrasin lähes koko käytettävissä olevan ajan kokeeseen johtui se enemmänkin vaikeudestani kirjoittaa sujuvia esseevastauksia vieraalla kielellä, kuin kokeen haastavuudesta. Ulkopuolisen silmin Suomen Teknillisessä Korkeakoulussa opiskelevana olen kyllä tottunut hieman vaativimpiin kursseihin. Vaarallista lähteä nyt koko koulua tai Intian yliopisto-opetusta arvioimaan näiden kahden kurssin ja kahden kuukauden opiskelun jälkeen. Saattaa toki olla, että tämä valinnainen kurssi on paikallsiten tutkinto-opiskelijoidenkin mittapuussa leikkikoulukurssi, joita toki löytyy omasta yliopistostanikin. Toista kurssia, proceduraalinen ohjelmointi c-kielellä, joka on tarkoitettu ensimmäisen vuoden opiskelioille, voi hyvinkin pitää haastavana ihmiselle, joka ei koskaan ole ohjelmoinnut tietokoneella. Lisäksi matematiikan sekä sen johdannaiset kurssit tuntuvat olevan keskeisessä asemassa tutkinnossa ainakin kurssitarjonnasta päätellen. Näistä kursseista minulla ei ole mitään kokemusta. Jotkut ovat minulle väittäneet, että matemaattisesti Intiassa oltaisiin tosi kovatasoisia. Toisaalta, niin monta muutakin legendaa Intiassa olen saannut todeta omien kokemusten kautta väljähtyneiksi myyteiksi, että en tiedä enää mihin uskoa.
Yhtä asiaa en ole tainnut viellä päiväkirjassa mainita tästä sosialismivaltiosta. Länsimaalaisen yllätykseksi täältä nimittäin yllättäen puuttuu vapaa kilpailu kulutustavaroissa. Kaikki kaupassa myytävät kulutustavarat on hinnoiteltu pakkauksiin painettulla hintamerkinnöillä, ja hinnoista päättää ilmeisesti joku viranomainen jossain näistä lukuisista virastoista. Täällä siis edelleen harjoitetaan vapaan markkinatalouden sijasta hintasäännöstelyä. Nämä hallinnon sanelemat hinnat koskevat, niin vesipulloja, sokerikiloa, sipsipussia kuin hammasharjaa tai sukkia ja kalsareita. Kovasti olen ihmetellyt, että miten tässä meidän vieressä "superbasaariksi" ristityssä "kauppakeskuksessa" olevat 3 päivittäistavarapuotia kilpailevat keskenään. Kaikilla on samat tai lähes samat tuoteet ja kaikilla on vuorenvarmasti täsmälleen samat hinnat. =) Miksiköhän niitä kauppoja on kolme, eikä vaikka neljä tai yksi tai kymmenen. Ehkä siksi että kaikille pitää saada työtä tai jotain. Jakavatkohan ne keskenään tasan päivän myynninkin?
Tänään saapuu sitten seuraavat turistit. Lillin sisko Anni ja Lillin äiti Tuula kymmeneksi päiväksi. Mitähän uutta sitä keksisi mennä katsomaan, että itsekään ei tarttisi kiertää enää samoja nähtävyyksiä toistuvasti.
Ja jotain suurta vielä, lentoliput Thaimaahan on vihdoin ostettu 6.12, Suomen itsenäisyyspäivänä! (hitto vie, jää lähetystön itsenäisyyspäivän vastaanotto nyt kokematta vaikka tuskin meitä olisi kutsuttukaan :)) Minä tomutan siis lehmänlannat viimeisen kerran kengänpohjistani puolentoista kuukauden päästä.
Syysterveisin,
hytisevä-Eero
(lämpötilat on painunut alle 30. =( tällä hetkellä klo 14.00 ulkomittari +29,2. iltaisin on toisinaan kylmä t-paidassa)
Ps. Eilen kävin taas häviämässä tikkakisan lähibaarissa baarimikolle. Piruvie se on kova heittämään dartsia. Tartten tänne ehdottomasti jostain oman harjoitustaulun, että pääsen vielä näyttämän missä maanosassa pubitikka on keksitty.
pps. Ja niille, jotka teksteistäni ovat saaneet sellaisen kuvan että minä täällä vaan riudun ahdistustuksissani kerrotakoon, että on täällä olemisessa paljon positiivisiakin puolia. Stressi ei paina, mihinkään ei oo kiire ja penniäkään ei tartte hirveästi tässä halpismaassa venyttää. Maa on kummallinen ja sitä olen liberaalina länsimaalaisena manannut ja siitä enimmäkseni kirjoittanut, mutta toisaalta olen kyllä nautinnut toisinaan herroiksi elämisestä täällä täysin rinnoin. Vointeja!
Comments:
Post a Comment
Lue lisää arkistosta.
