27.10.04
27.10.2004
Sisko ja äiti tulivat tasan viikko sitten ja aika on lentänyt kuin siivillä. Viimeinen term paperini valmistui viime yönä kolmen aikaan ja täytyy sanoa, että univelka alkaa painaa. Yksi kirja-arvostelu olisi vielä jäljellä mutta luulen, että se jää tekemättä. Jollen nyt sitten ensi yönä ryhdistädy.
Viikonloppu meni vuorilla palellessa. Kostea kylmyys pureutui luihin ja ytimiin, ja me rikastutimme paikallisia ostamalla itsellemme takkeja ja huiveja ensi hätään. Sisko ja äiti ovat alkaneet päästä jyvälle tästä maasta eli turisteja on viety kunnolla! Ensin käytimme ensimmäistä kertaa Eeron kanssa hyväksi toutin palveluita Mussoorien bussilippuja ostaessamme ja meille markkinoitiin luxary-bussi with only one stop. Bussi olikin tuikitavallinen deluxe-bussi ja pysähdyksiä ehti jo ensimmäisen tunnin aikana olla enemmän kuin tarpeeksi. Ja siitähän se riemu vasta alkoikin, kun bussi hajosi kahden aikaan yöllä ja varaosan saaminen kesti kuusi tuntia. Juuri kun olin onnistunut hankkimaan meille taxi-kyydin Mussoorieen, bussi yskäisi itsensä käyntiin ja minä jätin hintaneuvottelut sikseen ja kuskin kylmäksi. Ehkä ihan hyvä, sillä lokaali bussimatkalainen kertoi, että kuski oli keskustellut hindiksi hyeena-lauman kanssa, kuinka paljon meiltä turisteilta voi riistää ylimääräistä. (Hyeenalauma=meidän ympärillemme kaikkialla kerääntyvä sakea joukko ihmisiä) No pääsimme bussilla vihdoin perille 19 tunnin matkustamisen jälkeen luvatun 8 tunnin sijaan. Ja only one stop venyi sitten vähän pidemmän sorttiseksi.
Mussoorie oli oikein söpö pieni vuoristokylä. Eerokin pääsi testaamaan himoitsemiaan pyöräriksoja ja minäkin innostuin niiden käyttökelpoisuudesta vaikka tähän saakka olen huonon omantunnon takia kieltäytynyt astumasta niiden kyytiin. Ajatus, että minä istun mukavasti penkillä ja joku polkee hiki hatussa kuskatessaan minua, on tähän asti tuntunut vastenmieliseltä. Mutta Mussooriessa riksakuskit tarjosivat kyytejä niin innokkaasti, että pitihän heidän elinkeinoaan tukea.Käteviä kulkupelejä olivatkin. Ja sitkeitä vanhoja pappoja kuskeina!
Kävimme katsomassa paikallisia nähtävyyksiä ja tulimme huijatuiksi useampaan kertaan. Yhden huonon toutti-kokemuksen jälkeen emme olleet vielä lannistuneet vaan päätimme kokeilla valokuvaajan palkkausta Kempty Fallseilla. Katsoimme hinnastoa ja sanoimme haluavamme YHDEN 60 rupiaa (euron) maksavan kuvan. Kuvaaja napsi kuvia yhteensä 45 kappaletta. Ihmettelimme kyllä tätä mutta koska olimme ilmoittaneet ostavamme yhden kuvan, ajattelimme kuvaajan tarjoavan jonkinlaiset vedokset, joista valitsisimme haluamamme kuvan. Kuvaaja oli ajatellut toisin ja lystin loppusumma olikin 2700 rupiaa (50 euroa) ja kamerakammoisena ihmisena suurin osa kuvista olisi ollut väkinäistä tekohymyilyä ja punastelua. Hirvittävää taistelua ja huutoa, että emme halua kuvia, filmin voi heittää roskiin ja maksamme ainoastaan kuvaajan työajasta ja hukkaan menneistä filmeistä. Eihän se tietenkään sopinut ja puolen tunnin ankarien neuvottelujen jälkeen suostuimme ostamaan kymmenen kuvaa hotellille ’kotiinkuljetettuina’. Suurin vitsi oli vielä se, että kuvat, jotka sinne oli toimitettu, olivat karmeita. Silmät kiinni lähes jokaisessa tai kuvat muuten vain tärähtäneitä tai onnettomasti rajattuja. Ja kiukkuinen mieli matkaseurueella.
Tavallista hintavedätystä oli kaikkialla. Vuokrasimme Eeron kanssa ponit muutaman kilometrin camel back roadille ja jälkeenpäin paikallista opaskirjaa tutkittuamme huomasimme maksaneemme satulassa keikkumisesta yli kominkertaisen hinnan. Anni ja äiti tekivät saman reissun pyöräriksalla ja heidän lähtöhintansa oli jo kolminkertainen (60 rupiaa) mutta hauskin vitsi oli se, että retken loppupuolella kuski keksi, että loppumatka on vielä alkumatkaa pidempi ja vaikeampi ja matkustajien pitäisi maksaa 80 rupiaa lisää. Ja jäljellä oli ainoastaan pelkkä jyrkkä ylämäki, jonka asiakkaat joutuivat sekä kävellä ylös että avustaa kuskiakin siinä samalla työntämällä riksaa mäkeä ylöspäin :D! Jo oli kuskilla pokkaa emmekä siis maksaneet vaadittua lisähintaa ;)!
Reissu olisi siis ollut ihan mukava mutta jatkuva turistien vedätys alkoi ottaa voimille ja olo alkoi olla jo vainoharhainen. Ties kuinka monta tavallista ystävällistä ihmistä karkotimme luultuamme häntä rahastavaksi toutiksi... Se täällä ehkä onkin tylsää, että kehenkään ei voi luottaa, kun aina juttutuokion päätteeksi pelkää saavansa laskun käteensä. Sitä alkaa olla jo aika epäkohtelias ihmisten lähestymisyrityksille, kun aina saa vain toutteja niskaansa. Mutta kaikista vastoinkäymisistä ja palelemisista huolimatta Mussoorie oli mukava vuoristokylä ja reissu onnistunut. Varsinkin kun loppumatka sujui kuin unelma! Tulimme tavallisella karjavaunubussilla, joka oli 2 TUNTIA ETUAJASSA!!!! Teki mieli kilistellä shampanjaa, kun pääsimme takaisin Delhiin :)!
Delhissä ollaan shoppailtu ihan mielettömästi ja katseltu paikkoja. Ja minä olen lisäksi valvonut yöt koulutöitä tehden. Ihana tunne vihdoin päästä palauttamaan työt! Ja sitten voin alkaa nauttia vieraiden seurasta täysin rinnoin. Harmi vain, että karjalanpiirakat ja herkkukurkut on jo syöty – olivat muuten mahdottoman hyviä :D:D!!!!!!!!!!
lilli
Sisko ja äiti tulivat tasan viikko sitten ja aika on lentänyt kuin siivillä. Viimeinen term paperini valmistui viime yönä kolmen aikaan ja täytyy sanoa, että univelka alkaa painaa. Yksi kirja-arvostelu olisi vielä jäljellä mutta luulen, että se jää tekemättä. Jollen nyt sitten ensi yönä ryhdistädy.
Viikonloppu meni vuorilla palellessa. Kostea kylmyys pureutui luihin ja ytimiin, ja me rikastutimme paikallisia ostamalla itsellemme takkeja ja huiveja ensi hätään. Sisko ja äiti ovat alkaneet päästä jyvälle tästä maasta eli turisteja on viety kunnolla! Ensin käytimme ensimmäistä kertaa Eeron kanssa hyväksi toutin palveluita Mussoorien bussilippuja ostaessamme ja meille markkinoitiin luxary-bussi with only one stop. Bussi olikin tuikitavallinen deluxe-bussi ja pysähdyksiä ehti jo ensimmäisen tunnin aikana olla enemmän kuin tarpeeksi. Ja siitähän se riemu vasta alkoikin, kun bussi hajosi kahden aikaan yöllä ja varaosan saaminen kesti kuusi tuntia. Juuri kun olin onnistunut hankkimaan meille taxi-kyydin Mussoorieen, bussi yskäisi itsensä käyntiin ja minä jätin hintaneuvottelut sikseen ja kuskin kylmäksi. Ehkä ihan hyvä, sillä lokaali bussimatkalainen kertoi, että kuski oli keskustellut hindiksi hyeena-lauman kanssa, kuinka paljon meiltä turisteilta voi riistää ylimääräistä. (Hyeenalauma=meidän ympärillemme kaikkialla kerääntyvä sakea joukko ihmisiä) No pääsimme bussilla vihdoin perille 19 tunnin matkustamisen jälkeen luvatun 8 tunnin sijaan. Ja only one stop venyi sitten vähän pidemmän sorttiseksi.
Mussoorie oli oikein söpö pieni vuoristokylä. Eerokin pääsi testaamaan himoitsemiaan pyöräriksoja ja minäkin innostuin niiden käyttökelpoisuudesta vaikka tähän saakka olen huonon omantunnon takia kieltäytynyt astumasta niiden kyytiin. Ajatus, että minä istun mukavasti penkillä ja joku polkee hiki hatussa kuskatessaan minua, on tähän asti tuntunut vastenmieliseltä. Mutta Mussooriessa riksakuskit tarjosivat kyytejä niin innokkaasti, että pitihän heidän elinkeinoaan tukea.Käteviä kulkupelejä olivatkin. Ja sitkeitä vanhoja pappoja kuskeina!
Kävimme katsomassa paikallisia nähtävyyksiä ja tulimme huijatuiksi useampaan kertaan. Yhden huonon toutti-kokemuksen jälkeen emme olleet vielä lannistuneet vaan päätimme kokeilla valokuvaajan palkkausta Kempty Fallseilla. Katsoimme hinnastoa ja sanoimme haluavamme YHDEN 60 rupiaa (euron) maksavan kuvan. Kuvaaja napsi kuvia yhteensä 45 kappaletta. Ihmettelimme kyllä tätä mutta koska olimme ilmoittaneet ostavamme yhden kuvan, ajattelimme kuvaajan tarjoavan jonkinlaiset vedokset, joista valitsisimme haluamamme kuvan. Kuvaaja oli ajatellut toisin ja lystin loppusumma olikin 2700 rupiaa (50 euroa) ja kamerakammoisena ihmisena suurin osa kuvista olisi ollut väkinäistä tekohymyilyä ja punastelua. Hirvittävää taistelua ja huutoa, että emme halua kuvia, filmin voi heittää roskiin ja maksamme ainoastaan kuvaajan työajasta ja hukkaan menneistä filmeistä. Eihän se tietenkään sopinut ja puolen tunnin ankarien neuvottelujen jälkeen suostuimme ostamaan kymmenen kuvaa hotellille ’kotiinkuljetettuina’. Suurin vitsi oli vielä se, että kuvat, jotka sinne oli toimitettu, olivat karmeita. Silmät kiinni lähes jokaisessa tai kuvat muuten vain tärähtäneitä tai onnettomasti rajattuja. Ja kiukkuinen mieli matkaseurueella.
Tavallista hintavedätystä oli kaikkialla. Vuokrasimme Eeron kanssa ponit muutaman kilometrin camel back roadille ja jälkeenpäin paikallista opaskirjaa tutkittuamme huomasimme maksaneemme satulassa keikkumisesta yli kominkertaisen hinnan. Anni ja äiti tekivät saman reissun pyöräriksalla ja heidän lähtöhintansa oli jo kolminkertainen (60 rupiaa) mutta hauskin vitsi oli se, että retken loppupuolella kuski keksi, että loppumatka on vielä alkumatkaa pidempi ja vaikeampi ja matkustajien pitäisi maksaa 80 rupiaa lisää. Ja jäljellä oli ainoastaan pelkkä jyrkkä ylämäki, jonka asiakkaat joutuivat sekä kävellä ylös että avustaa kuskiakin siinä samalla työntämällä riksaa mäkeä ylöspäin :D! Jo oli kuskilla pokkaa emmekä siis maksaneet vaadittua lisähintaa ;)!
Reissu olisi siis ollut ihan mukava mutta jatkuva turistien vedätys alkoi ottaa voimille ja olo alkoi olla jo vainoharhainen. Ties kuinka monta tavallista ystävällistä ihmistä karkotimme luultuamme häntä rahastavaksi toutiksi... Se täällä ehkä onkin tylsää, että kehenkään ei voi luottaa, kun aina juttutuokion päätteeksi pelkää saavansa laskun käteensä. Sitä alkaa olla jo aika epäkohtelias ihmisten lähestymisyrityksille, kun aina saa vain toutteja niskaansa. Mutta kaikista vastoinkäymisistä ja palelemisista huolimatta Mussoorie oli mukava vuoristokylä ja reissu onnistunut. Varsinkin kun loppumatka sujui kuin unelma! Tulimme tavallisella karjavaunubussilla, joka oli 2 TUNTIA ETUAJASSA!!!! Teki mieli kilistellä shampanjaa, kun pääsimme takaisin Delhiin :)!
Delhissä ollaan shoppailtu ihan mielettömästi ja katseltu paikkoja. Ja minä olen lisäksi valvonut yöt koulutöitä tehden. Ihana tunne vihdoin päästä palauttamaan työt! Ja sitten voin alkaa nauttia vieraiden seurasta täysin rinnoin. Harmi vain, että karjalanpiirakat ja herkkukurkut on jo syöty – olivat muuten mahdottoman hyviä :D:D!!!!!!!!!!
lilli
Comments:
Post a Comment
Lue lisää arkistosta.
