22.9.04
Vaihteeks taas kipeänä. Laskujeni mukaan tämä on vissiin jo neljäs kerta ja ollaan oltu Intiassa vasta puolitoista kuukautta. Aina ei voi voittaa. No, eiköhän yskä ja nuha jo kohta helpota.
Muuta kerrottavaa ei sitten oikein olekaan, elellään tasaista arkea. Opettaja sai eilen koulussa raivokohtauksen. Maanantaina professori Kumarin kurssilta puuttui reilu 40 oppilasta 60 oppilaan ryhmästä. Syynä oli ilmeisesti se, että oppilailla oli sinä päivänä toisen professorin kurssilla esitelmä ja olivat sen valmistamisen takia jättäneet muut tunnit väliin. Professori Kumaria tämä ei miellyttänyt. Eilen Herra Kumar marssi luokkahuoneeseen ja piti puolentunnin pituisen huutosaarnan (välillä silmiään räpytellen) kuinka oppilaat eivät kunnioita häntä vaan valitsevat toisen professorin kurssin hänen ohitseen, kuinka oppilaat ovat röyhkeitä ja laiskoja, kuinka koko JNU:n on vallannut myrkyllinen ilmapiiri ja kuinka tähän on tultava muutos. Sitten meidät, jotka olimme olleet maanantaina paikalla, siirrettiin toiselle puolelle luokkaa ja Herra Kumar piti pistokokeen maanantaina opettamistaan asioista. Omia muistiinpanoja sai katsoa. Joku tyttö, joka jäi lintsanneiden puolelle luokkaa, oli kopioinut muistiinpanot kaveriltaan ja tästähän Kumar raivostui. Vie kuulemma asian Chairmanille ja jos joku vielä jatkossa kopioi muistiinpanoja kavereilta niin hän varmistaa, että tämä henkilö erotetaan koulusta välittömästi. Ja tästä eteenpäin jokaisen tunnin alussa on 20 minuutin mittainen koe edellistunnin asioista. No johan nyt. Äijällä on pieni keski-iän kriisi ilmeisesti. Jösses!
Tänään Herra Kumar oli asteen verran rauhoittunut mutta piti silti edelleen vartin pituisen saarnan, kuinka oppilaat eivät ota häntä tosissaan ja kuinka kuri on löystynyt. Sinänsä jännä, että muut professorit, joiden luona olen käynyt juttelemassa, ovat sanoneet, että JNU:ssa ei ole läsnäolopakkoa ja minä voin matkustaa niin paljon kuin haluan ja lisäksi he ovat kehoittaneet minua kopioimaan muistiinpanoja muilta oppilailta, jos en ole päässyt tunneille tai minulla on muuten vaikeuksia pysyä perässä. Herra Kumarilla on näköjään omat sääntönsä.
Englannintunnilla käymme silloin tällöin kääntymässä ja toteamassa, kuinka turhan kurssin olemme valinneet. Eilen oli tällainen ilta. Ensin meitä piinattiin kysymyksillä miksi emme ole käyneet tunneilla ja emmekö pidän heidän kursseistaan. Emme kehdanneet kertoa totuutta vaan kohteliaasti totesimme olleemme vain kiireisiä. Sitten puolen tunnin nopea kielioppipaketti taululle sutaistuna ja opettaja teki siinäkin kirjoitusvirheitä ja sitten taas keskustelua yli tunnin verran. Who serves the nation better: teacher, soldier or doctor? Ja sitten luokan eteen astuu toinen toistaan huonompia puhujia. Ei sekään vielä mitään, ettei osaa kunnolla englantia, mutta pahinta on se, että ei ole mitään sanottavaa ja jauhaa samaa asiaa kymmenen minuuttia. Ja opettaja puuttuu vain asiavirheisiin. ’Kuinka niin sotilaat eivät tarvitse opettajia?’ Ei haittaa, vaikka oppilas tekee jatkuvasti virheitä ja ääntää päin honkia mutta miten oppilas voi sanoa, että opettajia ei tarvita? Puhettakaan siitä, että olisimme harjoitelleet päivän kielioppiasiaa. Minä olen valmis jättämään kurssin tähän. Riittää.
Term paper –aiheita satelee. Nyt olisi kolme term paperia rakennettavana. Sosiologinen analyysi aiheesta Intian kylien sosiaalinen rakenne: yhtenäisyys ja moninaisuus, Vertaileva näkemys morsiusvarallisuudesta (joku myötäjäisjuttu ilmeisesti) ja sitten se sama vanha analyysi aiheesta Protestanttinen etiikka suhteessa kapitalismin syntyyn. Olin ajatellut tehdä term paperit hyvissä ajoin syyskuussa, koska lokakuu menee Mumbain reissuun ja vieraiden viihdyttämiseen (Eeron vanhemmat tulee viikoksi ja minun siskoni ja äitini tulee 10 päiväksi) mutta huonolta näyttää. Päivät menee vaan ohi. Käydään koulussa, lounaalla ja nettikahvilassa ja sitten kello onkin yleensä jotain kolmen pintaan. Kuntosalilta palatessa on jo pimeä, illalliselta kotiin tullessa kello on usein jo yhdeksän. Päivät vaan kuluu eikä mitään konkreettista tunnu tapahtuvan.
Koti on harmiksemme alkanut muistuttaa eläintarhaa. Eero on sodassa sisiliskon kanssa, minä saan hermoromahduksia muurahaisista ja torakat vierailevat meillä edelleen varsin tiuhaan. Sisilisko ei minua juurikaan stressaa ja torakatkin ovat aika helposti eliminoitavissa mutta muurahaiset aiheuttavat minulle harmaita hiuksia. Niitä on kaikkialla!!! Niiden polut risteilevät ympäri kämppää ja ne rakentavat keon heti sinne, mihin on jäänyt yksikin leivänmuru. Olin onnistunut löytämään itselleni Salsaklubin lähellä olevasta kaupasta mysliä ja soijamaitoa ja kun aamulla heräsin himoissani herkkuaamupalalle, olikin vastassa ikävä yllätys. Avaamaton myslipakkaus kuhisi muurahaisia. Jotenkin ne olivat päässeet jopa pahvipakkauksen sisällä olevan muovinkin sisälle!?! Pettymys oli valtaisa :( Hyvä ettei itku tullut. Kahdesti muurahaiset ovat valloittaneet myös kotiin tilattavan 20 litran vesikanisterin huomaamattamme. Minä olin jo monesti ihmetellyt, kun yöpöydälläni olevassa vesilasissani oli aamuisin usein muurahaisia (lasissa, josta olin yöllä juonut... Proteiinia!) mutta kun kuntosalilla Eeron ja minun vesipulloissa oli komppania muurahaisia, epäilyksemme heräsivät. Eeron ensiepäilys tosin oli, että muurahaiset tulevat minusta :) mutta vakuutettuani, että en haudo mahassani muurahaisarmeijaa, ymmärsimme etsiä syyllistä veden alkulähteestä. Ja kyllä! Korkki oli huolimattomasti kiinni ja vesikanisteri toimi muurhaisten tropiclandiana. Nykyään vesilasia ja –pulloa tulee tutkineeksi silmät ristissä ennen kuin uskaltaa ottaa kulaustakaan. Jos yhdestä asiasta voisi täällä päästä eroon, niin minä valitsisin varmaan muurahaiset. Me ei tulla oikein juttuun keskenämme ;)!
lilli
Muuta kerrottavaa ei sitten oikein olekaan, elellään tasaista arkea. Opettaja sai eilen koulussa raivokohtauksen. Maanantaina professori Kumarin kurssilta puuttui reilu 40 oppilasta 60 oppilaan ryhmästä. Syynä oli ilmeisesti se, että oppilailla oli sinä päivänä toisen professorin kurssilla esitelmä ja olivat sen valmistamisen takia jättäneet muut tunnit väliin. Professori Kumaria tämä ei miellyttänyt. Eilen Herra Kumar marssi luokkahuoneeseen ja piti puolentunnin pituisen huutosaarnan (välillä silmiään räpytellen) kuinka oppilaat eivät kunnioita häntä vaan valitsevat toisen professorin kurssin hänen ohitseen, kuinka oppilaat ovat röyhkeitä ja laiskoja, kuinka koko JNU:n on vallannut myrkyllinen ilmapiiri ja kuinka tähän on tultava muutos. Sitten meidät, jotka olimme olleet maanantaina paikalla, siirrettiin toiselle puolelle luokkaa ja Herra Kumar piti pistokokeen maanantaina opettamistaan asioista. Omia muistiinpanoja sai katsoa. Joku tyttö, joka jäi lintsanneiden puolelle luokkaa, oli kopioinut muistiinpanot kaveriltaan ja tästähän Kumar raivostui. Vie kuulemma asian Chairmanille ja jos joku vielä jatkossa kopioi muistiinpanoja kavereilta niin hän varmistaa, että tämä henkilö erotetaan koulusta välittömästi. Ja tästä eteenpäin jokaisen tunnin alussa on 20 minuutin mittainen koe edellistunnin asioista. No johan nyt. Äijällä on pieni keski-iän kriisi ilmeisesti. Jösses!
Tänään Herra Kumar oli asteen verran rauhoittunut mutta piti silti edelleen vartin pituisen saarnan, kuinka oppilaat eivät ota häntä tosissaan ja kuinka kuri on löystynyt. Sinänsä jännä, että muut professorit, joiden luona olen käynyt juttelemassa, ovat sanoneet, että JNU:ssa ei ole läsnäolopakkoa ja minä voin matkustaa niin paljon kuin haluan ja lisäksi he ovat kehoittaneet minua kopioimaan muistiinpanoja muilta oppilailta, jos en ole päässyt tunneille tai minulla on muuten vaikeuksia pysyä perässä. Herra Kumarilla on näköjään omat sääntönsä.
Englannintunnilla käymme silloin tällöin kääntymässä ja toteamassa, kuinka turhan kurssin olemme valinneet. Eilen oli tällainen ilta. Ensin meitä piinattiin kysymyksillä miksi emme ole käyneet tunneilla ja emmekö pidän heidän kursseistaan. Emme kehdanneet kertoa totuutta vaan kohteliaasti totesimme olleemme vain kiireisiä. Sitten puolen tunnin nopea kielioppipaketti taululle sutaistuna ja opettaja teki siinäkin kirjoitusvirheitä ja sitten taas keskustelua yli tunnin verran. Who serves the nation better: teacher, soldier or doctor? Ja sitten luokan eteen astuu toinen toistaan huonompia puhujia. Ei sekään vielä mitään, ettei osaa kunnolla englantia, mutta pahinta on se, että ei ole mitään sanottavaa ja jauhaa samaa asiaa kymmenen minuuttia. Ja opettaja puuttuu vain asiavirheisiin. ’Kuinka niin sotilaat eivät tarvitse opettajia?’ Ei haittaa, vaikka oppilas tekee jatkuvasti virheitä ja ääntää päin honkia mutta miten oppilas voi sanoa, että opettajia ei tarvita? Puhettakaan siitä, että olisimme harjoitelleet päivän kielioppiasiaa. Minä olen valmis jättämään kurssin tähän. Riittää.
Term paper –aiheita satelee. Nyt olisi kolme term paperia rakennettavana. Sosiologinen analyysi aiheesta Intian kylien sosiaalinen rakenne: yhtenäisyys ja moninaisuus, Vertaileva näkemys morsiusvarallisuudesta (joku myötäjäisjuttu ilmeisesti) ja sitten se sama vanha analyysi aiheesta Protestanttinen etiikka suhteessa kapitalismin syntyyn. Olin ajatellut tehdä term paperit hyvissä ajoin syyskuussa, koska lokakuu menee Mumbain reissuun ja vieraiden viihdyttämiseen (Eeron vanhemmat tulee viikoksi ja minun siskoni ja äitini tulee 10 päiväksi) mutta huonolta näyttää. Päivät menee vaan ohi. Käydään koulussa, lounaalla ja nettikahvilassa ja sitten kello onkin yleensä jotain kolmen pintaan. Kuntosalilta palatessa on jo pimeä, illalliselta kotiin tullessa kello on usein jo yhdeksän. Päivät vaan kuluu eikä mitään konkreettista tunnu tapahtuvan.
Koti on harmiksemme alkanut muistuttaa eläintarhaa. Eero on sodassa sisiliskon kanssa, minä saan hermoromahduksia muurahaisista ja torakat vierailevat meillä edelleen varsin tiuhaan. Sisilisko ei minua juurikaan stressaa ja torakatkin ovat aika helposti eliminoitavissa mutta muurahaiset aiheuttavat minulle harmaita hiuksia. Niitä on kaikkialla!!! Niiden polut risteilevät ympäri kämppää ja ne rakentavat keon heti sinne, mihin on jäänyt yksikin leivänmuru. Olin onnistunut löytämään itselleni Salsaklubin lähellä olevasta kaupasta mysliä ja soijamaitoa ja kun aamulla heräsin himoissani herkkuaamupalalle, olikin vastassa ikävä yllätys. Avaamaton myslipakkaus kuhisi muurahaisia. Jotenkin ne olivat päässeet jopa pahvipakkauksen sisällä olevan muovinkin sisälle!?! Pettymys oli valtaisa :( Hyvä ettei itku tullut. Kahdesti muurahaiset ovat valloittaneet myös kotiin tilattavan 20 litran vesikanisterin huomaamattamme. Minä olin jo monesti ihmetellyt, kun yöpöydälläni olevassa vesilasissani oli aamuisin usein muurahaisia (lasissa, josta olin yöllä juonut... Proteiinia!) mutta kun kuntosalilla Eeron ja minun vesipulloissa oli komppania muurahaisia, epäilyksemme heräsivät. Eeron ensiepäilys tosin oli, että muurahaiset tulevat minusta :) mutta vakuutettuani, että en haudo mahassani muurahaisarmeijaa, ymmärsimme etsiä syyllistä veden alkulähteestä. Ja kyllä! Korkki oli huolimattomasti kiinni ja vesikanisteri toimi muurhaisten tropiclandiana. Nykyään vesilasia ja –pulloa tulee tutkineeksi silmät ristissä ennen kuin uskaltaa ottaa kulaustakaan. Jos yhdestä asiasta voisi täällä päästä eroon, niin minä valitsisin varmaan muurahaiset. Me ei tulla oikein juttuun keskenämme ;)!
lilli
Comments:
Post a Comment
Lue lisää arkistosta.
