2.9.04
Tänään on ollut vähän vaikea päivä, tai koko viikko oikeastaan. Sain alkuviikosta oikein viehättävän oksennustaudin ja sen jälkeen olo ollut epämiellyttävän hutera. Eilen ryhdistäydyttiin Eeron kanssa ja käytiin ostamassa vitamiineja. Meidän ruokailu on täällä sen verran kehnoa, että vastustuskyvystä ei voida varmaan enää edes puhua.
Muuten elämä on ollut tavanomaista taistelua. Hinnoista riksakuskien kanssa, ruokapaikan metsästystä, sähkökatkosten sietämistä, vesipulaa, kuumuutta, huonoa oloa, janoa, toutteja, pahoja hajuja ja sitä tavallista. Tänään vietettiin oikein mukava hikinen päivä kirjastossa ’kirjastokorttijonossa’. Kirjojen lainaamiseenhan tarvitaan tietysti kirjastokortti ja kirjastokorttia pitää anoa. Pitkiä jonoja, hakemuksia, allekirjoituksia, leimoja, passikuvia ja uskomattoman töykeitä toimistotyöntekijöitä. Meillä ei tietysti ollut niitä hakemuskaavakkeita ja ketään ei olisi voinut se vähemmän kiinnostaa. Meitä pompotettiin paikasta toiseen ja lopputulos oli se, että casual studenteilla ei ole oikeutta kirjastopalveluihin (voiko tuota servicea sanoa palveluksi???). Meinasi itku tulla. Sitten reklamaatio, miksi casual student Maria saa kirjastokortin mutta casual student Lilli, joka on maksanut täsmälleen saman summan opiskelupaikastaan, ei ole oikeutettu sitä saamaan. Ja sitten kaavakkeet iskettiinkiin eteeni. Projekti jatkuu huomenna, koska minulla ei ollut passikuvia mukanani.
Tänään sentään tapahtui jotain tavallisesta arjestamme poikkeavaa – meitä tultiin haastattelemaan opiskelijalehteen! Juttu koskee ulkomaalaisia opiskelijoita Intiassa ja Maria oli antanut meidän yhteystietomme artikkelin kirjoittajalle. Vietettiin haastattelijan kanssa pari mukavaa tuntia analysoiden kokemuksiamme Intiassa ja JNU:ssa. Mikäköhän olisi yhteenveto? Meitä on eniten täällä hämmästyttänyt tämä kuumuus ja likaisuus ja valtava paperien pyöritys, niin kuin kirjoituksistamme on ehkä voinut havaita. Mutta koti-ikävä meillä ei silti ole, ehkä jonnekin muualle kylläkin. Minusta ainakin olisi ihana kävellä rauhassa kadulla ja vain katsella maailman menoa, mutta täällä se ei valitettavasti ole mahdollista. Joku on koko ajan tarjoamassa riksakyytiä tai turistipalvelua (mitä se sitten onkaan? ei olla kokeiltu) tai kengänkiillotusta tai pyytämässä rahaa. Olisi myös kiva pukeutua kerrankin johonkin muuhun kuin farkkuihin tai pitää Eeroa vaikka kädestä. Ja olisi kiva, jos yliopisto tarjoaisi jotain vaihtaritoimintaa niin kuin vaihtokohteissa yleensä. Nyt me ei edes tunneta juuri ketään. Käydään muutamalla tunnilla koulussa ja maataan ilmastoidussa makuuhuoneessa kattoon tuijotellen ;)!
Muuten elämä on ollut tavanomaista taistelua. Hinnoista riksakuskien kanssa, ruokapaikan metsästystä, sähkökatkosten sietämistä, vesipulaa, kuumuutta, huonoa oloa, janoa, toutteja, pahoja hajuja ja sitä tavallista. Tänään vietettiin oikein mukava hikinen päivä kirjastossa ’kirjastokorttijonossa’. Kirjojen lainaamiseenhan tarvitaan tietysti kirjastokortti ja kirjastokorttia pitää anoa. Pitkiä jonoja, hakemuksia, allekirjoituksia, leimoja, passikuvia ja uskomattoman töykeitä toimistotyöntekijöitä. Meillä ei tietysti ollut niitä hakemuskaavakkeita ja ketään ei olisi voinut se vähemmän kiinnostaa. Meitä pompotettiin paikasta toiseen ja lopputulos oli se, että casual studenteilla ei ole oikeutta kirjastopalveluihin (voiko tuota servicea sanoa palveluksi???). Meinasi itku tulla. Sitten reklamaatio, miksi casual student Maria saa kirjastokortin mutta casual student Lilli, joka on maksanut täsmälleen saman summan opiskelupaikastaan, ei ole oikeutettu sitä saamaan. Ja sitten kaavakkeet iskettiinkiin eteeni. Projekti jatkuu huomenna, koska minulla ei ollut passikuvia mukanani.
Tänään sentään tapahtui jotain tavallisesta arjestamme poikkeavaa – meitä tultiin haastattelemaan opiskelijalehteen! Juttu koskee ulkomaalaisia opiskelijoita Intiassa ja Maria oli antanut meidän yhteystietomme artikkelin kirjoittajalle. Vietettiin haastattelijan kanssa pari mukavaa tuntia analysoiden kokemuksiamme Intiassa ja JNU:ssa. Mikäköhän olisi yhteenveto? Meitä on eniten täällä hämmästyttänyt tämä kuumuus ja likaisuus ja valtava paperien pyöritys, niin kuin kirjoituksistamme on ehkä voinut havaita. Mutta koti-ikävä meillä ei silti ole, ehkä jonnekin muualle kylläkin. Minusta ainakin olisi ihana kävellä rauhassa kadulla ja vain katsella maailman menoa, mutta täällä se ei valitettavasti ole mahdollista. Joku on koko ajan tarjoamassa riksakyytiä tai turistipalvelua (mitä se sitten onkaan? ei olla kokeiltu) tai kengänkiillotusta tai pyytämässä rahaa. Olisi myös kiva pukeutua kerrankin johonkin muuhun kuin farkkuihin tai pitää Eeroa vaikka kädestä. Ja olisi kiva, jos yliopisto tarjoaisi jotain vaihtaritoimintaa niin kuin vaihtokohteissa yleensä. Nyt me ei edes tunneta juuri ketään. Käydään muutamalla tunnilla koulussa ja maataan ilmastoidussa makuuhuoneessa kattoon tuijotellen ;)!
Eero hyräilee jatkuvalla syötöllä sarkastista värssyä 'Tervetuloa ihanaan Intiaan!' ja jos me ei kohta keksitä jotain kivaa tekemistä, niin mä yhdyn epävireisellä äänelläni mukaan lauluun ;)!
lilli
Comments:
Post a Comment
Lue lisää arkistosta.
