27.9.04
Maanantai 27.9.2004
Viikonlopun reissu Udaipuriin on nyt takana, ja olo hieman matkustaneen oloinen. Takaisin tulo matka tosin kesti vain 15 tuntia, menomatka kesti reilu 17,5 tuntia. =) Joku voi ihan aiheellisesti kyseenalaistaa, onko järkeä matkata viikonloppureissulle noin kauas, mutta kun tässä maassa nyt nuo etäisyydet vain tuppaavat aina olemaan aika pitkiä, varsinkin ajallisesti. Ei tuonne Udaipuriinkaan Delhistä ole kuin 670 kilometriä, mutta aikaa tuntuu aina palavan matkustamiseen.
Udaipur sijaitsee Rajasthanissa, maakunnassa Delhin alapuolella. Paikkaa sanotaan Intian romanttisimmaksi kaupungiksi. Vuoristossa sijatsevaa kaupunkikuvaa hallitsee vanha ja koristeellinen vanhakaupunki, jonka edessä aukeaa vuoristojärvi. Paikka on monelle suomalaisellekin tuttu James Bond elokuvasta. Octopussy elokuvan lähes kaikki tapahtumat tapahtuvat tässä kaupungissa, mukaanlukien elokuvan loppukohtaukset järven keskellä sijaitsessa Octopussyn järvipalatsissa, joka toimii tänäpäivänä viiden tähden luksushotellinna. Ikävä kyllä, tietty hohto niin järvipalatsista kuin koko kaupungistakin puuttui, koska kuuluisa järvi on kutistunut pelkäksi kuralammikoksi. Järvi on kuulemma viimeksi ollut järvenä vuonna 1999. Huonoja säitä pidellyt viime aikoina. =) Järvipalatsi ei suinkaan ole ainoa palatsi, vaan käsittämättömän mahtipontinen ja koristeellinen kaupunkipalatsi sijatsee kaupungin korkeimmalla kohdalla. Ja palatsi on edelleen Udaipurin maharajan palatsina, jonka myös näimme vilaukselta palatsin pihalla. On kuulemma aika kova äijä edelleen, omistaa hotelleja ympäri Intiaa ja on muutenkin ihan överi rikas äijä. Maharajat on siis jonkinlaisia kuninkaita täällä. Jotkut kaupungit omaavat jonkinlaisen autonomian ja heillä on oma maharaja kun toiset ovat sitten maakunnan maharajan alaisuudessa. Maharajuus periytyy samaan tapaan kuin kuninkuus. Koska Intia kuitenkin on demokratia, ymmärtääkseni näillä maharajoilla ei mitään varsinaista valtaa nykyään ole, mutta ovat silti edelleen olemassa. Tätä pitänee vielä selvittää enemmän itsekin ennenkuin alan kirjoittelemaan tänne aivan puuta heinää. Kuvagalleriassa on kuvia paikasta ja palatseista.
Matkasimme tosiaan paikan päälle torstaiyönä ja perjantai-aamupäivänä paikallisilla perusbusseilla, kotoisammin karjakärryillä. Mukana oli Lillin ja Marian opiskelukavereita, Anamiga, Pragya ja Brianka. Ekana iltana kaupungissa oli mieletön hulina, ihmisten viettäessä jonkinlaista uskonnollista karnevaalia. Ei oikein selvinnyt minulle mistä oli kyse, mutta tulennielijöitä, paraatia ja ihmeellistä virsienjoikuuta kovaäänisistä rumpujen lyödessä rytmiä oli kadut täynnä. Toisena päivänä kiersimme sitten nähtävyyksiä. Näimme maharajan temppelien puiston, jossa on 180 temppeliä. Tällä Udaipurin äveriäällä maharajalla on ollut tapana viimeiset 800 vuotta rakentaa kaikille perheenjäsenille oma temppeli tuohon puistoon, niin niitä on vähän kertynyt. Kävimme myös korkealla vuorella sijatsevassa Monsuunipalatsissa, joka ilmeisesti toimi jonkinnäköisenä kesämökkinä Maharajalle muinoin. Nyt hän on siitä luopunut ja antanut matkailukäyttöön. Ikävä kyllä, palatsi oli pahasti päässyt rapistumaan. Lopuksi kävimme vielä eräänlaisessa turisteille rakennetussa perinnekylässä, jossa myydään perinne käsitöitä ympäri Rajastania ja esitetään jotain perinnetansseja. Mutta mikä parasta, turistikylän saattoi kiertää myös kamelin selässä jonka tietenkin teimme. Nastoja otuksia noi kamelit, vaikka vähän hitaita löntystelijöitä.
Intialaiset matkaseuralaisemme lähtivät jo lauantai-iltana kotiin, koska heillä on koe maanantaiaamuna. Me jäimme sunnuntaihin asti lepuuttamaan hermoja Delhin melusta ja kävimme katsomassa myös jotain saviruukun palasia jossain kaupungin museossa. Lisäksi vihdoin näimme myös Octopussy elokuvan sunnuntailounasta syödessämme. Tuo James Bond elokuva nimittäin on todella iso juttu koko kaupungin tursimille. Jokaikisessä ravintolassa mainostetaan Octopussy näytöksiä ja meidän hotellissa oli erikoisvarusteltu 007 huonekin kovimmille James Bond faneille. Ensikertaa myös koko Intian oloni aikana näimme kunnolla turisteja. Vanhakaupunki oli täynnä vaaleaihoisia reppuselkämatkailijoita etsimässä ilmeisesti autenttista intiakokemusta. Minä en lainkaan vastusta rehellistä turismia, mutta jostain syystä en hirveästi jaksa ymmärtää näitä backpacker intia-fanaatikkoja. Jos jokainen intialainen mies ympärillä pukeutuu normaalisti farkkuihin ja paitaan, niin luulevatko nämä "aidot" intiafanaatikot olevansa enemmän intialaisia pukeutumulla roikkuviin purjeenomaisiin kangashousuihin tai shortseihin ja löysiin pellavapaitoihin ja erottumalla joukosta omituisuudellaan. Suoraan sanottuna, minusta se näyttää selkeältä alipukeutumiselta, joka voi sopia jonnekin rannoille mutta ei kaupungin keskustaan. vähän sama kuin kävisi pyjamassa Stockmannilla ostoksilla. No, jokainen tehköön tavallaan.
Paluumatka sujui huomattavasti menomatkaa rattoisammin makuubussissa. Kyllä, makuubussi on samantapainen kuin meidän pitkänmatkan bussit, mutta katto on hieman korkeampi ja siinä missä meillä on hattuhylly niin makuubussissa onkin sänky. =) Ensi viikonloppuna sitten Mumbaihin katsomaan vihdoinkin Intian viihdemaailman keskusta.
Niin, ja ymmärrys intian katueläinkirjoa kohtaan taas laajentui. Jos Delhissä on katulehmiä, koiria ja kissoja ja Shimlassa oli katuapinoita, niin Udaipurissa oli katuvillisikoja. Samanlaisia harmittomia vipeltäjiä, jotka syövät jätteitä ja kulkevat ihmisten joukossa kuin kanssaihmiset. Ohessa kuva yhdestä.
Tervesin,
Eero
Viikonlopun reissu Udaipuriin on nyt takana, ja olo hieman matkustaneen oloinen. Takaisin tulo matka tosin kesti vain 15 tuntia, menomatka kesti reilu 17,5 tuntia. =) Joku voi ihan aiheellisesti kyseenalaistaa, onko järkeä matkata viikonloppureissulle noin kauas, mutta kun tässä maassa nyt nuo etäisyydet vain tuppaavat aina olemaan aika pitkiä, varsinkin ajallisesti. Ei tuonne Udaipuriinkaan Delhistä ole kuin 670 kilometriä, mutta aikaa tuntuu aina palavan matkustamiseen.
Udaipur sijaitsee Rajasthanissa, maakunnassa Delhin alapuolella. Paikkaa sanotaan Intian romanttisimmaksi kaupungiksi. Vuoristossa sijatsevaa kaupunkikuvaa hallitsee vanha ja koristeellinen vanhakaupunki, jonka edessä aukeaa vuoristojärvi. Paikka on monelle suomalaisellekin tuttu James Bond elokuvasta. Octopussy elokuvan lähes kaikki tapahtumat tapahtuvat tässä kaupungissa, mukaanlukien elokuvan loppukohtaukset järven keskellä sijaitsessa Octopussyn järvipalatsissa, joka toimii tänäpäivänä viiden tähden luksushotellinna. Ikävä kyllä, tietty hohto niin järvipalatsista kuin koko kaupungistakin puuttui, koska kuuluisa järvi on kutistunut pelkäksi kuralammikoksi. Järvi on kuulemma viimeksi ollut järvenä vuonna 1999. Huonoja säitä pidellyt viime aikoina. =) Järvipalatsi ei suinkaan ole ainoa palatsi, vaan käsittämättömän mahtipontinen ja koristeellinen kaupunkipalatsi sijatsee kaupungin korkeimmalla kohdalla. Ja palatsi on edelleen Udaipurin maharajan palatsina, jonka myös näimme vilaukselta palatsin pihalla. On kuulemma aika kova äijä edelleen, omistaa hotelleja ympäri Intiaa ja on muutenkin ihan överi rikas äijä. Maharajat on siis jonkinlaisia kuninkaita täällä. Jotkut kaupungit omaavat jonkinlaisen autonomian ja heillä on oma maharaja kun toiset ovat sitten maakunnan maharajan alaisuudessa. Maharajuus periytyy samaan tapaan kuin kuninkuus. Koska Intia kuitenkin on demokratia, ymmärtääkseni näillä maharajoilla ei mitään varsinaista valtaa nykyään ole, mutta ovat silti edelleen olemassa. Tätä pitänee vielä selvittää enemmän itsekin ennenkuin alan kirjoittelemaan tänne aivan puuta heinää. Kuvagalleriassa on kuvia paikasta ja palatseista.
Matkasimme tosiaan paikan päälle torstaiyönä ja perjantai-aamupäivänä paikallisilla perusbusseilla, kotoisammin karjakärryillä. Mukana oli Lillin ja Marian opiskelukavereita, Anamiga, Pragya ja Brianka. Ekana iltana kaupungissa oli mieletön hulina, ihmisten viettäessä jonkinlaista uskonnollista karnevaalia. Ei oikein selvinnyt minulle mistä oli kyse, mutta tulennielijöitä, paraatia ja ihmeellistä virsienjoikuuta kovaäänisistä rumpujen lyödessä rytmiä oli kadut täynnä. Toisena päivänä kiersimme sitten nähtävyyksiä. Näimme maharajan temppelien puiston, jossa on 180 temppeliä. Tällä Udaipurin äveriäällä maharajalla on ollut tapana viimeiset 800 vuotta rakentaa kaikille perheenjäsenille oma temppeli tuohon puistoon, niin niitä on vähän kertynyt. Kävimme myös korkealla vuorella sijatsevassa Monsuunipalatsissa, joka ilmeisesti toimi jonkinnäköisenä kesämökkinä Maharajalle muinoin. Nyt hän on siitä luopunut ja antanut matkailukäyttöön. Ikävä kyllä, palatsi oli pahasti päässyt rapistumaan. Lopuksi kävimme vielä eräänlaisessa turisteille rakennetussa perinnekylässä, jossa myydään perinne käsitöitä ympäri Rajastania ja esitetään jotain perinnetansseja. Mutta mikä parasta, turistikylän saattoi kiertää myös kamelin selässä jonka tietenkin teimme. Nastoja otuksia noi kamelit, vaikka vähän hitaita löntystelijöitä.
Intialaiset matkaseuralaisemme lähtivät jo lauantai-iltana kotiin, koska heillä on koe maanantaiaamuna. Me jäimme sunnuntaihin asti lepuuttamaan hermoja Delhin melusta ja kävimme katsomassa myös jotain saviruukun palasia jossain kaupungin museossa. Lisäksi vihdoin näimme myös Octopussy elokuvan sunnuntailounasta syödessämme. Tuo James Bond elokuva nimittäin on todella iso juttu koko kaupungin tursimille. Jokaikisessä ravintolassa mainostetaan Octopussy näytöksiä ja meidän hotellissa oli erikoisvarusteltu 007 huonekin kovimmille James Bond faneille. Ensikertaa myös koko Intian oloni aikana näimme kunnolla turisteja. Vanhakaupunki oli täynnä vaaleaihoisia reppuselkämatkailijoita etsimässä ilmeisesti autenttista intiakokemusta. Minä en lainkaan vastusta rehellistä turismia, mutta jostain syystä en hirveästi jaksa ymmärtää näitä backpacker intia-fanaatikkoja. Jos jokainen intialainen mies ympärillä pukeutuu normaalisti farkkuihin ja paitaan, niin luulevatko nämä "aidot" intiafanaatikot olevansa enemmän intialaisia pukeutumulla roikkuviin purjeenomaisiin kangashousuihin tai shortseihin ja löysiin pellavapaitoihin ja erottumalla joukosta omituisuudellaan. Suoraan sanottuna, minusta se näyttää selkeältä alipukeutumiselta, joka voi sopia jonnekin rannoille mutta ei kaupungin keskustaan. vähän sama kuin kävisi pyjamassa Stockmannilla ostoksilla. No, jokainen tehköön tavallaan.
Paluumatka sujui huomattavasti menomatkaa rattoisammin makuubussissa. Kyllä, makuubussi on samantapainen kuin meidän pitkänmatkan bussit, mutta katto on hieman korkeampi ja siinä missä meillä on hattuhylly niin makuubussissa onkin sänky. =) Ensi viikonloppuna sitten Mumbaihin katsomaan vihdoinkin Intian viihdemaailman keskusta.
Niin, ja ymmärrys intian katueläinkirjoa kohtaan taas laajentui. Jos Delhissä on katulehmiä, koiria ja kissoja ja Shimlassa oli katuapinoita, niin Udaipurissa oli katuvillisikoja. Samanlaisia harmittomia vipeltäjiä, jotka syövät jätteitä ja kulkevat ihmisten joukossa kuin kanssaihmiset. Ohessa kuva yhdestä.
Tervesin,
Eero
Comments:
Post a Comment
Lue lisää arkistosta.
