8.9.04
keskiviikko 8.9.2004
Tänään aamulla kävin jo toisessa tentissäni ratkomassa visaisia ohjelmointipähkinöitä c-kielellä. Täällä tämä koulumuotoinen opiskelu näkyy myös kuulusteluissa. Suomessa yliopistoissa yleensä toimitaan niin, että koko kurssi ensin opetetaan ja sen jälkeen lopputenttiin valmistaudutaan huolella ja siinä tentataan koko kurssin asia. Täällä toimitaan niinkuin meillä peruskoulussa. Meillä on noin kerran kuukaudessa tunnilla järjestettävä tunnin mittainen koe, jossa kysellään mitä on viimeviikkoina opittu. Ilmeisesti kurssin lopuksi on myös joku lopputentti, mutta en tiedä onko se samanlainen pikkukoe kuin nämä muutkin vain joku kattavampi.
Viikko on alkanut muuten lepposasti. Maanantaina aloitimme uuden salsakurssin tässä muutaman kilometrin päässä. Salsatunnista ei mitään poikkeavaa raportoitavaa, tunti muistutti niin rakenteeltaan kuin opettajan juttujen puolesta kotoista Åke
Blomqvistin tanssikoulua. Tiistaina oli sitten taas vaihteeksi joku uskonnollinen pyhä ja lähdimme keräämään nähtävyyksiä. Tällä kertaa suuntana oli eläintarha. Eläintarhan 20 sentin sisäänpääsymaksulla pääsikin sitten pällistelemään tavallisten otusten lisäksi myös muutamia suomalaisittain harvinaisuuksia, joista ehdottomasti sykähdyttävimmät oli virtahevot ja sarvikuonot. Galleriassa muutamia kuvia näistä elukoista.
Tänään keskiviikkona oli taas käynti FRRO:ssa. FRRO on intiassa asuvien ulkomaalaisten virasto, johon kaikkien intiassa asuvien ulkomaalaisten pitää käydä rekisteröitymässä. Ensimmäisellä kerralla selvisimme parissa tunnissa mutta rekistöinti jäi hieman vajaaksi. Meiltä puuttui todistus asumisestamme joten saimme 30 päivää jatkoaikaa tulla näyttämään vuokrasopimuksen tai vastaavaa. Tänään yritimme sitten vuokraemännältä saamalla kirjeellä käydä hoitamassa muodollisuudet loppuun, mutta eihän se ihan vielä onnistunutkaan. Vielä nimittäin pitäisi todistaa, että tämä asunto kuuluu vuokraemännälle. Ja todistaminen pitää tehdä tuomalla mikä tahansa sähkö- tai vesilaskun kopio, jossa lukee osoite ja vuokraemännän nimi! Yritin kovasti inttää virkailijalle, että katsoisi tietokoneeltaan, kuka tämän meidän kämpän omistaa mutta naureskelusta päätellen tämän maan kiinteistörekisteri ei taida olla ihan muutamalla klikkauksella selailtavissa. Jos tosiaan tällä tavoin tässä maassa todistetaan asunnon omistaminen, en enää yhtään ihmettele eilisestä lehdestä lukemaani uutista, jossa kerrotiin miehestä, joka oli onnistunut myymään saman asunnon neljään kertaan ja oli nyt pidätetty. =)
Muutama sananen vielä maailmanmenosta. Moni on nykyään huolissaan suomessakin globalisaatiosta ja kansainvälisistä jättifirmoista, jotka tasapäistävät kulutustottumuksia ja tuhoavat paikallista kulttuuria - niin ja pahaa niissä myös vastustajien mielestä on se, että ne tuppaavat keräämään rahaa rikkaiden taskuun (niinkuin kai aina kapitalismissa). Joka tapauksessa, yllättäen olen huomannut, että tämä monikansallisten firmojen kulutustottumusten tasapäistäminen näyttää täällä olevan paljon selkeämpää kuin esimerkiksi länsimaisessa Suomessa. Suomessa meillä on monikansallisten jättifirmojen tuotteiden ja palveluiden kilpailijoina lukuisia pienempiä, paikallisia tai kansallisia vastaavia vaihtoehtoja. On Hesburgeria vaihtoehtona Macille, ja Kotipizzalle Pizzahut on vain marginaalikilpailija. Kaupasta voit ostaa brandattuja paikallisia tuotteita, valion maitoa, fazerin leipää tai vaikka HK:n roiskeläpän. Tässä maassa varsinaisia kilpailijoita laatuelintarvikkeille ei kertakaikkiaan ole. On olemassa ainoastaan tätä bulkki-ruokaa ja bulkki-palvelua, joka on paikallista ja halpaa. Bulkki-ruoalla tarkoitan esim. riisiä, linssejä ja jauhoja, joita myydään avoimessa kojussa avoimista 20 kilon säkeistä litramitalla. Bulkki-palvelulla tarkoitan samanlaisia katukioski-snagareita ja paikallisia kanttiineja laiduntavien lehmien ja tauteja levittävien kärpästen ympäröimänä. Näiden bulkki-tavaroiden hinta on vähintään puolet merkkitavaroista, mutta ikävä kyllä myös laatu. Ne eivät kilpaile siis samassa sarjassa näiden merkkituotteiden ja -palveluiden kanssa. Kuten aiemmin olen todennut, täällä ei ole mitään keskitettyä elintarvikkeiden laatukontrollia ja yleisesti ottaen laatu on heikkoa. Lehdissä varoitellaan, että salmonellaa voi parhaiten välttää olemalla syömättä katukeittiöistä ja ruoan väärentäminen on maanlaajuinen ongelma.
Me, niinkuin myös kaikki keskiluokkaiset intialaiset, vaadimme tuotteiltamme ja palveluiltamme turvallista ja taattua laatua. Niinpä syömme nytkin Nestlen suklaata, ja juomme Coca-Colan vettä, aamuisin juomme Unileverin teetä, ja Kellogsin muroja tai asetamme voileivän päälle Arlan juustoa. Paikallisia kilpailijoita näille tuotteille ei kertakaikkiaan ole. Pakattua suklaata täällä ei tehdä, vesi suositellaan täällä ostettavaksi merkkitoimittajilta, kuten Pepsi, Coca-Cola tai Himalaya, koska paikallisten pullovesimerkkien laatuun ei voi luottaa. Maidon paikalliset ostavat ns. maitokiskoista, joissa myydään käsittelemätöntä maitoa. Niinpä nämä sitten kotona käsittelevät maidon keittämällä ja jäähdyttämällä tappaen mahdolliset epäpuhtaudet. Minä en tällaiseen aikaa vievään ja hankalaan alkutuotannon jalostamiseen jaksa ryhtyä ja ainoaksi vaihtoehdoksemme jää ostaa maitomme tukien mammuttiyritystä. Ainoa merkki, joka koko Intiassa myy pastöroitua maitoa on Nestle. Pikaravintoloille ei ole vakavasti otettavia paikallisia kilpailijoita, vaikka pikaravintolat ovat älyttömän suosittuja. Lähelle pääsee paikallinen menestystarina Nirula, joka on intialaisia makutottumuksia myyvä laajalle levinnyt pikaruokaketju. Hindustan Timesin ravintola-oppaan mukaan muuten niin loistavan Nirulan suurin ongelma on, taas vaihteeksi, laatuvaihtelut eri ravintoloiden välillä periaatteessa samoissa tuotteissa. =(
Tässä maassa ei ilmeisesti kertakaikkiaan osata tehdä korkeaa laatua, ja tämän takia länsimaiset laatustandardit täyttäville tuotteille ei löydy paikallisia kilpailijoita. Silti täälläkin kuluttajat, joilla on rahaa ja mahdollisuus, arvostavat laatua ja ostavat ruokansa mieluummin turvallisina pakattuina kansainvälisinä merkkituotteina - vieden taas rahaa ulos tästä kehitysmaasta.
Viimeisenä viimepäivien lehtikatsaus. Olen tainnut jo kertoa, että lehdet täällä ei maksa mitään, 3 senttiä päivän lehti, ja yhdestä kilosta päivän lehtiä saa vielä 10 senttiä takaisin (kierrätyspaperi on täällä rahanarvoista kamaa). Vanhana uutisaddiktina olenkin ottanut tavaksi tässä tekemistä pursuavassa maassa lukea päivittäin sanomalehden kannesta kanteen. Sanomalehtijournalismi on kyllä hyvinkin erilaista kuin suomessa. Ensimmäiset 3 sivua on aina rikostarinoita viimepäiviltä. Tekstien tarinointi ja uutisten merkityksellisyys vetää vertoja Alibille. Ilmeisesti nämä paikalliset rakastavat lukea sitä, kuinka opiskeluhostelliin murtautui mies, joka ehti huitaista vyöllään pienen haavan hostellissa asuvan tytön naaman kiiruhtaen karkuun tytön ehdittyä huutaa apua. Tai uteliasuuttaan haluavat vain tietää sanasta sanaan mitä luki 66 vuotiaan masennuksen takia itseltään hengen riistäneen entisen valtion virkamiehen itsemurhaviestissä. Jotenkin tuntuu, että tämän maan tai 13 miljoonan asukkaan Delhin kokonaisuuden kannalta näillä sinänsä traagisilla tapahtumilla tai ihmiskohtaloilla ei voi olla niin suurta merkitystä, että niille pitää varata ensimmäiset sivut päivittäisistä uutislehdistä. =)
Kuitenkin lehtikatsaukseen palatakseni, homomurhan toinenkin pääepäilty on nyt vihdoinkin pidätetty. Hän oli vasta pyrkimässä Nepaliin, ja hänet ehdittiin napata onnekkaasti läheltä rajaa lauantaina. Homomurhan motiivi ei vielä ole tosin ihan selvä. Mahdollisesti uhrin halu valokuvata meininkiä johti tähän brutaaliin kaksoismurhaan, tai sitten tämä on vain nyt kiinni saadun epäillyn peitetarinaa. Toinen lehdissä spekuloitu asia on ollut Delhin vesi- ja sähkötrendit (kuinka usein suomessa uutisoidaan tällaisia? =) okei, loppukesästä taisi suomessakin olla vähän ongelmaa johtovesien kanssa). Sähkö on nimittäin nyt pahasti loppumassa, koska pitkän sateettoman ajanjakson takia maanviljelijät tarvitsevat hirveästi sähköä. Näinpä on varauduttava lähipäivinä katkoksiin, kun sähköyhtiö joutuu tasaamanan kulutushuippua katkomalla Delhin alueita kylmästi irti sähköverkosta joksikin aikaa. Myös vesivarannot on käymässä pahasti vähiin ilmeisesti samasta syystä, ja joillakin Delhin alueilla normaali tunnin vesiannos on jouduttu kaventamaan vain 20 minuutiksi. Saa siinä olla kovat alipainepunmput jos mielii 1000 litran säiliön 20 minuutissa täyttää. Meillä on onneksi tullut vettä ihan nätisti aamuöisin ainakin toistaiseksi. Monsuunikauden ennustetaan myös nyt olevan ohi. Kosteus on laskenut 90 prosentista 70 prosenttiin ja eilinen 36.6 asteen lämpötilakaan ei tuntunut juuri miltään verrattuna ensimmäisten viikkojen kosteushelteisiin.
Terveisin,
Eero
ps. Ensimmäiset ulkopuoliset suomalaiset on myös spotattu tällä viikolla, peräti kaksi eri tapausta. Viikonloppuna kuulimme lapsiperheseurueen puhuvan suomea PizzaHutissa. Mysteeriksi jäi, oliko kyseessä turistit vai expatriaattiperhe. Alkuviikosta törmäsimme kuntosalillamme Joensuusta tulleisiin teatteriryhmäläisiin, jotka olivat ottamassa kauneushoitoja.
pss. Myös suomalaisiin tai Suomeen viittavia uutisia olen yrittänyt haravoida lehtiä lukiessa. Tässä saldo: Kim Räikkönen on mainittu kahdesti formulaviikonloppujen yhteydessä. Votkiin liittyvän ajankohtaisartikkelin yhteydestä mainittiin, että tunnetuimmat perusvotkamerkit ovat Stolichnaya ja Finlandia. (Absolut kuuluu jalostetumpaan kategoriaan). Olympialaisten aikaan suomalainen mainittiin kerran, viimeisenä päivänä. Joku ukkeli voitti 1500 ja 5000 metrin juoksut samoissa kisoissa, ja hehkutusjutussa muistettiin mainita, että viimeksi samainen ihme on tapahtunut vuonna -24 suomalaisen juoksijalegenda Paavo Nurmen toimesta. =)
Tänään aamulla kävin jo toisessa tentissäni ratkomassa visaisia ohjelmointipähkinöitä c-kielellä. Täällä tämä koulumuotoinen opiskelu näkyy myös kuulusteluissa. Suomessa yliopistoissa yleensä toimitaan niin, että koko kurssi ensin opetetaan ja sen jälkeen lopputenttiin valmistaudutaan huolella ja siinä tentataan koko kurssin asia. Täällä toimitaan niinkuin meillä peruskoulussa. Meillä on noin kerran kuukaudessa tunnilla järjestettävä tunnin mittainen koe, jossa kysellään mitä on viimeviikkoina opittu. Ilmeisesti kurssin lopuksi on myös joku lopputentti, mutta en tiedä onko se samanlainen pikkukoe kuin nämä muutkin vain joku kattavampi.
Viikko on alkanut muuten lepposasti. Maanantaina aloitimme uuden salsakurssin tässä muutaman kilometrin päässä. Salsatunnista ei mitään poikkeavaa raportoitavaa, tunti muistutti niin rakenteeltaan kuin opettajan juttujen puolesta kotoista Åke
Blomqvistin tanssikoulua. Tiistaina oli sitten taas vaihteeksi joku uskonnollinen pyhä ja lähdimme keräämään nähtävyyksiä. Tällä kertaa suuntana oli eläintarha. Eläintarhan 20 sentin sisäänpääsymaksulla pääsikin sitten pällistelemään tavallisten otusten lisäksi myös muutamia suomalaisittain harvinaisuuksia, joista ehdottomasti sykähdyttävimmät oli virtahevot ja sarvikuonot. Galleriassa muutamia kuvia näistä elukoista.
Tänään keskiviikkona oli taas käynti FRRO:ssa. FRRO on intiassa asuvien ulkomaalaisten virasto, johon kaikkien intiassa asuvien ulkomaalaisten pitää käydä rekisteröitymässä. Ensimmäisellä kerralla selvisimme parissa tunnissa mutta rekistöinti jäi hieman vajaaksi. Meiltä puuttui todistus asumisestamme joten saimme 30 päivää jatkoaikaa tulla näyttämään vuokrasopimuksen tai vastaavaa. Tänään yritimme sitten vuokraemännältä saamalla kirjeellä käydä hoitamassa muodollisuudet loppuun, mutta eihän se ihan vielä onnistunutkaan. Vielä nimittäin pitäisi todistaa, että tämä asunto kuuluu vuokraemännälle. Ja todistaminen pitää tehdä tuomalla mikä tahansa sähkö- tai vesilaskun kopio, jossa lukee osoite ja vuokraemännän nimi! Yritin kovasti inttää virkailijalle, että katsoisi tietokoneeltaan, kuka tämän meidän kämpän omistaa mutta naureskelusta päätellen tämän maan kiinteistörekisteri ei taida olla ihan muutamalla klikkauksella selailtavissa. Jos tosiaan tällä tavoin tässä maassa todistetaan asunnon omistaminen, en enää yhtään ihmettele eilisestä lehdestä lukemaani uutista, jossa kerrotiin miehestä, joka oli onnistunut myymään saman asunnon neljään kertaan ja oli nyt pidätetty. =)
Muutama sananen vielä maailmanmenosta. Moni on nykyään huolissaan suomessakin globalisaatiosta ja kansainvälisistä jättifirmoista, jotka tasapäistävät kulutustottumuksia ja tuhoavat paikallista kulttuuria - niin ja pahaa niissä myös vastustajien mielestä on se, että ne tuppaavat keräämään rahaa rikkaiden taskuun (niinkuin kai aina kapitalismissa). Joka tapauksessa, yllättäen olen huomannut, että tämä monikansallisten firmojen kulutustottumusten tasapäistäminen näyttää täällä olevan paljon selkeämpää kuin esimerkiksi länsimaisessa Suomessa. Suomessa meillä on monikansallisten jättifirmojen tuotteiden ja palveluiden kilpailijoina lukuisia pienempiä, paikallisia tai kansallisia vastaavia vaihtoehtoja. On Hesburgeria vaihtoehtona Macille, ja Kotipizzalle Pizzahut on vain marginaalikilpailija. Kaupasta voit ostaa brandattuja paikallisia tuotteita, valion maitoa, fazerin leipää tai vaikka HK:n roiskeläpän. Tässä maassa varsinaisia kilpailijoita laatuelintarvikkeille ei kertakaikkiaan ole. On olemassa ainoastaan tätä bulkki-ruokaa ja bulkki-palvelua, joka on paikallista ja halpaa. Bulkki-ruoalla tarkoitan esim. riisiä, linssejä ja jauhoja, joita myydään avoimessa kojussa avoimista 20 kilon säkeistä litramitalla. Bulkki-palvelulla tarkoitan samanlaisia katukioski-snagareita ja paikallisia kanttiineja laiduntavien lehmien ja tauteja levittävien kärpästen ympäröimänä. Näiden bulkki-tavaroiden hinta on vähintään puolet merkkitavaroista, mutta ikävä kyllä myös laatu. Ne eivät kilpaile siis samassa sarjassa näiden merkkituotteiden ja -palveluiden kanssa. Kuten aiemmin olen todennut, täällä ei ole mitään keskitettyä elintarvikkeiden laatukontrollia ja yleisesti ottaen laatu on heikkoa. Lehdissä varoitellaan, että salmonellaa voi parhaiten välttää olemalla syömättä katukeittiöistä ja ruoan väärentäminen on maanlaajuinen ongelma.
Me, niinkuin myös kaikki keskiluokkaiset intialaiset, vaadimme tuotteiltamme ja palveluiltamme turvallista ja taattua laatua. Niinpä syömme nytkin Nestlen suklaata, ja juomme Coca-Colan vettä, aamuisin juomme Unileverin teetä, ja Kellogsin muroja tai asetamme voileivän päälle Arlan juustoa. Paikallisia kilpailijoita näille tuotteille ei kertakaikkiaan ole. Pakattua suklaata täällä ei tehdä, vesi suositellaan täällä ostettavaksi merkkitoimittajilta, kuten Pepsi, Coca-Cola tai Himalaya, koska paikallisten pullovesimerkkien laatuun ei voi luottaa. Maidon paikalliset ostavat ns. maitokiskoista, joissa myydään käsittelemätöntä maitoa. Niinpä nämä sitten kotona käsittelevät maidon keittämällä ja jäähdyttämällä tappaen mahdolliset epäpuhtaudet. Minä en tällaiseen aikaa vievään ja hankalaan alkutuotannon jalostamiseen jaksa ryhtyä ja ainoaksi vaihtoehdoksemme jää ostaa maitomme tukien mammuttiyritystä. Ainoa merkki, joka koko Intiassa myy pastöroitua maitoa on Nestle. Pikaravintoloille ei ole vakavasti otettavia paikallisia kilpailijoita, vaikka pikaravintolat ovat älyttömän suosittuja. Lähelle pääsee paikallinen menestystarina Nirula, joka on intialaisia makutottumuksia myyvä laajalle levinnyt pikaruokaketju. Hindustan Timesin ravintola-oppaan mukaan muuten niin loistavan Nirulan suurin ongelma on, taas vaihteeksi, laatuvaihtelut eri ravintoloiden välillä periaatteessa samoissa tuotteissa. =(
Tässä maassa ei ilmeisesti kertakaikkiaan osata tehdä korkeaa laatua, ja tämän takia länsimaiset laatustandardit täyttäville tuotteille ei löydy paikallisia kilpailijoita. Silti täälläkin kuluttajat, joilla on rahaa ja mahdollisuus, arvostavat laatua ja ostavat ruokansa mieluummin turvallisina pakattuina kansainvälisinä merkkituotteina - vieden taas rahaa ulos tästä kehitysmaasta.
Viimeisenä viimepäivien lehtikatsaus. Olen tainnut jo kertoa, että lehdet täällä ei maksa mitään, 3 senttiä päivän lehti, ja yhdestä kilosta päivän lehtiä saa vielä 10 senttiä takaisin (kierrätyspaperi on täällä rahanarvoista kamaa). Vanhana uutisaddiktina olenkin ottanut tavaksi tässä tekemistä pursuavassa maassa lukea päivittäin sanomalehden kannesta kanteen. Sanomalehtijournalismi on kyllä hyvinkin erilaista kuin suomessa. Ensimmäiset 3 sivua on aina rikostarinoita viimepäiviltä. Tekstien tarinointi ja uutisten merkityksellisyys vetää vertoja Alibille. Ilmeisesti nämä paikalliset rakastavat lukea sitä, kuinka opiskeluhostelliin murtautui mies, joka ehti huitaista vyöllään pienen haavan hostellissa asuvan tytön naaman kiiruhtaen karkuun tytön ehdittyä huutaa apua. Tai uteliasuuttaan haluavat vain tietää sanasta sanaan mitä luki 66 vuotiaan masennuksen takia itseltään hengen riistäneen entisen valtion virkamiehen itsemurhaviestissä. Jotenkin tuntuu, että tämän maan tai 13 miljoonan asukkaan Delhin kokonaisuuden kannalta näillä sinänsä traagisilla tapahtumilla tai ihmiskohtaloilla ei voi olla niin suurta merkitystä, että niille pitää varata ensimmäiset sivut päivittäisistä uutislehdistä. =)
Kuitenkin lehtikatsaukseen palatakseni, homomurhan toinenkin pääepäilty on nyt vihdoinkin pidätetty. Hän oli vasta pyrkimässä Nepaliin, ja hänet ehdittiin napata onnekkaasti läheltä rajaa lauantaina. Homomurhan motiivi ei vielä ole tosin ihan selvä. Mahdollisesti uhrin halu valokuvata meininkiä johti tähän brutaaliin kaksoismurhaan, tai sitten tämä on vain nyt kiinni saadun epäillyn peitetarinaa. Toinen lehdissä spekuloitu asia on ollut Delhin vesi- ja sähkötrendit (kuinka usein suomessa uutisoidaan tällaisia? =) okei, loppukesästä taisi suomessakin olla vähän ongelmaa johtovesien kanssa). Sähkö on nimittäin nyt pahasti loppumassa, koska pitkän sateettoman ajanjakson takia maanviljelijät tarvitsevat hirveästi sähköä. Näinpä on varauduttava lähipäivinä katkoksiin, kun sähköyhtiö joutuu tasaamanan kulutushuippua katkomalla Delhin alueita kylmästi irti sähköverkosta joksikin aikaa. Myös vesivarannot on käymässä pahasti vähiin ilmeisesti samasta syystä, ja joillakin Delhin alueilla normaali tunnin vesiannos on jouduttu kaventamaan vain 20 minuutiksi. Saa siinä olla kovat alipainepunmput jos mielii 1000 litran säiliön 20 minuutissa täyttää. Meillä on onneksi tullut vettä ihan nätisti aamuöisin ainakin toistaiseksi. Monsuunikauden ennustetaan myös nyt olevan ohi. Kosteus on laskenut 90 prosentista 70 prosenttiin ja eilinen 36.6 asteen lämpötilakaan ei tuntunut juuri miltään verrattuna ensimmäisten viikkojen kosteushelteisiin.
Terveisin,
Eero
ps. Ensimmäiset ulkopuoliset suomalaiset on myös spotattu tällä viikolla, peräti kaksi eri tapausta. Viikonloppuna kuulimme lapsiperheseurueen puhuvan suomea PizzaHutissa. Mysteeriksi jäi, oliko kyseessä turistit vai expatriaattiperhe. Alkuviikosta törmäsimme kuntosalillamme Joensuusta tulleisiin teatteriryhmäläisiin, jotka olivat ottamassa kauneushoitoja.
pss. Myös suomalaisiin tai Suomeen viittavia uutisia olen yrittänyt haravoida lehtiä lukiessa. Tässä saldo: Kim Räikkönen on mainittu kahdesti formulaviikonloppujen yhteydessä. Votkiin liittyvän ajankohtaisartikkelin yhteydestä mainittiin, että tunnetuimmat perusvotkamerkit ovat Stolichnaya ja Finlandia. (Absolut kuuluu jalostetumpaan kategoriaan). Olympialaisten aikaan suomalainen mainittiin kerran, viimeisenä päivänä. Joku ukkeli voitti 1500 ja 5000 metrin juoksut samoissa kisoissa, ja hehkutusjutussa muistettiin mainita, että viimeksi samainen ihme on tapahtunut vuonna -24 suomalaisen juoksijalegenda Paavo Nurmen toimesta. =)
Comments:
Post a Comment
Lue lisää arkistosta.
