Eero ja Lilli Intiassa

Torstai 12.8.2004
Tänään on ollut kohtuullisen hyvä päivä. Asiat tuntuvat olevan pikkuhiljaa paranemaan päin. Sää on ollut suhteellisen siedettävä viimeiset pari päivää. 25 astetta lämpöä tuntuu mukavan viileältä yli 30 asteisten päivien jälkeen. Viidellä asteella on merkittävä ero. Toivon, että tämä on merkki siitä, että sadekausi on varsinaisesti alkamassa. Ilmastointilaitteesta ei kuulu vieläkään tosin mitään. Vuokraemäntä lupasi eilen, että soittelee siitä taas tänään. Mitään ei ole kuulunut. Olen kuitenkin luottavainen. Saamme ilmastointilaitteen viimeistään talveksi, jolloin täällä pitäisi olla n. 10-15 astetta lämpöä.

Henkisesti olen myös hieman alkanut turtua tähän likaisuuteen. En edelleenkään pistä suuhuni paikallisille tyypillistä kanttiini-ruokaa, mutta refleksinomaisesti osaan jo nostaa jalkani lehmän lantakasan yli varsinaisesti tiedostamatta asiaa. Hajuihin ei nenä ole vielä turtunut täysin, mutta pystyn jo kohtuullisesti sietämään jatkuvaa jätteiden ja lannan, sekä näiden kuumuudessa kadulla muhiessa synnyttämää käymisen hajua. Ihan konkreettisestikin asiat ovat parantuneet viimepäivinä. Olen löytänyt muutaman ihan ok kurssin, jossa ajattelin käydä luentoja kuuntelemassa. Näiden professorit puhuvat selkeää englantia, ja luennoitsijatkin toivottivat minut tervetulleeksi kurssille. Lisäksi olen löytänyt kohtuullisen mukavia ravintoloita tuosta läheltä, Priya Complexista, joka on selkeästi Delhin korkeantason ostoskeskuksia. (Samainen kauppakeskus muuten, johon löysimme lopulta Lillin kanssa ensimmäisenä päivänä Delhissä, ja jota kuvailin aiemmin kirjoituksessani). Kyseinen Priya Complex sijaitsee nimittäin Vasan Viharissa, joka on diplomaattien suosimaa asumisaluetta, ja käytännössä diplomaatit ulkomaalaisina hyvätuloisina arvostavat laadukkauta ravintoloita sekä korkean tason kauppoja. Samassa ostoskeskuksessa sijaitsee paljon käyttämämme, nopein yhteyksin ja ilmastoinnilla varustettu nettikahvila, jossa lähes asuvat teini-ikäiset länsimaiset teinipojat pelaten Counter Strikea, yllättäen diplomaattien lapsia.

Samaisesta ostoskeskuksesta löytyy myös Model Market, ainoa löytämämme supermarketin tapainen kauppa, josta voi ostaa kaikenlaisia pakattuja elintarvikkeita, kuten juustoa, säilykkeitä sekä jopa sveitsiläistä suklaata! =) Täältä olemme ostaneet aamupalatarpeiksi mm. juustoa, leipää ja margariinia. Lisäksi kauppa ainakin mainostaa olevansa Intian ainoa kauppa, joka myy myös alkoholijuomia, kuten olutta ja Bacardi breezereitä. Alkaa kuulostaa ihan hyvältä vai? Ei kuitenkaan makeaa mahan täydeltä - kyseinen Model Market nimittäin otti ja paloi maan tasalle toissayönnä. Juustot loppuvat kohta, joten elintarvikkeiden metsästys jatkuu.

Se, että kauppa paloi, ei sinänsä kyllä yllätä. Kuten aiemmin olen kertonut, täällä noista turvallisuusaspekteista ei hirveästi välitetä liittyen liikenteeseen tai hygieeniaan ruoan suhteen. Sama välinpitämättömyys näkyy myös sähkökytkennöissä. (Tämä epäilemättä on myös yksi syy jatkuviin sähkökatkoksiin). Meidänkin talon edessä on kadulla Suomessa harmaan laatikon näköinen sähkökaappi. Täällä kytkentäkaappi näyttää samalta, mutta ilman harmaata kuorta. Eli kytkentäkaappin kaapelit ja kytkennät ovat täysin avoinna rankkasateille ja pikkulasten (mahdollisesti kohtalokkaille) leikeille.

Hintatasosta voisi vielä hieman kertoa täällä Delhissä. Ulkona syöminen on periaatteessa edullista, mutta hintahaitari on hyvin laaja. Suurin osa opiskelijoista syö hostelleillaan tai kirjaston Kanttiinissa, jossa ruoka maksaa n. 20-60 senttiä. Minä olen kerran siellä syönyt, enkä kyllä tiedä syönkö uudestaan. Paikka on aika kaoottinen ruokala, missä hirveällä kiirellä valtoimenaan hikeä valuvat keittiötyöntekijät latovat tilattuja ruokia paljain käsin lautasille likaisen näköisessä keittiössä. Suurinta osaa tämä ei näytä haittaavan, paikallisethan syövät ruokansakin tosin paljain käsin. Tavallisessa halvassa ravintolassa ruoan hinta on n. 0.8-1,5 euroa. Kyseiset paikat ovat siisteydeltään ehkä hieman kirjaston kanttiinin yli, mutta ko. paikat ei edelleenkään ole lähelläkään meikäläisten terveysviranomaisten normeja. Sitten on hyvät paikallisen keskiluokan suosimat ravintolat, joissa on yleensä ilmastointi ja paikat on ihan siedettevän siistejä. Näissä ruoka maksaa ehkä 1-3 euroa. Tällaista ravintolaa edustaa hyvin kotimme vieressä sijaitseva Udupi kasvisravintola. Lopuksi tulevat sitten huippuravintolat, jollaisia on monta tuossa meidän suosimassa Priya ostoskeskuksessa. Näissä ruoka maksaa 5-8 euroa, mutta tasoltaan ravintolat vastaavat jo suomalaisittain hyvää ravintolaa. Tällaisia on myös ulkomaalaiset tuontiravintolat kuten TGI Friday tai PizzaHut. Ilmeisesti myös viiden tähden kalliissa hotelleissa on jotain deluxe-ravintoloita turisteille, mutta näissä emme ole toistaiseksi ainakaan käyneet.

Vaatteiden hinnat ovat myös jonkin verran hieman Suomea edullisemmat. Halvimmat vaatteet löytyvät basaareista, joista housut tai paita irtoaa 3-10 eurolla, tinkimisinnosta riippuen. Tasoltaan nämä ovat sitten sitä tarjoustalo tasoa, eli feikkimerkkejä tai vastaavia. Näihin on turha verrata vaatteiden hintatasoa - eihän kukaan suomessakaan osta vaatteitaan tarjoustalosta. Usein kuulee turistien mainostavan tällaisten basaarivaatteiden hintoja, ja kehuvat maata halvaksi. =( Oikeissa kaupoissa hintataso on kalliimpi, joskin selkeästi Suomea halvempi. Normaalit merkkifarkut (levikset, pepe jeansit) maksavat n. 25-30 euroa, miesten paidat n. 15-20 euroa. Kengät maksavat ehkä 20-40 euroa.

Lopuksi vielä lyhyesti valkoista ja mustaa. Aloitetaan valkoisesta. Aiemmin haukkumani viidakkokampus alkaa puhjeta kukkaan. Sadekausi saa keltaiseksi kuivuneen heinän vihertämään, ja nyt koulujen alettua ainkin koulurakennusten ympärillä on alkanut paikallisten puutarhureiden raivaustyö. Luonnollisesti käsipelillä - puutarhurit parturoivat pitkillä sapelleilla rehevöitynyttä viidakkoa hoidetun näköiseksi.Lyhyenä mustana on tällä kertaa eläintarhamme (jota joskus asunnoksi kutsutaan) uudet asukkaat. Eilen kylpyhuoneeseen hyökkäsi torakka-armeija. Kymmenkunta 5 sentin pituista torakkaa ilmestyi Lillin suihkun aikana kylpyhuoneeseen ja vikkelinä eläiminä pyrkivät myös muihin tiloihin. Valppaina taistelijoina hyökkäsimme kuitenkin armeijan kimppuun uusilla tuholaismyrkyillä ja muutaman minuutin taistelun jälkeen pääluvultaan alivoimainen mutta varustukseltaan ylivoimainen ihmisarmeijamme oli ottanut selkeän erävoiton ilman tappioita. Pelkään vaan, että tämä ei jäännyt viimeiseksi kohtaamiseksemme, koska vielä ei selvinnyt mitä kautta torakat pääsivät kylpyhuoneeseemme. (Kuvan yhdestä taistelun hävinneestä yksilöstä löydette kuvagalleriastamme.)

- eero