11.8.04
Tiistai klo 22 10.8.
Toinen koulupäivä takana, eikä siitä ole paljoa kerrottavaa. Ainoa kurssi, johon tänään piti osallistua, olikin vaihdettu toiseen ajankohtaan, ja niinpä istuin puolituntia luokassa turhaan yksin. Myöhemmin selvisi oikea aika, mutta silloin olin jo luennon missannut. Lupasin myös kertoa miten kävi asumisviranomaisten kanssa, eli FRRO:ssa (Foreign Residential R? Officer). Kerron toki, mutta en vielä, koska ei vielä tänään päästy sinne asti. Meni koko päivä siihen, että saatiin hankittua läsnäolotodistukset koulusta. Homma siis edelleen kesken, ja kerrotaan siitä sitten kun homma on saatu hoidettua. Tämä pitäisi tehdä viimeistään perjantaina, sillä pitkän viisumin haltijan pitää 14 päivän sisällä rekisteröityä tai muuten ... minä en tiedä, mutta en halua edes tietää.
Parista yleiseen elämän menoon liittyvästä asiasta voisin kuitenkin kertoa, jotka ovat minua hämmästyttäneet täällä. Enhän vasta ole kuin reilun viikon Delhissä asunnut, mutta kohta näihin varmaan tottuu niin, että unohtaisi niistä kirjoittaa.
Kyykkyasento on jotain, mitä en voi käsittää. Täällä aikuiset äijät hengailevat kyykyssä ikään kuin levähtäen hetkeksi. Siis sillä tavoin kuin lapsi voi mennä kyykkyyn meilläpäin. Asento on sellainen, että jos minä siihen yritän mennä, niin polvisiteet paukkuvat, mutta näille se tuntuu olevan ikään kuin jonkinlainen lepoasento, jossa juodaan teetä ja rupatellaan kavereiden kanssa. Pitänee ottaa kuvia tästä ihmeellisyydestä, niin tekin näette kuinka luonnottomalta se näyttää.
Liikenne on toinen outo asia mistä voisi olla jopa kateellinen. Etukäteen olin kuullut, että liikenne täällä on kaaosta, ja autoja on aivan liikaa. Autoja on kyllä hirveästi ja liikenneväylät eivät ole varmasti aivan riittävät, mutta tällä näiden tavalla täyttää tiet viimeistä neliösenttimetriä myöten väitän, että liikenne on huomattavan paljon sujuvampaa kuin jos täällä ajettaisiin niin kuin meillä kaistaviivojen mukaan väljästi. Liikennesääntöjä tai kaistaviivojoa ei juurikaan ole, mutta kuljettajien käsittämättömän hyvä oman ajoneuvonsa mittojen tuntemus ja liikenteen lukeminen mahdollistaa sen, että kaikesta huolimatta liikenne on suhteellisen sujuvaa. Nurinkurista tässä kaikessa on se, että kun autot tosiaan pakkaantuvat teille joka senttimetrin leveydeltä vieriviereen parhaimmillaan 5-6 ajoneuvoa vierekkäin, niin suurimmassa osassa autoja ei ole enää lainkaan sivupeilejä. Siitä huolimatta kuljettajat pystyvät ilmeisesti peruutuspeiliä käyttäen lukemaan koko ajan ympäröivää liikennettä ja havainnoimaan ohi suhahtelevia moottoripyöriä niin hyvin, että kolareita en ole vielä nähnyt lainkaan. Niin rautaisia hermoja tuollainen 5 senttimetrin päässä toisistaan ajaminen kuitenkin vaatii, että minun aiempi suunnitelmani aloittaa moottoripyöräharrastus tässä maassa on kyllä visusti unohdettu. Kuljen mielummin näillä "ammattikuljettajien" kopperoilla, joita kehuin jo edellisessä kirjoituksessani.
Lopuksi vielä lisätään yksi rivi pitkäksi venyneeseen Pettymysten kirjaan, nimittäin elefanttien puute. =( Ei täällä pohjois-intiassa ilmeisesti noita elefantteja hirveästi hengaa, vaan populaatio on keskittynyt etelään. Kaksi elefanttia olen nähnyt - toinen tuli vastaan reteesti kehätiellä, ja toinen oli 5-tähden hotellin edessä ilmeisesti luksusturisteja viihdyttämässä.
Terveisin,Eero
Toinen koulupäivä takana, eikä siitä ole paljoa kerrottavaa. Ainoa kurssi, johon tänään piti osallistua, olikin vaihdettu toiseen ajankohtaan, ja niinpä istuin puolituntia luokassa turhaan yksin. Myöhemmin selvisi oikea aika, mutta silloin olin jo luennon missannut. Lupasin myös kertoa miten kävi asumisviranomaisten kanssa, eli FRRO:ssa (Foreign Residential R? Officer). Kerron toki, mutta en vielä, koska ei vielä tänään päästy sinne asti. Meni koko päivä siihen, että saatiin hankittua läsnäolotodistukset koulusta. Homma siis edelleen kesken, ja kerrotaan siitä sitten kun homma on saatu hoidettua. Tämä pitäisi tehdä viimeistään perjantaina, sillä pitkän viisumin haltijan pitää 14 päivän sisällä rekisteröityä tai muuten ... minä en tiedä, mutta en halua edes tietää.
Parista yleiseen elämän menoon liittyvästä asiasta voisin kuitenkin kertoa, jotka ovat minua hämmästyttäneet täällä. Enhän vasta ole kuin reilun viikon Delhissä asunnut, mutta kohta näihin varmaan tottuu niin, että unohtaisi niistä kirjoittaa.
Kyykkyasento on jotain, mitä en voi käsittää. Täällä aikuiset äijät hengailevat kyykyssä ikään kuin levähtäen hetkeksi. Siis sillä tavoin kuin lapsi voi mennä kyykkyyn meilläpäin. Asento on sellainen, että jos minä siihen yritän mennä, niin polvisiteet paukkuvat, mutta näille se tuntuu olevan ikään kuin jonkinlainen lepoasento, jossa juodaan teetä ja rupatellaan kavereiden kanssa. Pitänee ottaa kuvia tästä ihmeellisyydestä, niin tekin näette kuinka luonnottomalta se näyttää.
Liikenne on toinen outo asia mistä voisi olla jopa kateellinen. Etukäteen olin kuullut, että liikenne täällä on kaaosta, ja autoja on aivan liikaa. Autoja on kyllä hirveästi ja liikenneväylät eivät ole varmasti aivan riittävät, mutta tällä näiden tavalla täyttää tiet viimeistä neliösenttimetriä myöten väitän, että liikenne on huomattavan paljon sujuvampaa kuin jos täällä ajettaisiin niin kuin meillä kaistaviivojen mukaan väljästi. Liikennesääntöjä tai kaistaviivojoa ei juurikaan ole, mutta kuljettajien käsittämättömän hyvä oman ajoneuvonsa mittojen tuntemus ja liikenteen lukeminen mahdollistaa sen, että kaikesta huolimatta liikenne on suhteellisen sujuvaa. Nurinkurista tässä kaikessa on se, että kun autot tosiaan pakkaantuvat teille joka senttimetrin leveydeltä vieriviereen parhaimmillaan 5-6 ajoneuvoa vierekkäin, niin suurimmassa osassa autoja ei ole enää lainkaan sivupeilejä. Siitä huolimatta kuljettajat pystyvät ilmeisesti peruutuspeiliä käyttäen lukemaan koko ajan ympäröivää liikennettä ja havainnoimaan ohi suhahtelevia moottoripyöriä niin hyvin, että kolareita en ole vielä nähnyt lainkaan. Niin rautaisia hermoja tuollainen 5 senttimetrin päässä toisistaan ajaminen kuitenkin vaatii, että minun aiempi suunnitelmani aloittaa moottoripyöräharrastus tässä maassa on kyllä visusti unohdettu. Kuljen mielummin näillä "ammattikuljettajien" kopperoilla, joita kehuin jo edellisessä kirjoituksessani.
Lopuksi vielä lisätään yksi rivi pitkäksi venyneeseen Pettymysten kirjaan, nimittäin elefanttien puute. =( Ei täällä pohjois-intiassa ilmeisesti noita elefantteja hirveästi hengaa, vaan populaatio on keskittynyt etelään. Kaksi elefanttia olen nähnyt - toinen tuli vastaan reteesti kehätiellä, ja toinen oli 5-tähden hotellin edessä ilmeisesti luksusturisteja viihdyttämässä.
Terveisin,Eero
Comments:
Post a Comment
Lue lisää arkistosta.
