28.8.04
Takaisin Delhissä! Oltiin Eeron kanssa muutama päivä reissussa Pohjois-Intiassa ja matka teki molemmille hyvää. Maisemat olivat upeat, ilma raikasta, ilmapiiri miellyttävä, toutteja (turistien ahdistelijoita) ei ollut riesaksi asti ja desibelit pysyivät siedettävissä rajoissa. Epämiellyttävät hajutkin puuttuivat kokonaan ja ne muistuivat hyvin mieleen, kun lähestyttiin bussilla Delhiä. Matka oli hyvin uuvuttava. Istuttiin aika tarkalleen 9,5 tuntia bussissa ja matka ei ollut kuitenkaan sen pidempi kuin 380 kilometriä. Aika turhauttavaa. Ja lämpöä oli taas lähemmäks 35 astetta. Sen jälkeen vielä taistelu hinnoista riksakuskien kanssa ja melkein tunnin riksamatka kotiin. Siinä tunsi kyllä olevansa uuden loman tarpeessa!
Matkan voisi silti tehdä uudelleen, ainakin minuun vuoret tekivät lähtemättömän vaikutuksen! Kuvia napsin yli toista sataa :)! Ensiksi matkustettiin junalla Chandigarhiin, jonka sanotaan olevan Intian yksi kauneimmista kaupungeista. Se perustettiin 50-luvulla Punjab-läänin pääkaupungiksi, sillä vanha pääkaupunki Lahore jäi Pakistanin puolelle. Kaupungin suunnitteli eurooppalainen modernisti Le Corbusier ja hänen tavoitteenaan oli luoda kaupunki, jossa on paljon vehreyttä ja tilaa. Opaskirjamme mukaan Chandigarh voi olla pettymys länsimaalaiselle matkailijalle, joka on halunnut paeta tuttua järjestelmällisyyttä ja siisteyttä, ja tunteekin palaavansa kotimaahansa. Me emme kokeneet tätä ongelmaksi! Vihdoinkin voi kävellä katsomatta koko ajan jalkoihin (tosin yhteen mutalätäkköön Eero liukastui ja roiskutti en-halua-tietää-mitkä-kurat minunkin päälleni) ja hengittää ilmaa ihan nenän kautta. Omituinen tunne! Hotelli oli siisti, tosin yllätyksekseni päällyslakana puuttui kokonaan. Tiedättehän ulkomailla ne inhottavat villatäkit ja sen alle laitettu lakana (pussilakana on loistava keksintö! Milloinkohan se leviää ulkomaille???) ja sitten sitä heräilee pitkin yötä sätkimään, kun lakana on liikkunut pois paikaltaan ja ällötystäkki koskee ihoon (ekassa majapaikassamme Delhissä, Aravali-hostellissa, heräsin yöllä juomaan ja minua nauratti kovasti, kun Eero nukkui ruumisarkkuasennossa kädet ristissä rinnan päällä, ihan liikkumatta, jotta villatäkki ei vain tekisi yllätyshyökkäystä. Mun oli pakko testata, että Eero varmasti hengittää ;) Sen verran kuolonkankea asento sillä oli). No, onneksi(?) yöt täällä ovat yhtä kuumia kuin päivälläkin, joten ällötystäkkeihin ei tarvinnut koskea.
Seuraavana päivänä otettiin bussi Shimlaan. 117 kilometriä ja neljä tuntia. Tie oli pelkkää mutkaa, suoria kohtia ei ollut laisinkaan, ja täkäläisen tavan mukaan kuski piti kaasua ja torvea taukoamatta pohjassa kaahaten eteenpäin. Tien reunassa oli vain pienet kaiteet ja siitä muutaman sadan metrin pudotus alaspäin. Minua ainakin pelotti. Lonely Planetissa sanotaankin, että aina kun on mahdollisuus – ota juna! Selvisimme onneksi ehjinä perille :)! Shimla näytti todella kauniilta, jyrkän vuoren rinteellä kohoava idyllinen kylä ja muutama kymmenen touttiakin saatiin aika helposti karistettua kannoiltamme. Kerjäläisiäkään ei näkynyt missään. Miksi me asutaan Delhissä eikä Shimlassa???
Löydettiin Lonely Planetin suosittelema YMCA-hostelli muutaman harharetken jälkeen ja tehtiin suuremman luokan virhe: otettiin huone näkemättä sitä ensin. Ei enää ikinä niin, AINA tarkasta huoneen taso ennen sen varaamista! Hostelli oli ulkoapäin kaunis ja siistin näköinen rakennus, mutta valitettavasti meidän huoneemme oli homeelta lemuava kostea, pimeä loukku. Uh! Villatäkki teki hyökkäyksiä pitkin yötä, lakanat olivat ihan tahraiset ja haisivat pahalle ja huone oli kostean kylmä. Seuraavana päivänä heti herättyämme metsästimme uuden hotellin ja johan nukuimme seuraavan yön hyvin! (Sielläkin tosin oli tarjolla pelkkä täkki mutta minä tilasin room-servicelta ekstra lakanan ;)!)
Vietimme Shimlassa muutaman päivän, vaikka suoranaisia nähtävyyksiä kylästä ei juuri löydykään yhtä lukuunottamatta: apinajumala Hanumanin kunniaksi perustettu Jakhu temppeli. Temppeli sijaitsee lähellä kylän korkeinta kohtaa (2445 metriä) ja nousu oli todella rankka. Rankaksi sen teki pelkän fyysisen suorituksen ohella kaikkialla kuhisevat apinat, joiden Lonely Planet varoitteli olevan aggressiivisia. Meille vuokrattiinkin apinakeppi, joilla apinoita piti huitoa, jos ne kävivät liian tunkeileviksi. Ei tietoakaan Korkeasaaren söpöistä punapepuista :)! Temppeli ei ollut mielestäni mitenkään erikoinen, yksi temppeli muiden joukossa, mutta näkymät ympäröiviin laaksoihin olivat huikeat! Istuskeltiin siellä huipulla ihaillen maisemia, nautiskellen raikkaasta ilmasta ja ihanasta hiljaisuudesta. Miellyttävää =)!
Muuten sitten vietimme aikaamme kylässä kävellen ja ravintoloissa syöden. Matkaruokavaliomme olikin siihen asti koostunut lähinnä shipseistä ja suklaasta, joten ihan oikea ruoka maistui kuin kuukauden paaston jälkeen. Alkaa shipsit ja suklaat tulla tällä tytöllä jo korvista ulos!!! Vähän me kyllä Eeron kanssa ihmeteltiin, että tätäkö se matkustelu nyt sitten on. Istutaan busseissa ja junissa tuntitolkulla, yövytään vähän ällöttävissä hostelleissa, käydään katsomassa muutama temppeli ja kirkko ja sitten mietitään mitä seuraavaksi? Taidetaan olla totuttu liian aktiiviseen elämään, vetäytyminen maaseudun rauhaan ja hiljaisuuteen ei tuntunut antavan tarpeeksi virikkeitä ja seuraava matkakohde taitaakin olla Goa :)! Jos siellä pääsis purjelentämään, sukeltelemaan, ajelemaan vesiskoottereilla jne.
Kyllä reissu oli silti mahtava ja rauhallisuus teki Delhin hälinän jälkeen hyvää. Nyt taas jaksaa tätä jatkuvaa kaaosta: meteliä, hajua, likaa, toutteja ja kerjäläisiä. Kuin kotiin olisi tullut :)!
=) lilli
Matkan voisi silti tehdä uudelleen, ainakin minuun vuoret tekivät lähtemättömän vaikutuksen! Kuvia napsin yli toista sataa :)! Ensiksi matkustettiin junalla Chandigarhiin, jonka sanotaan olevan Intian yksi kauneimmista kaupungeista. Se perustettiin 50-luvulla Punjab-läänin pääkaupungiksi, sillä vanha pääkaupunki Lahore jäi Pakistanin puolelle. Kaupungin suunnitteli eurooppalainen modernisti Le Corbusier ja hänen tavoitteenaan oli luoda kaupunki, jossa on paljon vehreyttä ja tilaa. Opaskirjamme mukaan Chandigarh voi olla pettymys länsimaalaiselle matkailijalle, joka on halunnut paeta tuttua järjestelmällisyyttä ja siisteyttä, ja tunteekin palaavansa kotimaahansa. Me emme kokeneet tätä ongelmaksi! Vihdoinkin voi kävellä katsomatta koko ajan jalkoihin (tosin yhteen mutalätäkköön Eero liukastui ja roiskutti en-halua-tietää-mitkä-kurat minunkin päälleni) ja hengittää ilmaa ihan nenän kautta. Omituinen tunne! Hotelli oli siisti, tosin yllätyksekseni päällyslakana puuttui kokonaan. Tiedättehän ulkomailla ne inhottavat villatäkit ja sen alle laitettu lakana (pussilakana on loistava keksintö! Milloinkohan se leviää ulkomaille???) ja sitten sitä heräilee pitkin yötä sätkimään, kun lakana on liikkunut pois paikaltaan ja ällötystäkki koskee ihoon (ekassa majapaikassamme Delhissä, Aravali-hostellissa, heräsin yöllä juomaan ja minua nauratti kovasti, kun Eero nukkui ruumisarkkuasennossa kädet ristissä rinnan päällä, ihan liikkumatta, jotta villatäkki ei vain tekisi yllätyshyökkäystä. Mun oli pakko testata, että Eero varmasti hengittää ;) Sen verran kuolonkankea asento sillä oli). No, onneksi(?) yöt täällä ovat yhtä kuumia kuin päivälläkin, joten ällötystäkkeihin ei tarvinnut koskea.
Seuraavana päivänä otettiin bussi Shimlaan. 117 kilometriä ja neljä tuntia. Tie oli pelkkää mutkaa, suoria kohtia ei ollut laisinkaan, ja täkäläisen tavan mukaan kuski piti kaasua ja torvea taukoamatta pohjassa kaahaten eteenpäin. Tien reunassa oli vain pienet kaiteet ja siitä muutaman sadan metrin pudotus alaspäin. Minua ainakin pelotti. Lonely Planetissa sanotaankin, että aina kun on mahdollisuus – ota juna! Selvisimme onneksi ehjinä perille :)! Shimla näytti todella kauniilta, jyrkän vuoren rinteellä kohoava idyllinen kylä ja muutama kymmenen touttiakin saatiin aika helposti karistettua kannoiltamme. Kerjäläisiäkään ei näkynyt missään. Miksi me asutaan Delhissä eikä Shimlassa???
Löydettiin Lonely Planetin suosittelema YMCA-hostelli muutaman harharetken jälkeen ja tehtiin suuremman luokan virhe: otettiin huone näkemättä sitä ensin. Ei enää ikinä niin, AINA tarkasta huoneen taso ennen sen varaamista! Hostelli oli ulkoapäin kaunis ja siistin näköinen rakennus, mutta valitettavasti meidän huoneemme oli homeelta lemuava kostea, pimeä loukku. Uh! Villatäkki teki hyökkäyksiä pitkin yötä, lakanat olivat ihan tahraiset ja haisivat pahalle ja huone oli kostean kylmä. Seuraavana päivänä heti herättyämme metsästimme uuden hotellin ja johan nukuimme seuraavan yön hyvin! (Sielläkin tosin oli tarjolla pelkkä täkki mutta minä tilasin room-servicelta ekstra lakanan ;)!)
Vietimme Shimlassa muutaman päivän, vaikka suoranaisia nähtävyyksiä kylästä ei juuri löydykään yhtä lukuunottamatta: apinajumala Hanumanin kunniaksi perustettu Jakhu temppeli. Temppeli sijaitsee lähellä kylän korkeinta kohtaa (2445 metriä) ja nousu oli todella rankka. Rankaksi sen teki pelkän fyysisen suorituksen ohella kaikkialla kuhisevat apinat, joiden Lonely Planet varoitteli olevan aggressiivisia. Meille vuokrattiinkin apinakeppi, joilla apinoita piti huitoa, jos ne kävivät liian tunkeileviksi. Ei tietoakaan Korkeasaaren söpöistä punapepuista :)! Temppeli ei ollut mielestäni mitenkään erikoinen, yksi temppeli muiden joukossa, mutta näkymät ympäröiviin laaksoihin olivat huikeat! Istuskeltiin siellä huipulla ihaillen maisemia, nautiskellen raikkaasta ilmasta ja ihanasta hiljaisuudesta. Miellyttävää =)!
Muuten sitten vietimme aikaamme kylässä kävellen ja ravintoloissa syöden. Matkaruokavaliomme olikin siihen asti koostunut lähinnä shipseistä ja suklaasta, joten ihan oikea ruoka maistui kuin kuukauden paaston jälkeen. Alkaa shipsit ja suklaat tulla tällä tytöllä jo korvista ulos!!! Vähän me kyllä Eeron kanssa ihmeteltiin, että tätäkö se matkustelu nyt sitten on. Istutaan busseissa ja junissa tuntitolkulla, yövytään vähän ällöttävissä hostelleissa, käydään katsomassa muutama temppeli ja kirkko ja sitten mietitään mitä seuraavaksi? Taidetaan olla totuttu liian aktiiviseen elämään, vetäytyminen maaseudun rauhaan ja hiljaisuuteen ei tuntunut antavan tarpeeksi virikkeitä ja seuraava matkakohde taitaakin olla Goa :)! Jos siellä pääsis purjelentämään, sukeltelemaan, ajelemaan vesiskoottereilla jne.
Kyllä reissu oli silti mahtava ja rauhallisuus teki Delhin hälinän jälkeen hyvää. Nyt taas jaksaa tätä jatkuvaa kaaosta: meteliä, hajua, likaa, toutteja ja kerjäläisiä. Kuin kotiin olisi tullut :)!
=) lilli
Comments:
Post a Comment
Lue lisää arkistosta.
