10.8.04
Intialainen byrokratia on jännä juttu. Kaikki lokaalitkin valittelee sitä, mutta ilmeisesti ne on sitten kuitenkin sen verran rakastuneita paperien pyörittämiseen, että kukaan ei halua muuttaa tätä systeemiä. Asiat tehdään suomalaisesta näkökulmasta katsottuna mahdottoman vaikeiksi. Yhden certifikaatin saamiseksi piti kuluttaa kokonainen päivä, jonottaa tunteja omituisten toimistojen ulkopuolella ja saada kyselyihin aina sama vastaus: ’Yes, He’ll be back in ten minutes!’ Niin varmaan. Ja eihän se sitten koskaan edes tullut paikalle. Tarvitaanko täällä todellakin näin monta toimistoa? Student’s office, Administration office, Chairman’s office, Dean’s office etc. etc. etc. Ja jokaisen toimiston kautta pitää käydä, jotta saisi yhden allekirjoituksen yhteen surkeaan lappuseen. Olen metsästänyt yhtä luennoitsijaa perjantaista lähtien, mutta sillä on aina lukko ovessa (toimistot suljetaan munalukoilla ja salvoilla). Kai mun pitäis vaan pystyttää teltta sen oven ulkopuolelle, niin kuin Maria ehdotti, jos vaikka sitten onnistuisin tavoittamaan arvon madamen. Sähköpostejahan on tunnetusti turha lähettää.
Tänään yritettiin Marian kanssa tutustua kampuksen kirjastoon ja löytää kirjastosta tenttikirjoja sillä seurauksella, että jouduttiin kiroamaan koko Intia alimpaan maanrakoon aika moneen kertaan. Ilma vaan seisoi siellä kirjahyllyjen välissä, pöly pöllysi ja tuskan hiki valui selkää pitkin. Kirjat ei tuntunu olevan minkäänlaisessa järjestyksessä ja ikävä Suomen aakkostettuihin opiskelijakirjastoihin oli valtava!!! Lopputulos oli se, että meidän pitää jatkaa kirjaston koodin purkamista huomenna, koska aika loppui tänään kesken.
Sitten mentiin kirjaston kahvilaan syömään lounasta, mä voin tosi huonosti (liekö kuumuus ja nestehukka vai ettei se delhi-jelly vaan iskisi...) ja ihmisiä kuhisi ymparillä kuin muurahaisia. Hiki virtas solkenaan, tiskille oli mahdotonta päästä ja tilauskoodin purkaminen tuntui toivottomalta. Onneksi Maria selitti, että eka pitää tehdä yhdelle tiskin takana olevalle miehelle tilaus, sitten maksaa toiselle miehelle, sitten ottaa kolmannelta mieheltä juomat ja tilauslappu vastaan. Sitten marssia kanttiinin toiseen päähän toiselle tiskille ja tungeksia siella omaa ruokaa hakemassa. Nää intialaiset tuntuvat rakastavan tehdä asioista mahdollisimman vaikeita.
Byrokratiaa lukuun ottamatta täällä on mukavaa :)! Mä tykkään kovasti tästä palvelualttiudesta. Liikkeiden ovilla on aina ovimies avaamassa ovia, hisseissä on hissipojat painamassa nappia, kaupasta lähti kantaja kantamaan meiän ruokakasseja ja yhdessä ravintolassa tarjoilija tarjoili ruoan kupeista lautasille ja kävi lautasten tyhjentyessä tarjoilemassa lisää (ja mä tietysti nolasin itseni, kun nälkäsenä hyökkäsin kippojen ja kulhojen kimppuun ymmärtämättä, että se oikeasti haluaa annostella ruoan itse mun lautaselle). Olo on usein kuin prinsessalla :)!
Koulun suhteen mulla on ollut Eeroa parempi tuuri. Kurssit vaikuttaa tosi mielenkiintosilta ja opiskelumetodi on aika samantyylinen kuin Suomessa. Kurssit tuntuvat kyllä vaativan tosi paljon enemmän tyotä täällä Suomeen verrattuna. 4 ect:ta varten saattaa joutua lukemaan mahdottomat määrät kirjoja, tekemään term paperin ja käymään tentissä. Ja poissaoloja ei suvaita. Onneks mä oon casual student eli itse maksava opiskelija, joten mulla ei ole minkäänlaisia velvotteita :)!
Vkloppuna olis tarkotus lähteä katsastamaan Taj Mahal, ja Mumbain sekä Goan reissuja suunnitellaan ;)! Musta täällä on aika kivaa!
:) lilli
Tänään yritettiin Marian kanssa tutustua kampuksen kirjastoon ja löytää kirjastosta tenttikirjoja sillä seurauksella, että jouduttiin kiroamaan koko Intia alimpaan maanrakoon aika moneen kertaan. Ilma vaan seisoi siellä kirjahyllyjen välissä, pöly pöllysi ja tuskan hiki valui selkää pitkin. Kirjat ei tuntunu olevan minkäänlaisessa järjestyksessä ja ikävä Suomen aakkostettuihin opiskelijakirjastoihin oli valtava!!! Lopputulos oli se, että meidän pitää jatkaa kirjaston koodin purkamista huomenna, koska aika loppui tänään kesken.
Sitten mentiin kirjaston kahvilaan syömään lounasta, mä voin tosi huonosti (liekö kuumuus ja nestehukka vai ettei se delhi-jelly vaan iskisi...) ja ihmisiä kuhisi ymparillä kuin muurahaisia. Hiki virtas solkenaan, tiskille oli mahdotonta päästä ja tilauskoodin purkaminen tuntui toivottomalta. Onneksi Maria selitti, että eka pitää tehdä yhdelle tiskin takana olevalle miehelle tilaus, sitten maksaa toiselle miehelle, sitten ottaa kolmannelta mieheltä juomat ja tilauslappu vastaan. Sitten marssia kanttiinin toiseen päähän toiselle tiskille ja tungeksia siella omaa ruokaa hakemassa. Nää intialaiset tuntuvat rakastavan tehdä asioista mahdollisimman vaikeita.
Byrokratiaa lukuun ottamatta täällä on mukavaa :)! Mä tykkään kovasti tästä palvelualttiudesta. Liikkeiden ovilla on aina ovimies avaamassa ovia, hisseissä on hissipojat painamassa nappia, kaupasta lähti kantaja kantamaan meiän ruokakasseja ja yhdessä ravintolassa tarjoilija tarjoili ruoan kupeista lautasille ja kävi lautasten tyhjentyessä tarjoilemassa lisää (ja mä tietysti nolasin itseni, kun nälkäsenä hyökkäsin kippojen ja kulhojen kimppuun ymmärtämättä, että se oikeasti haluaa annostella ruoan itse mun lautaselle). Olo on usein kuin prinsessalla :)!
Koulun suhteen mulla on ollut Eeroa parempi tuuri. Kurssit vaikuttaa tosi mielenkiintosilta ja opiskelumetodi on aika samantyylinen kuin Suomessa. Kurssit tuntuvat kyllä vaativan tosi paljon enemmän tyotä täällä Suomeen verrattuna. 4 ect:ta varten saattaa joutua lukemaan mahdottomat määrät kirjoja, tekemään term paperin ja käymään tentissä. Ja poissaoloja ei suvaita. Onneks mä oon casual student eli itse maksava opiskelija, joten mulla ei ole minkäänlaisia velvotteita :)!
Vkloppuna olis tarkotus lähteä katsastamaan Taj Mahal, ja Mumbain sekä Goan reissuja suunnitellaan ;)! Musta täällä on aika kivaa!
:) lilli
Comments:
Post a Comment
Lue lisää arkistosta.
