19.8.04
19.08.2004
Nyt meillä on AC. En tiedä oliko tää niin hyvä idea sitten loppujen lopuks kuitenkaan. Ilmastointilaite on puolen metrin päässä mun sängyn puolikkaastani ja nytkin jouduin vetämään peittoa korviin, jotta kädet ei tätä kirjoittaessa kohmettuisi. Ettei vaan flunssa, josta oon kärsinyt pari päivää, äityis vieläkin pahemmaks. AC:n asennusmiehet tekivät seinälle aika pahaa jälkeä: hakkasivat taltalla ja vasaralla aukon seinään ilmastointilaitetta varten ja siinä sivussa hajottivat yhden ikkunan ja jättivät jälkeensä kasan muurilaastia (mihin me se kasa viedään ja millä???) ja lasinsiruja (eihän niitä voi tavalliseen keräyspisteeseen viedä, muutenhan me murhattaisiin pari pyhää lehmää, kun ne safkais meiän lasisirujätettä). Ikkuna luvattiin tulla korjaamaan huomenna mutta mua vähän pelottaa mitä vuokraemäntä sanoo, kun se näkee yhden tuhotun seinän. Eräs intialainen mies kyllä tässä taannoin totesi, että intialaiset eivät ole niin tarkkoja yksityiskohdista (ja sen kyllä huomaa). Rakennusten seinät on puoliksi maalin peitossa, rappauksia on vähän siellä täällä minne remonttireiska on lastallaan osunut ja joka paikasta on murentunut vähän pintaa pois. Joten eiköhän meidän vuokraemäntä yhden raiskatun seinän sulata. Toivottavasti.
Halpaahan tää työvoima täällä on, mutta on se jälkikin sen näköistä. Ei ollu asennusmiehet tainneet AC:n asennuskouluja käydä. Työkaluista ja –metodeista usein huomaa, kuinka kehitysmaa tää Intia on. Näilläkin remppamiehillä oli vain isot moukarimaiset vasarat ja taltat mukana. Tietyömailla työskennellään kuokan ja käsien kanssa, ja ylimääräinen sora kannetaan vadeissa pään päällä kauemmaksi. Ja me kun Eeron kanssa hikoillaan pelkästään riksassa istuessa, saati että pitäis vielä noin raskasta ruumiillista työtäkin tehdä! Ja intialaisten siivousvälineet. Pölynimuria en ole nähnyt vielä missään. Koulut, kodit ja kadut lakaistaan sellasella puolenmetrin risuluudalla. Ja sen jälkeen kontataan lattialla rätin kanssa. Tuntuu hassulta, kunnon varsiharjallakin homma sujuisi helpommin. No onneks meillä on sentään rikkalapio, harvinaisuus kun tuntuu sekin olevan.
Periaatteessahan nämä intialaiset työskentelytavat ovat aika ekologisia, eivät aiheuta päästöjä eikä työkalujen valmistamiseen tarvita suuria tehtaita (risuluutiakin valmistetaan kaduilla). Mutta jotenkin tuntuu, että työskentelytapoja ei ole valittu ekologisuuden perusteella, kun ympäristöstä ei muuten huolehdita yhtään. Kai tämä kaupunki on vain kasvanut niin suureksi, että infrastruktuuri ei enää kykene huolehtimaan kaikkien asukkaiden jätteistä. Tuntuu kurjalta paisuttaa kaupungin jäteongelmaa entisestään muovipuollojen vuorillamme. Mutta onneksi saimme eilen tilattua ensimmäisen 20 litran vesikanisterin kotiinkuljetettuna. Se vaimentaa ainakin hetkeksi minun soimaavaa omaatuntoani.
Vedenkäyttömme on täällä pudonnut Suomen tasosta varmaan kymmenenteen osaan. Ei Eerokaan viitsi täällä ottaa marathonsuihkuja, kuten Suomessa. Ikävähän se on kylmän veden alla seistä. En siis tiedä johtuuko veden kulutuksen vähentymisemme lämpimän veden puutteesta vai kenties muuttuneista ajattelutavoista. Kyllä mä ainakin tunnen tuhlaavani vettä, jos otan kaksi suihkua päivässä. Ja nyt jatkuvien sähkökatkosten takia ei olla saatu pumpattua vettä, joten suihkuvettä ei ole edes saatavilla. Onneks mä olin viime pumppuvuorollani hamstrannut saavin täyteen vettä, joten pesuvettä on vielä tähän saakka riittänyt.
Nyt sitten vaan nukkumaan eli testaamaan, josko jääkellarissa nukkuu paremmin kuin saunassa.
lilli
ps. Meiän sisilisko on kasvanut hirmusti, sen pituus päästä häntään alkaa olla jo reilut 15 senttiä ekan viikon parin sentin sijaan. Tai sitten tämä yksilö on äiti, jolla on 20 pientä poikasta pesässään jossain päin meidän kotia.
pps. Perjantai-aamuna: En tiedä johtuiko se ilmastoinnista vai mistä mutta mulle nousi taas yöllä tulipalokuume. Eero kaivoi mulle kaapista täkin, jonka alla tärisin horkassa hampaat kalisten koko keho polttavan kuumana. Ensi yönä taidan mennä olohuoneen nihkeään kuumuuteen nukkumaan, jospa sitten pääsisin tästä taudista vihdoin eroon.
Nyt meillä on AC. En tiedä oliko tää niin hyvä idea sitten loppujen lopuks kuitenkaan. Ilmastointilaite on puolen metrin päässä mun sängyn puolikkaastani ja nytkin jouduin vetämään peittoa korviin, jotta kädet ei tätä kirjoittaessa kohmettuisi. Ettei vaan flunssa, josta oon kärsinyt pari päivää, äityis vieläkin pahemmaks. AC:n asennusmiehet tekivät seinälle aika pahaa jälkeä: hakkasivat taltalla ja vasaralla aukon seinään ilmastointilaitetta varten ja siinä sivussa hajottivat yhden ikkunan ja jättivät jälkeensä kasan muurilaastia (mihin me se kasa viedään ja millä???) ja lasinsiruja (eihän niitä voi tavalliseen keräyspisteeseen viedä, muutenhan me murhattaisiin pari pyhää lehmää, kun ne safkais meiän lasisirujätettä). Ikkuna luvattiin tulla korjaamaan huomenna mutta mua vähän pelottaa mitä vuokraemäntä sanoo, kun se näkee yhden tuhotun seinän. Eräs intialainen mies kyllä tässä taannoin totesi, että intialaiset eivät ole niin tarkkoja yksityiskohdista (ja sen kyllä huomaa). Rakennusten seinät on puoliksi maalin peitossa, rappauksia on vähän siellä täällä minne remonttireiska on lastallaan osunut ja joka paikasta on murentunut vähän pintaa pois. Joten eiköhän meidän vuokraemäntä yhden raiskatun seinän sulata. Toivottavasti.
Halpaahan tää työvoima täällä on, mutta on se jälkikin sen näköistä. Ei ollu asennusmiehet tainneet AC:n asennuskouluja käydä. Työkaluista ja –metodeista usein huomaa, kuinka kehitysmaa tää Intia on. Näilläkin remppamiehillä oli vain isot moukarimaiset vasarat ja taltat mukana. Tietyömailla työskennellään kuokan ja käsien kanssa, ja ylimääräinen sora kannetaan vadeissa pään päällä kauemmaksi. Ja me kun Eeron kanssa hikoillaan pelkästään riksassa istuessa, saati että pitäis vielä noin raskasta ruumiillista työtäkin tehdä! Ja intialaisten siivousvälineet. Pölynimuria en ole nähnyt vielä missään. Koulut, kodit ja kadut lakaistaan sellasella puolenmetrin risuluudalla. Ja sen jälkeen kontataan lattialla rätin kanssa. Tuntuu hassulta, kunnon varsiharjallakin homma sujuisi helpommin. No onneks meillä on sentään rikkalapio, harvinaisuus kun tuntuu sekin olevan.
Periaatteessahan nämä intialaiset työskentelytavat ovat aika ekologisia, eivät aiheuta päästöjä eikä työkalujen valmistamiseen tarvita suuria tehtaita (risuluutiakin valmistetaan kaduilla). Mutta jotenkin tuntuu, että työskentelytapoja ei ole valittu ekologisuuden perusteella, kun ympäristöstä ei muuten huolehdita yhtään. Kai tämä kaupunki on vain kasvanut niin suureksi, että infrastruktuuri ei enää kykene huolehtimaan kaikkien asukkaiden jätteistä. Tuntuu kurjalta paisuttaa kaupungin jäteongelmaa entisestään muovipuollojen vuorillamme. Mutta onneksi saimme eilen tilattua ensimmäisen 20 litran vesikanisterin kotiinkuljetettuna. Se vaimentaa ainakin hetkeksi minun soimaavaa omaatuntoani.
Vedenkäyttömme on täällä pudonnut Suomen tasosta varmaan kymmenenteen osaan. Ei Eerokaan viitsi täällä ottaa marathonsuihkuja, kuten Suomessa. Ikävähän se on kylmän veden alla seistä. En siis tiedä johtuuko veden kulutuksen vähentymisemme lämpimän veden puutteesta vai kenties muuttuneista ajattelutavoista. Kyllä mä ainakin tunnen tuhlaavani vettä, jos otan kaksi suihkua päivässä. Ja nyt jatkuvien sähkökatkosten takia ei olla saatu pumpattua vettä, joten suihkuvettä ei ole edes saatavilla. Onneks mä olin viime pumppuvuorollani hamstrannut saavin täyteen vettä, joten pesuvettä on vielä tähän saakka riittänyt.
Nyt sitten vaan nukkumaan eli testaamaan, josko jääkellarissa nukkuu paremmin kuin saunassa.
lilli
ps. Meiän sisilisko on kasvanut hirmusti, sen pituus päästä häntään alkaa olla jo reilut 15 senttiä ekan viikon parin sentin sijaan. Tai sitten tämä yksilö on äiti, jolla on 20 pientä poikasta pesässään jossain päin meidän kotia.
pps. Perjantai-aamuna: En tiedä johtuiko se ilmastoinnista vai mistä mutta mulle nousi taas yöllä tulipalokuume. Eero kaivoi mulle kaapista täkin, jonka alla tärisin horkassa hampaat kalisten koko keho polttavan kuumana. Ensi yönä taidan mennä olohuoneen nihkeään kuumuuteen nukkumaan, jospa sitten pääsisin tästä taudista vihdoin eroon.
Comments:
Post a Comment
Lue lisää arkistosta.
