30.5.05
Ei tätä voi oikein uskoa todeksi. Tänään me lähdetään sitten kotiin. Aika tasan tarkkaan 10 kuukautta ollaan oltu reissussa. Ihan epätodellinen olo. Kaikki tuntuu tänään ihan erilaiselta, kuin koko Bangkok olisi ikään kuin unessa. Rahti saatiin matkaan, 120 kiloa tavaraa ;)! Jäi sitä siis jotain konkreettistakin tästä vuodesta käteen. Laskujeni mukaan noin kolmetkymmenet kengät, kymmenet farkut, järkyttävät noin 80 t-paitaa (okei, myönnetään! Homma taisi riistäytyä käsistä ja PAHASTI!!!), 20 hametta, kymmenkunta laukkua, alusvaatteita, urheiluvaatteita, pari takkia, parit shortsit, sisustustavaraa ja muuta sälää. Suomessa ajattelin mennä katkaisuhoitoon.
Mutta jäi tästä vuodesta muutakin kuin materiaa. Ihania ystäviä, hyviä kokemuksia, kauniita muistoja ja avartunut maailmankuva. Mitäs minä olen tämän vuoden aikana oppinut?
- tinkimään. ja paljon.
- olemaan tiukka enkä suostu enää huijattavaksi
- olen oppinut syömään roskaruokaa ja jopa pitämään siitä. Ei hampurilaiset tai cokis niin pahaa ole.
- pääsin eroon hygienia-neurooseistani ja sietämään likaisuutta. Kyllä ne kädet pääsee sitten kuitenkin ennen pitkää pesemään.
- opin selviämään pienellä matkavarustuksella. Mitä vähemmän matkatavaraa, sitä vähemmän reppu painaa.
- opin sukeltamaan
- opin ajamaan skootterilla
- opin käyttämään talkkia ja hikiliinaa (kangasliina, jolla hangataan kasvoja säännöllisesti, jotta naama ei kiiltäisi)
- opin ratsastamaan elefantilla
- juomaan kaikkea mahdollista nestettä pillin avulla (thaimaalaiset rakastavat pillejä!)
- käyttämään palveluja hyväksi (siivooja, pesula, manikyyri, pedikyyri, hieronta ynnä muut on aika kivoja palveluja)
- opin, että muualla Euroopassa 15 minuuttia tarkoittaa vähintään puolta tuntia
- että Thaimaassa 15 minuuttia tarkoittaa vähintään tuntia
- että Intiassa 15 minuuttia tarkoittaa vähintään vuorokautta
- että thaimaalaiset eivät kertakaikkiaan ymmärrä kasvisruoan päälle. (Sika ei kuulu kasvisruokaan.)
- olen oppinut syömään katkarapuja ja pitämään niistä. Olen myös oppinut, että on parempi tilata katkarapuja, koska silloin saa yleensä katkarapuja. Kasvisruokaa on turha tilata, koska voi olla varma, että ainakaan kasvisruokaa sieltä ei tule.
- että kuumalla on turha juoda vettä, koska se ei imeydy. Parempi juoda vaikka limuja.
- että kuumalla kannattaa aina pysytellä varjossa mutta mieluiten ilmastoiduissa sisätiloissa
- että uusissa sandaaleissa ei kannata lähteä liikkeelle ilman laastaripakettia laukussa
- että pirtelökioskilta ei kannata yrittää ostaa banaania sillä kolmen banaanin sijasta saa kolme isoa banaanipirtelöä
Ja nyt myös tiedän
- miltä kuullostaa kurnuttava sammakkokuoro
- miltä tuntuu aloittaa päivä loikoilemalla auringonpaisteessa uima-altaalla
- miltä tuntuu, kun ei tarvitse koskaan palella
- miltä tuntuu istua lautassa, jonka kaikki matkustajat tuijottavat herkeämättä meitä
- miltä tuntuu istua koulutunnilla, kun edessä istuva poika tuijottaa minua koko tunnin ajan selkä opettajaan päin
- miltä tuntuu olla eläintarhan kiinnostavin ja kuvatuin kohde
- miltä tuntuu kun kaikkialla ja joka paikassa kaikki tuijottavat
- miltä tuntuu tieto, että esiinnyn kymmenien ja taas kymmenien intialaisten valokuva-albumeissa hikisenä ja punaisena väkinäisesti hymyillen
- miltä tuntuu seistä lehmien kanssa iltapäiväruuhkassa
- miltä tuntuu matkustaa 19 tuntia ilmastoimattomassa bussissa 35 asteen hiostavassa helteessä (jossa muut matkustajat tuijottavat meitä)
- miltä tuntuu olla maassa, jossa kukaan ei ymmärrä meitä ja me emme ymmärrä heitä (ORPO OLO!!!)
- mikä on oikea liikenneruuhka
- miltä tuntuu löytää samasta ravintola-annoksesta viisi pitkää mustaa hiusta
- miltä tuntuu kääntää päätä liian vähän antaessa poskisuudelmia ja suudella ranskalaista vaihto-oppilasta melkein suulle
- miltä tuntuu kun elämä on niin rentoa, että suurin stressi on oikean aurinkorasvakertoimen valinta
- miltä tuntuu syödä tuoreita hedelmiä joka päivä niin paljon kuin napa vetää ja aivan käsittämättömän halvalla
- miltä tuntuu hakea suussa sulava grillatu maissi katugrillistä silloin kun huvittaa 10 sentillä
- miltä tuntuu istua rantahiekalla palmujen katveessa ja tuntea kutinaa kantapään alla ja huomata, että rapuhan se sieltä hiekasta kaivautui
Aika mielettömän hieno vuosi. Mutta nyt tuntuu ihan kivalta tulla taas kotiin. Vau! Vesihanasta voi juoda ja yleisissä vessoissa on vessapaperia. Ja pytty. Miten kiva puhua taas suomea ja että ihmiset ymmärtävät mitä sanon (kommunikaatiota valokuvaliikkeessä eilen: You tomorrow CD back, ok? No have it now. Cannot.). Mukavaa :)! Ihana laittaa taas itse ruokaa ja syödä tasan sitä, mitä itse haluaa. Ihana pestä pyykkiä omassa pesukoneessa (itsepalvelupesulan pitäjällä täällä on ikävä fetissi meidän likapyykkiä kohtaan...). Kiva kävellä ruokakauppaan hikoilematta. Kiva käyttää päivänsä muuhunkin kuin liikenneruuhkissa istumiseen. Ja ihan mielettömän mahtavan ihanaa nähdä taas siskoa, perhettä ja kavereita :):):)!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Huomenna nähdään :)!
=) lilli
Mutta jäi tästä vuodesta muutakin kuin materiaa. Ihania ystäviä, hyviä kokemuksia, kauniita muistoja ja avartunut maailmankuva. Mitäs minä olen tämän vuoden aikana oppinut?
- tinkimään. ja paljon.
- olemaan tiukka enkä suostu enää huijattavaksi
- olen oppinut syömään roskaruokaa ja jopa pitämään siitä. Ei hampurilaiset tai cokis niin pahaa ole.
- pääsin eroon hygienia-neurooseistani ja sietämään likaisuutta. Kyllä ne kädet pääsee sitten kuitenkin ennen pitkää pesemään.
- opin selviämään pienellä matkavarustuksella. Mitä vähemmän matkatavaraa, sitä vähemmän reppu painaa.
- opin sukeltamaan
- opin ajamaan skootterilla
- opin käyttämään talkkia ja hikiliinaa (kangasliina, jolla hangataan kasvoja säännöllisesti, jotta naama ei kiiltäisi)
- opin ratsastamaan elefantilla
- juomaan kaikkea mahdollista nestettä pillin avulla (thaimaalaiset rakastavat pillejä!)
- käyttämään palveluja hyväksi (siivooja, pesula, manikyyri, pedikyyri, hieronta ynnä muut on aika kivoja palveluja)
- opin, että muualla Euroopassa 15 minuuttia tarkoittaa vähintään puolta tuntia
- että Thaimaassa 15 minuuttia tarkoittaa vähintään tuntia
- että Intiassa 15 minuuttia tarkoittaa vähintään vuorokautta
- että thaimaalaiset eivät kertakaikkiaan ymmärrä kasvisruoan päälle. (Sika ei kuulu kasvisruokaan.)
- olen oppinut syömään katkarapuja ja pitämään niistä. Olen myös oppinut, että on parempi tilata katkarapuja, koska silloin saa yleensä katkarapuja. Kasvisruokaa on turha tilata, koska voi olla varma, että ainakaan kasvisruokaa sieltä ei tule.
- että kuumalla on turha juoda vettä, koska se ei imeydy. Parempi juoda vaikka limuja.
- että kuumalla kannattaa aina pysytellä varjossa mutta mieluiten ilmastoiduissa sisätiloissa
- että uusissa sandaaleissa ei kannata lähteä liikkeelle ilman laastaripakettia laukussa
- että pirtelökioskilta ei kannata yrittää ostaa banaania sillä kolmen banaanin sijasta saa kolme isoa banaanipirtelöä
Ja nyt myös tiedän
- miltä kuullostaa kurnuttava sammakkokuoro
- miltä tuntuu aloittaa päivä loikoilemalla auringonpaisteessa uima-altaalla
- miltä tuntuu, kun ei tarvitse koskaan palella
- miltä tuntuu istua lautassa, jonka kaikki matkustajat tuijottavat herkeämättä meitä
- miltä tuntuu istua koulutunnilla, kun edessä istuva poika tuijottaa minua koko tunnin ajan selkä opettajaan päin
- miltä tuntuu olla eläintarhan kiinnostavin ja kuvatuin kohde
- miltä tuntuu kun kaikkialla ja joka paikassa kaikki tuijottavat
- miltä tuntuu tieto, että esiinnyn kymmenien ja taas kymmenien intialaisten valokuva-albumeissa hikisenä ja punaisena väkinäisesti hymyillen
- miltä tuntuu seistä lehmien kanssa iltapäiväruuhkassa
- miltä tuntuu matkustaa 19 tuntia ilmastoimattomassa bussissa 35 asteen hiostavassa helteessä (jossa muut matkustajat tuijottavat meitä)
- miltä tuntuu olla maassa, jossa kukaan ei ymmärrä meitä ja me emme ymmärrä heitä (ORPO OLO!!!)
- mikä on oikea liikenneruuhka
- miltä tuntuu löytää samasta ravintola-annoksesta viisi pitkää mustaa hiusta
- miltä tuntuu kääntää päätä liian vähän antaessa poskisuudelmia ja suudella ranskalaista vaihto-oppilasta melkein suulle
- miltä tuntuu kun elämä on niin rentoa, että suurin stressi on oikean aurinkorasvakertoimen valinta
- miltä tuntuu syödä tuoreita hedelmiä joka päivä niin paljon kuin napa vetää ja aivan käsittämättömän halvalla
- miltä tuntuu hakea suussa sulava grillatu maissi katugrillistä silloin kun huvittaa 10 sentillä
- miltä tuntuu istua rantahiekalla palmujen katveessa ja tuntea kutinaa kantapään alla ja huomata, että rapuhan se sieltä hiekasta kaivautui
Aika mielettömän hieno vuosi. Mutta nyt tuntuu ihan kivalta tulla taas kotiin. Vau! Vesihanasta voi juoda ja yleisissä vessoissa on vessapaperia. Ja pytty. Miten kiva puhua taas suomea ja että ihmiset ymmärtävät mitä sanon (kommunikaatiota valokuvaliikkeessä eilen: You tomorrow CD back, ok? No have it now. Cannot.). Mukavaa :)! Ihana laittaa taas itse ruokaa ja syödä tasan sitä, mitä itse haluaa. Ihana pestä pyykkiä omassa pesukoneessa (itsepalvelupesulan pitäjällä täällä on ikävä fetissi meidän likapyykkiä kohtaan...). Kiva kävellä ruokakauppaan hikoilematta. Kiva käyttää päivänsä muuhunkin kuin liikenneruuhkissa istumiseen. Ja ihan mielettömän mahtavan ihanaa nähdä taas siskoa, perhettä ja kavereita :):):)!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Huomenna nähdään :)!
=) lilli
27.5.05
perjantai 27.5.
3 päivää jäljellä Bangkokia ja ulkomailla oloa. Sitten paluu suomen arkeen 10 kuukauden poissaolon jälkeen. Jotenkin on kovasti haikeutta mielessä. Tällä viikolla viimeisetkin kaksi parempaa kaveria on jo lähtenyt kotiin. On tylsää olla viimeisenä täällä.
Eilen kävimme kuitenkin katsomassa jotain sellaista taas, mitä ei varmaan ihan heti kotimaassa nähdä - vaikka siinä ei mitään näkemistä ollutkaan. Olimme nimittäin Miss Universum kisoissa. Kisat järjestetään tällä kertaa täällä Bangkokissa, ja kyseessä on 3 viikkoisen missikiertueen huipentuma, itse nelipäiväinen kilpailu. Finaalipäivä sattuu olemaan vasta ensi tiistaina, jolloin olemme jo suomessa joten jouduimme tyytymään 2. kilpailupäivään. Illan teema oli Presentation. Käytännössä jokainen sadasta kilpailijasta sanoi nimensä ja ikänsä kuin lastentarhan esittelykierroksella. Sitten uimapuvuissa he kävelivät nopean kierroksen ja selostaja kertoi, mitä he harrastavat ja tekevät vapaa-aikanaan. Kaikki olivat tietenkin urheilijoita, ja olivat vapaa-aikanaan perheen ja kavereiden kanssa. Tämän jälkeen oli vielä iltapukukierros, joka jäi tosin meiltä kesken. 3 tuntia Hartwall Areenan kokoisessa jättihallissa, jossa kaukana lavalla esiintyvistä hahmoista ei erottanut kuin puvun värin oli tarpeeksi. Kertakaikkiaan tylsä tapahtuma. Myös massat olivat äänestäneet näin jaloilleen, tuhansittain katsojia vetävä kilpailuareena ammotti melkein tyhjyyttän, ehkä kolmannes paikoista oli saatu myytyä/täytettyä sponsoreiden edustajilla. Ehdotan ehdottomasti, että kilpailuihin pitäisi tehdä karsinnat niinkuin euroviisuihinkin. Ei reilu 100 kilpailijan kilpailu ole oikein mielekästä katsojalle seurata. Yllättävää oli myös, että monesta naapurimaastamme, Islannista, Virosta ja Ruotsista ei ollu lähetetty lainkaan edustajaa. Koskakohan Suomi tajuaa seurata perässä.
lämmintä kesäkuuta suomeen toivoen,
eero
3 päivää jäljellä Bangkokia ja ulkomailla oloa. Sitten paluu suomen arkeen 10 kuukauden poissaolon jälkeen. Jotenkin on kovasti haikeutta mielessä. Tällä viikolla viimeisetkin kaksi parempaa kaveria on jo lähtenyt kotiin. On tylsää olla viimeisenä täällä.
Eilen kävimme kuitenkin katsomassa jotain sellaista taas, mitä ei varmaan ihan heti kotimaassa nähdä - vaikka siinä ei mitään näkemistä ollutkaan. Olimme nimittäin Miss Universum kisoissa. Kisat järjestetään tällä kertaa täällä Bangkokissa, ja kyseessä on 3 viikkoisen missikiertueen huipentuma, itse nelipäiväinen kilpailu. Finaalipäivä sattuu olemaan vasta ensi tiistaina, jolloin olemme jo suomessa joten jouduimme tyytymään 2. kilpailupäivään. Illan teema oli Presentation. Käytännössä jokainen sadasta kilpailijasta sanoi nimensä ja ikänsä kuin lastentarhan esittelykierroksella. Sitten uimapuvuissa he kävelivät nopean kierroksen ja selostaja kertoi, mitä he harrastavat ja tekevät vapaa-aikanaan. Kaikki olivat tietenkin urheilijoita, ja olivat vapaa-aikanaan perheen ja kavereiden kanssa. Tämän jälkeen oli vielä iltapukukierros, joka jäi tosin meiltä kesken. 3 tuntia Hartwall Areenan kokoisessa jättihallissa, jossa kaukana lavalla esiintyvistä hahmoista ei erottanut kuin puvun värin oli tarpeeksi. Kertakaikkiaan tylsä tapahtuma. Myös massat olivat äänestäneet näin jaloilleen, tuhansittain katsojia vetävä kilpailuareena ammotti melkein tyhjyyttän, ehkä kolmannes paikoista oli saatu myytyä/täytettyä sponsoreiden edustajilla. Ehdotan ehdottomasti, että kilpailuihin pitäisi tehdä karsinnat niinkuin euroviisuihinkin. Ei reilu 100 kilpailijan kilpailu ole oikein mielekästä katsojalle seurata. Yllättävää oli myös, että monesta naapurimaastamme, Islannista, Virosta ja Ruotsista ei ollu lähetetty lainkaan edustajaa. Koskakohan Suomi tajuaa seurata perässä.
lämmintä kesäkuuta suomeen toivoen,
eero
26.5.05
Hirvittävä matkakuume!!!!!!! Maha kääntyy ympäri joka kerta kun ajattelenkin Suomeen paluuta. Jännittää, jännittää, jännittää. Lähtötohinat käynnissä, huone on kuin pommin jälijltä. Rahdin hankkiminen on tuottanut minulle harmaita hiuksia ja tuskan hikeä mutta nyt toivon mukaan rahtifirma tulee hakemaan pahvilaatikot meiltä huomenna. Miten tätä tavaraa on taas kertynytkin? Toivottavasti kaikki menisi nyt nappiin. Haaveilen vain hetkestä jolloin istun lentokoneessa ja kaikki asiat on hoidettu!
Viime viikonloppu vietettiin Pattayalla. Halusin vielä lähteä sukeltamaan ennen Suomeen paluuta ja myöhästyimme Koh Changin lautasta, joten päädyimme taas turistihelvettiin. Sukellus oli melkein puolet kalliimpaa kuin Thaimaan muissa kohteissa mutta oli se sen arvoistakin :)! Ensimmäisen sukelluksen jälkeen olin jo valmis heittämään kirveen kaivoon ja lopettamaan koko harrastuksen kun olin pulpahtanut pari kertaa pinnalle ja toisaalta kolhinut itseäni pohjakiviin ;) mutta toisella sukelluksella vihdoin ymmärsin hengitystekniikan merkityksen korkeuden säätelyssä ja ahaa-tunne oli valtava. Vaikka virta oli todella voimakas (potkimatta virtasi koko ajan vauhdilla eteenpäin) niin sukeltaminen oli todella hauskaa! Sukeltamisesta jäi mielettömän hyvä fiilis ja harmittaa kovasti, että joudumme jo palaamaan sameiden vesien Suomeen :(
Vietettyämme päivän lautassa niin kuinka ollakaan taas vaihteeksi käräytimme ihomme. Minä poltin jopa silmäluomeni, mikä oli aika tuskallinen kokemus. Kummallista, sillä pohjarusketus oli jo hyvä ja lisäilin aurinkorasvaa pitkin päivää. No, pitihän palanut iho vielä kerran kokea, niin kuin pisteeksi vaihtovuodelle :)!
Tänään Miss Universum kisoja katsomaan. Vuorossa missien kyselytunti. Toivovatkohan he maailmanrauhaa vai nälänhädän loppumista?
:) lilli
Viime viikonloppu vietettiin Pattayalla. Halusin vielä lähteä sukeltamaan ennen Suomeen paluuta ja myöhästyimme Koh Changin lautasta, joten päädyimme taas turistihelvettiin. Sukellus oli melkein puolet kalliimpaa kuin Thaimaan muissa kohteissa mutta oli se sen arvoistakin :)! Ensimmäisen sukelluksen jälkeen olin jo valmis heittämään kirveen kaivoon ja lopettamaan koko harrastuksen kun olin pulpahtanut pari kertaa pinnalle ja toisaalta kolhinut itseäni pohjakiviin ;) mutta toisella sukelluksella vihdoin ymmärsin hengitystekniikan merkityksen korkeuden säätelyssä ja ahaa-tunne oli valtava. Vaikka virta oli todella voimakas (potkimatta virtasi koko ajan vauhdilla eteenpäin) niin sukeltaminen oli todella hauskaa! Sukeltamisesta jäi mielettömän hyvä fiilis ja harmittaa kovasti, että joudumme jo palaamaan sameiden vesien Suomeen :(
Vietettyämme päivän lautassa niin kuinka ollakaan taas vaihteeksi käräytimme ihomme. Minä poltin jopa silmäluomeni, mikä oli aika tuskallinen kokemus. Kummallista, sillä pohjarusketus oli jo hyvä ja lisäilin aurinkorasvaa pitkin päivää. No, pitihän palanut iho vielä kerran kokea, niin kuin pisteeksi vaihtovuodelle :)!
Tänään Miss Universum kisoja katsomaan. Vuorossa missien kyselytunti. Toivovatkohan he maailmanrauhaa vai nälänhädän loppumista?
:) lilli
15.5.05
Takaisin Bangkokissa. VIHDOINKIN! Hyvin uuvuttavan 15 tunnin matkan jälkeen. Alkaa tämä matkustelu tai ainakin bussimatkustelu ottamaan voimille. Nyt tuntuu siltä, että Helsingistä Lappiin hurauttaa sekunnissa. Huoh! Miksi kaikilla bussiyhtiöillä tässä maanosassa on tapana noutaa asiakkaat aamulla hotelleilta? Eikö paljon järkevämpää olisi, että asiakkaat raahautuisivat itse kahdeksaksi bussiasemalle ja saisivat näin nukkua tunnin pidempään? Ei. Niinpä olimme aamu seitsemältä hotellin aulassa odottamassa bussikuljetusta bussiasemalle, joka saapui 40 minuutin odottelun jälkeen. Bussiasemalla meidän piti tietysti vielä odotella Bangkokiin menevää bussia. Bussi oli pieni mini-van ja tietysti me onnistuimme Eeron kanssa valitsemaan bussin ehkä huonoimmat paikat. Jalkatilaa oli muutama sentti ja penkin alla joku iso laatikko, joten jalkoja ei saanut mahdutetuksi juuri minnekään. Ainoa mahdollinen asento oli sivuttainen toisella kankulla istuminen kummallisessa kiekurassa, jotta jalat sai joten kuten mahdutettua penkkien väliin, silloinkin toinen jalka jäi osaksi ilmaan roikkumaan. Ilmastointia ei ollut ja bussissa oli mahdottoman kuuma. Tie oli sitä samaa kuoppaista hiekkatietä kuin tullessakin. Matka meni kelloa vilkuillessa.
Kolmannen pysähdyksen jälkeen matka jatkui taas keskipäivän paahtavassa kuumuudessa. Jossakin vaiheessa bussi alkoi täyttyä pölyllä. Matkustajat hengittivät kuka nenäliinan ja kuka jonkun vaatekappaleen kautta, kunnes kuski muutaman kilometrin köröttelyn jälkeen huomasi, että bussista oli pudonnut takaikkuna. Siinä vaiheessa kaikki matkustajat olivat yltä päältä punaruskeassa hiekkapölyssä ja minun valkoinen t-paita oli entinen. Ikävä juttu tässä oli se, että takapenkille oli lastattu kaikki matkatavarat ja seitsemisen rinkkaa oli pudonnut matkasta. Sinänsä mielenkiintoista tarkkailla miten eri maalaiset ihmiset tällaiseen takaiskuun suhtautuvat. Ranskalainen päästi suustaan kaikki mahdolliset ranskankieliset kirosanat ja hakkasi samaan aikaan istuinta sanojensa vahvistukseksi, britti meuhkasi ja vaati bussiyhtiöltä korvauksia. Onneksi me olimme matkassa vain pienien selkäreppujen kanssa, joten kerrankin me säästyimme yhdeltä vastoinkäymiseltä! Meidät matkustajat jätettiin kello kahdentoista porottavan auringon alle odottamaan, kun rinkkansa hukanneet lähtivät bussilla niitä etsimään. Etsimisessä meni tunti ja rinkkoja ei tietenkään löytynyt. Matkaa jatkettiin ilman bussin takalasia ja täytyy sanoa, että puolentoista tunnin päästä rajalle saavuttuamme olimme kaikki niin likaisia, etten ole ennen sellaista kokenut.
Thaimaan puolella iski rankkasade ja porukka hajosi. Kaikkien eksyneiden lampaiden yhteensaattamisessa ja bussiin pääsyssä kului taas rattoisasti tunti. Bussi vaikutti lupaavalta, kaksikerroksinen siisti bussi kaikkine mukavuuksineen. Matkaa onnistuttiin tehdä puolisentoista tuntia, kun bussi hajosi jota sitten korjattiin tunnin verran. Muutama kymmen kilometri eteen päin ja taas tunnin korjausurakka. Tässä vaiheessa myös bussin vessa oli mennyt tukkoon yhden onnettoman ruokamyrkytyksen saaneen matkustajan johdosta, joten kun vihdoin pääsimme jatkamaan matkaa, tehtiin se hyvin pistävän kitkerässä eritteiden hajussa. Kaiken lisäksi jouduimme Eeron kanssa ihailemaan bussin ikkunasta kotihotellimme näkyä, kun posotimme sen ohi ja teimme näin tunnin ylimääräisen lenkin keskustan kautta, jossa pääsimme vasta poistumaan kovan onnen kulkuneuvostamme, sillä myöhästyimme juuri edellisestä pysähdyspaikasta, joka olisi ollut muutaman kilometrin päässä kodistamme. Päivän ruokalistalla meillä oli cokista, shipsejä ja suklaata, ja kun kymmenen aikaan illalla pääsimme vihdoin hotellille, tuli sellainen olo, että nyt riittää taas vähäksi aikaa!
Cambodia oli kyllä ihan mukava paikka. Ihmiset olivat ystävällisen uteliaita eikä meitä valuutanvaihtosäädön jälkeen enää huijattu. Angkor Watin alue oli vaikuttava vaikka kolmisenkymmenen kilometrin pyöräily vaarin nuoruuden aikaisilla pyörillä keskipäivän helteessä ei ollutkaan mikään miellyttävin kokemus. Maa vaikutti aika köyhältä, varsinkin maaseutu (jota bussin ikkunasta oli RUNSAASTI aikaa seurailla...) mutta myös Siem Reap. Kerjäläisiä pyöri ympärillä jonkun verran, tuk tuk -kyydin tarjoajia sitäkin enemmän ;)! Vaikka silkkihuivien ja postikorttien kauppiaita olikin, varsinkin Angkor Watin ympäristössä, niin myynti ei ollut niin agressiivista kuin Intiassa. Myyjien kanssa pystyi keskustelemaan ja pelleilemäänkin. Ihmiset vaikuttivat onnellisilta eikä turistien nyhtäminen tuntunut olevan elämän päämäärä, vaikka toki kauppaa kovasti tekivätkin. Matkauupumuksesta huolimatta maasta ja reissusta jäi hyvä olo :)!
lilli
Kolmannen pysähdyksen jälkeen matka jatkui taas keskipäivän paahtavassa kuumuudessa. Jossakin vaiheessa bussi alkoi täyttyä pölyllä. Matkustajat hengittivät kuka nenäliinan ja kuka jonkun vaatekappaleen kautta, kunnes kuski muutaman kilometrin köröttelyn jälkeen huomasi, että bussista oli pudonnut takaikkuna. Siinä vaiheessa kaikki matkustajat olivat yltä päältä punaruskeassa hiekkapölyssä ja minun valkoinen t-paita oli entinen. Ikävä juttu tässä oli se, että takapenkille oli lastattu kaikki matkatavarat ja seitsemisen rinkkaa oli pudonnut matkasta. Sinänsä mielenkiintoista tarkkailla miten eri maalaiset ihmiset tällaiseen takaiskuun suhtautuvat. Ranskalainen päästi suustaan kaikki mahdolliset ranskankieliset kirosanat ja hakkasi samaan aikaan istuinta sanojensa vahvistukseksi, britti meuhkasi ja vaati bussiyhtiöltä korvauksia. Onneksi me olimme matkassa vain pienien selkäreppujen kanssa, joten kerrankin me säästyimme yhdeltä vastoinkäymiseltä! Meidät matkustajat jätettiin kello kahdentoista porottavan auringon alle odottamaan, kun rinkkansa hukanneet lähtivät bussilla niitä etsimään. Etsimisessä meni tunti ja rinkkoja ei tietenkään löytynyt. Matkaa jatkettiin ilman bussin takalasia ja täytyy sanoa, että puolentoista tunnin päästä rajalle saavuttuamme olimme kaikki niin likaisia, etten ole ennen sellaista kokenut.
Thaimaan puolella iski rankkasade ja porukka hajosi. Kaikkien eksyneiden lampaiden yhteensaattamisessa ja bussiin pääsyssä kului taas rattoisasti tunti. Bussi vaikutti lupaavalta, kaksikerroksinen siisti bussi kaikkine mukavuuksineen. Matkaa onnistuttiin tehdä puolisentoista tuntia, kun bussi hajosi jota sitten korjattiin tunnin verran. Muutama kymmen kilometri eteen päin ja taas tunnin korjausurakka. Tässä vaiheessa myös bussin vessa oli mennyt tukkoon yhden onnettoman ruokamyrkytyksen saaneen matkustajan johdosta, joten kun vihdoin pääsimme jatkamaan matkaa, tehtiin se hyvin pistävän kitkerässä eritteiden hajussa. Kaiken lisäksi jouduimme Eeron kanssa ihailemaan bussin ikkunasta kotihotellimme näkyä, kun posotimme sen ohi ja teimme näin tunnin ylimääräisen lenkin keskustan kautta, jossa pääsimme vasta poistumaan kovan onnen kulkuneuvostamme, sillä myöhästyimme juuri edellisestä pysähdyspaikasta, joka olisi ollut muutaman kilometrin päässä kodistamme. Päivän ruokalistalla meillä oli cokista, shipsejä ja suklaata, ja kun kymmenen aikaan illalla pääsimme vihdoin hotellille, tuli sellainen olo, että nyt riittää taas vähäksi aikaa!
Cambodia oli kyllä ihan mukava paikka. Ihmiset olivat ystävällisen uteliaita eikä meitä valuutanvaihtosäädön jälkeen enää huijattu. Angkor Watin alue oli vaikuttava vaikka kolmisenkymmenen kilometrin pyöräily vaarin nuoruuden aikaisilla pyörillä keskipäivän helteessä ei ollutkaan mikään miellyttävin kokemus. Maa vaikutti aika köyhältä, varsinkin maaseutu (jota bussin ikkunasta oli RUNSAASTI aikaa seurailla...) mutta myös Siem Reap. Kerjäläisiä pyöri ympärillä jonkun verran, tuk tuk -kyydin tarjoajia sitäkin enemmän ;)! Vaikka silkkihuivien ja postikorttien kauppiaita olikin, varsinkin Angkor Watin ympäristössä, niin myynti ei ollut niin agressiivista kuin Intiassa. Myyjien kanssa pystyi keskustelemaan ja pelleilemäänkin. Ihmiset vaikuttivat onnellisilta eikä turistien nyhtäminen tuntunut olevan elämän päämäärä, vaikka toki kauppaa kovasti tekivätkin. Matkauupumuksesta huolimatta maasta ja reissusta jäi hyvä olo :)!
lilli
12.5.05
Cambodiassa ollaan. 14 tunnin bussissa hyppimisen ja pomppisen jalkeen. Tiet ovat taalla kuoppaisia hiekkateita; jonkun huhun mukaan siita syysta, etta joku lentoyhtio lahjoo hallitusta, ettei teita kunnostettaisi, jotta turistit mieluummin lentaisivat lentokoneella kuin matkustaisivat halvoilla busseilla. Taman paivan uuvuttavan matkan jalkeen lentomatka takaisin Bangkokiin kuullostaa kylla kiehtovalta :)!
Maana Cambodia muistuttaa aavistuksen verran Intiaa. Taallakin on vahan sotkuista ja huijaavia ihmisia mutta ei ollenkaan samassa maarin kuin Intiassa ;)! Ja ihmisia on tietenkin huomattavan paljon vahemman. Turisteja ikava kylla vietiin tanaan vaikka huijauksen asiantuntijoita Intian jalkeen luulimmekin olevamme. Bussikuskimme kehotti meita vaihtamaan Thaimaan bahtit paikalliseen valuuttaan, niin kuulemma saa tuotteet kaikista halvimmalla. Ja raha piti vaihtaa heti rajalla, silla Siem Reapissa, missa nyt olemme, ei vaihtopisteita muka olisi. Muiden turistien vaihdettua rahaa mekin paatimme seurata esimerkkia ja nain havisimme 60 euroa surkean kurssin takia... Ja taalla kaytetaan oikeastaan ainoastaan USA:n dollareita tai Thaimaan bahteja, paikallista valuuttaa ei kayta edes paikalliset itse. Kylla syo miesta ja naista tama takapakki ja ensi tunnelma maasta on vahan negatiivinen mutta ehka tama tasta.
Hotelli on ihan mukava ja ilmastointikin loytyy. Huomenna temppeleita katselemaan ja kiukkuista mielta nostamaan :)!
lilli
Maana Cambodia muistuttaa aavistuksen verran Intiaa. Taallakin on vahan sotkuista ja huijaavia ihmisia mutta ei ollenkaan samassa maarin kuin Intiassa ;)! Ja ihmisia on tietenkin huomattavan paljon vahemman. Turisteja ikava kylla vietiin tanaan vaikka huijauksen asiantuntijoita Intian jalkeen luulimmekin olevamme. Bussikuskimme kehotti meita vaihtamaan Thaimaan bahtit paikalliseen valuuttaan, niin kuulemma saa tuotteet kaikista halvimmalla. Ja raha piti vaihtaa heti rajalla, silla Siem Reapissa, missa nyt olemme, ei vaihtopisteita muka olisi. Muiden turistien vaihdettua rahaa mekin paatimme seurata esimerkkia ja nain havisimme 60 euroa surkean kurssin takia... Ja taalla kaytetaan oikeastaan ainoastaan USA:n dollareita tai Thaimaan bahteja, paikallista valuuttaa ei kayta edes paikalliset itse. Kylla syo miesta ja naista tama takapakki ja ensi tunnelma maasta on vahan negatiivinen mutta ehka tama tasta.
Hotelli on ihan mukava ja ilmastointikin loytyy. Huomenna temppeleita katselemaan ja kiukkuista mielta nostamaan :)!
lilli
29.4.05
Krabilla ollaan. Tsunamin jalkia ei taalla Ao Nangilla nay mutta eilen kavimme laheisissa saarissa Ton Saissa ja Hat Raissa, ja siella paikkoja ei oltu ilmeisesti viela ehditty siistia kokonaan. Veneen puolikkaita makoili siella taalla, maasto oli taynna rojua katon palasista pienempaan kraasaan ja toisaalta taas siella taalla oli uutuuttaan kiiltelevia kivitaloja, jotka oli ilmeisesti rakennettu tsunamin jalkeen, ja uutta rakennettiin koko ajan. Koko Krabia vaivaa kasittamaton turistikato, taalla on ihan pelottavan autiota! Jotenkin kurjalta tuntuu - paikalliset menettivat varmasti omaisiaan, laheisiaan ja omaisuuttaan, nakivat ja elivat kaiken sen katastrofin keskella ja nyt viela yrityksetkin ovat menna alta, kun ei ole asiakkaita. Ravintolat ja liikkeet menevat yhta aikaisin kiinni kuin Delhissa, koska eihan niita ole jarkea tyhjana auki pitaa, ja koko paikka tuntuu nukkuvan jonkinlaista talviunta.
Intialaisella teetetyista asuista tuli oikein onnistuneita mutta valitettavasti asut katosivat matkalla :( Matkasimme Ko Samuilta lautalla ja bussilla tanne Krabille, ja kesken bussimatkan kuski tuli herattamaan meidat ja kaski vaihtamaan bussia. Unenpopperoisena teimme tyota kaskettya ja pukupussi jai hattuhyllylle. Sydankohtaus oli aika lahella, kun seuraavalla bussilla hyvan matkaa koroteltyamme muistin asian. Nyt olemmekin sitten vahan jumissa taalla Krabilla, kun yritamme saada pukupussia takaisin. Tanaan iltapaivalla voimme menna taas bussiasemalle tiedustelemaan asiaa. Sunnuntaina meilla on lento Phuketista takaisin Bangkokiin, joten toivottavasti ennen sita vaatteet loytyisivat...
Sikali reissu on mennyt vahan monkaan, etta olemme molemmat Eeron kanssa kipeina :( Kuumetta, nuhaa, kohaa ja kummallakin molemmissa korvissa korvatulehdus. Laakari kielsi sukelluksen viiteen paivaan, ja sitten olemmekin jo Bangkokissa, joten sukellukset jaa talla kertaa valiin, mika harmittaa minua kovasti. Myos matkustamainen on aika raskasta puolikuntoisena. Ei sita oikein muuta osaa kuin haaveilla nukkumisesta. Haluan kylla ehdottomasti viela johonkin sukelluskohteeseen ennen Suomeen palaamista, harmittaa niin paljon!
lilli
ps. Pieni lisays edelliseen. Lahdettiin bussilla pois Ao Nangin rannalta ja muutaman sadan metrin paassa rannan kaantyessa eri suuntaan tsunamin jalkia alkoikin nakya. Koko rantaviiva oli kivimuureja ja vanhojen talojen perustuksia taynna eika taloja ollut mailla eika halmeilla. Luonto ja kasvillisuus oli ihan pystyyn kuollutta, harmaata ja kuivaa. Ei Krabi siis ihan ollutkaan saastynyt tuhoilta...
Intialaisella teetetyista asuista tuli oikein onnistuneita mutta valitettavasti asut katosivat matkalla :( Matkasimme Ko Samuilta lautalla ja bussilla tanne Krabille, ja kesken bussimatkan kuski tuli herattamaan meidat ja kaski vaihtamaan bussia. Unenpopperoisena teimme tyota kaskettya ja pukupussi jai hattuhyllylle. Sydankohtaus oli aika lahella, kun seuraavalla bussilla hyvan matkaa koroteltyamme muistin asian. Nyt olemmekin sitten vahan jumissa taalla Krabilla, kun yritamme saada pukupussia takaisin. Tanaan iltapaivalla voimme menna taas bussiasemalle tiedustelemaan asiaa. Sunnuntaina meilla on lento Phuketista takaisin Bangkokiin, joten toivottavasti ennen sita vaatteet loytyisivat...
Sikali reissu on mennyt vahan monkaan, etta olemme molemmat Eeron kanssa kipeina :( Kuumetta, nuhaa, kohaa ja kummallakin molemmissa korvissa korvatulehdus. Laakari kielsi sukelluksen viiteen paivaan, ja sitten olemmekin jo Bangkokissa, joten sukellukset jaa talla kertaa valiin, mika harmittaa minua kovasti. Myos matkustamainen on aika raskasta puolikuntoisena. Ei sita oikein muuta osaa kuin haaveilla nukkumisesta. Haluan kylla ehdottomasti viela johonkin sukelluskohteeseen ennen Suomeen palaamista, harmittaa niin paljon!
lilli
ps. Pieni lisays edelliseen. Lahdettiin bussilla pois Ao Nangin rannalta ja muutaman sadan metrin paassa rannan kaantyessa eri suuntaan tsunamin jalkia alkoikin nakya. Koko rantaviiva oli kivimuureja ja vanhojen talojen perustuksia taynna eika taloja ollut mailla eika halmeilla. Luonto ja kasvillisuus oli ihan pystyyn kuollutta, harmaata ja kuivaa. Ei Krabi siis ihan ollutkaan saastynyt tuhoilta...
26.4.05
Ko Phanganin Full Moon Partyt on nyt sitten nahty. Jos pitaa hikisista, paidattomista ja kannisista lankkarimiehista, niin juhla on oikein hauska. Jotenkin minun oli vaikea virittaytya tunnelmaan. Ehka syy oli myos seurassa. Alkaa pikku hiljaa hermot menna naihin hollantilaisiin teiniystaviimme. Nyt tanne on saapunut myos yksi sankari lisaa seuraavaa lukukautta odottamaan. Pojalla on suuret puheet. 'Olen taalla kahdeksan kuukautta ja tyttoystava Hollannista aikoo tulla tanne kokonaiseksi kuukaudeksi minua moikkaamaan. Saa tulla korkeintaan kylla kahdeksi viikoksi! Pitaa piilottaa kannykka siksi ajaksi...' Ja thai-tyttoja on kertynyt tietysti jo iso liuta naissa kahdessa viikossa, jotka han on taalla viettanyt. Yhdella toisella hollantilaisella on myos tietysti tyttoystava Hollannissa odottamassa ja taalla Thaimaassa kaksi tyttoystavaa. Niiden pitaminen on kuulemma helppoa, silla toinen on yotyossa ja toinen paivatyossa. Lisaksi baarista tarttuu mukaan pari kertaa viikossa yhden yon ihastus. Ainoa keskustelunaihe heidan seurassa on tytot, tyttojen ulkonako, edellinen yo ja mita aiotaan tehda ensi yona. Sellaisia sikaniskoja harvoin nakee. Tyttojutut viela jaksaisin mutta halventavat puheet ottavat paahan tai keskustelut siita, kuinka thai-tytot on lansimaalaisia naisia niin paljon parempia, silla yhden yon suhteen jalkeen ne viela siivoavat heidan huoneensa ennen kotiin lahtoaan. Tai kuinka he eivat voi enaa ikina seurustella hollantilaisten kanssa, silla hollantilaiset tytot ovat liian lihavia ja pomottelevia. Ehkapa hollantilaiset tytot vain osaavat vaatia jonkin tasoista kohtelua ja toisaalta, voisivat katsoa peilista omia kaljamahojaan... Ainoana naispuolisena minun on vaikea kommentoida yhtaan mitaan mihinkaan saamatta sitruunan kuvaa otsaan ja niinpa olen kehittynyt aika hyvaksi kannykkapeleissani, koska en vain jaksa osallistua heidan keskusteluihinsa.
Pienen masentumisen jalkeen olo on taas loistava, kun eilen aamulla heti herattyamme otimme paatin ja tulimme tanne Ko Samuille. Mika rauha ja rento tunnelma :)! Ihana olla Eeron kanssa kahdestaan ja jutella jarkevista asioista. Tama taitaakin olla Thaimaassa oloaikanamme ensimmainen matkakohde, jossa olemme ihan kahdestaan. Ja se on aika mukavaa :)! Ikava kylla, olemme molemmat flunssassa, joten emme voi lahtea sukeltamaan :( Mika harmi. Toivottavasti paranemme nopeasti, silla sukellusinnostus on kova! Aika jannaa puuhaa :D!!
Heh, paadyimme asken teettamaan Eerolle puvun ja minulle talvitakin intialaisella raatalilla :)! Kuin kotiin olisi palannut, kun paasi tinkaamaan taas intialaisen kanssa :)! Mutta harmi kylla hinta ei pudonnut tarpeeksi, joten mina jatin mekon teettamatta. Emmehan me voineet taipua ;)! Saapi nahda mita tasta tulee.
Ko Samui tuntuu kivalta paikalta, mika johtuu myos varmasti loistavasta seurasta! Paljon palveluita, ihania ravintoloita ja iloisia ihmisia. Turistien keski-ika on parikymmenta vuotta Ko Taota ja Ko Phangania vanhempaa mutta hintataso usein jopa muita saaria halvempi. Kylla taalla etelassa on jotenkin mukavampi tunnelma kuin Bangkokin laheisissa saarissa ja kohteissa. Taalla viihtyy :)!
lilli
Pienen masentumisen jalkeen olo on taas loistava, kun eilen aamulla heti herattyamme otimme paatin ja tulimme tanne Ko Samuille. Mika rauha ja rento tunnelma :)! Ihana olla Eeron kanssa kahdestaan ja jutella jarkevista asioista. Tama taitaakin olla Thaimaassa oloaikanamme ensimmainen matkakohde, jossa olemme ihan kahdestaan. Ja se on aika mukavaa :)! Ikava kylla, olemme molemmat flunssassa, joten emme voi lahtea sukeltamaan :( Mika harmi. Toivottavasti paranemme nopeasti, silla sukellusinnostus on kova! Aika jannaa puuhaa :D!!
Heh, paadyimme asken teettamaan Eerolle puvun ja minulle talvitakin intialaisella raatalilla :)! Kuin kotiin olisi palannut, kun paasi tinkaamaan taas intialaisen kanssa :)! Mutta harmi kylla hinta ei pudonnut tarpeeksi, joten mina jatin mekon teettamatta. Emmehan me voineet taipua ;)! Saapi nahda mita tasta tulee.
Ko Samui tuntuu kivalta paikalta, mika johtuu myos varmasti loistavasta seurasta! Paljon palveluita, ihania ravintoloita ja iloisia ihmisia. Turistien keski-ika on parikymmenta vuotta Ko Taota ja Ko Phangania vanhempaa mutta hintataso usein jopa muita saaria halvempi. Kylla taalla etelassa on jotenkin mukavampi tunnelma kuin Bangkokin laheisissa saarissa ja kohteissa. Taalla viihtyy :)!
lilli
23.4.05
Terveisia Ko Taolta.
Tultiin tanne sukelluksen mekaksikin kutsutulle saarelle keskiviikkona. Yojuna ilman nukkumapaikkoja oli taas tasaisen rasittava. Aamulla parin tunnin laivamatkan jalkeen olimme perilla.
Varsinaisesti taalla ei ole mitaan muuta tekemista kuin sukeltaminen. Niinpa mekin osallistuimme neljan paivan sukelluskurssille, ja flunssastani huolimatta saimme sen aikataulun mukaisesti paatettya tanaan. Koralleja ja kaloja tuli nahtya hirveasti. Varmasti Suomessa ikansa sukeltanut voisi olla aivan myytyna vesien kirkkaudesta ja kalojen maarasta. Minulta, jolta vertailupinta muuhun sukellukseen puuttuu, kalakirjon nakeminen ei hirveasti poikennut niista lukuisista akvaariovisiiteista, joita olemme talla matkalla jo tehneet. Sukellus sinansa on tietenkin kokemus. Nyt olisi tarkoitus lahtea kuuluisiin Full Moon partyihin Ko Phanganille.
Vaan yhtena iltana taallakin tapahtui. Oli nimittain Thai Boxing -ilta, jota mekin kavimme seuraamassa, kun emme Bangkokissa vielakaan olla saatu aikaiseksi menna paikallista hittiurheilua katsomaan. Seitseman matsin ilta paattyi odotettuun naisten thai-boxing otteluun, jossa oli vastakkain englantilainen ja thai. Ja kuin pisteeksi i:n paalle, kasittamattoman epateknisen ja hallitsemattoman kissatappelun voitti tyrmayksella englantilainen toisessa erassa :) Taas tuli nahtya jotain sellaista, mita Suomessa tuskin olisi edes mahdollista nahda.
Terveisin,
Eero
Tultiin tanne sukelluksen mekaksikin kutsutulle saarelle keskiviikkona. Yojuna ilman nukkumapaikkoja oli taas tasaisen rasittava. Aamulla parin tunnin laivamatkan jalkeen olimme perilla.
Varsinaisesti taalla ei ole mitaan muuta tekemista kuin sukeltaminen. Niinpa mekin osallistuimme neljan paivan sukelluskurssille, ja flunssastani huolimatta saimme sen aikataulun mukaisesti paatettya tanaan. Koralleja ja kaloja tuli nahtya hirveasti. Varmasti Suomessa ikansa sukeltanut voisi olla aivan myytyna vesien kirkkaudesta ja kalojen maarasta. Minulta, jolta vertailupinta muuhun sukellukseen puuttuu, kalakirjon nakeminen ei hirveasti poikennut niista lukuisista akvaariovisiiteista, joita olemme talla matkalla jo tehneet. Sukellus sinansa on tietenkin kokemus. Nyt olisi tarkoitus lahtea kuuluisiin Full Moon partyihin Ko Phanganille.
Vaan yhtena iltana taallakin tapahtui. Oli nimittain Thai Boxing -ilta, jota mekin kavimme seuraamassa, kun emme Bangkokissa vielakaan olla saatu aikaiseksi menna paikallista hittiurheilua katsomaan. Seitseman matsin ilta paattyi odotettuun naisten thai-boxing otteluun, jossa oli vastakkain englantilainen ja thai. Ja kuin pisteeksi i:n paalle, kasittamattoman epateknisen ja hallitsemattoman kissatappelun voitti tyrmayksella englantilainen toisessa erassa :) Taas tuli nahtya jotain sellaista, mita Suomessa tuskin olisi edes mahdollista nahda.
Terveisin,
Eero
14.4.05
Viime kirjoituksesta on jo aikaa ja paljon on taas tapahtunut, mistäköhän sitä aloittaisi? Elina ja Arttu lähtivät viime viikolla Kuala Lumpurin kautta Suomeen. Suvi lähti juuri, kävin saattamassa taxille. Kurjaa :( Oli ihan mielettömän mukavat kolme viikkoa ja nyt on ihan yksinäinen olo. Täytyy vähän totutella tähän taas.
Eilen tultiin Kiinasta. Oltiin siellä viikko Suvin, Tepon ja Eeron kanssa, ja matka oli aika mieleenpainuva! Olen aina halunnut matkustaa Kiinaan mutta reissu oli ehkä pienoinen pettymys. Osin siitä syystä, että selkäni oli sietämättömän kipeä ja osin siitä syystä, että Kiina oli vähän vaikeasti lähestyttävissä. Kiinan puolella Englantia ei osannut juuri kukaan ja ihmiset tuntuivat Thaimaan jälkeen epäystävällisiltä ja tylyiltä, ja palvelukulttuuri oli olematonta. Etuilevat ja kiilailevat ihmiset olivat pienoinen järkytys, aina joku oli jonossa tunkemassa ohi.
Olimme Hong Kongissa ensin pari päivää ja siihen kaupunkiin kyllä rakastuin! Vau! Aivan mahtavia pilvenpiirtäjiä, vuoria, meri, kanavia ja sujuvasti englantia puhuvat ihmiset. Ihanaa :) Siihen kaupunkiin haluaisin oikeasti muuttaa asumaan. Hyviä puolia olivat lisäksi se, että siellä ei ollut niin mahdottoman kuuma kuten Bangkokissa ja julkinen raide- ja lauttaliikenne oli todella hyvä, joten liikkumaan pääsi kätevästi ilman Bangkokin kaltaisia liikenneruuhkia. Kaupunki on myös aika pienellä alueella, joten käveleminen paikasta toiseen onnistuu. Kertakaikkiaan ihana paikka.
Sitten lähdimme junalla Kiinan puolelle Guangzhou nimiseen ’pikkukaupunkiin’, jossa on noin 10 miljoonaa asukasta. Kiinassa kun ollaan. Junamatkalla näimme lukuisia riisipeltoja ja kiinalaisia olkihattuneineen peltoja hoitamassa. Perillä juna-asemalla törmäsimme hotellitiskiin ja otimme tarjouksen vastaan. Miellyttävä hotelli Hong Kongin hostel-luukkujemme jälkeen! Lähdimme syömään ja siitä ne kieli- ja ruokailuongelmat sitten alkoivatkin. Kyllä matkustaminen vain on vaikeaa jos ei ole yhteistä kieltä paikallisten kanssa. Jos listassa lukee vain 南风窗看世界 kaltaisia merkkejä, on ruoan tilaaminen aika hankalaa. Eräänkin kerran ravintolassa syödessämme minä jouduin piirtämään kalan ja kanan kuvia paperille ja Suvi näyttelemään kanaa, jotta saimme ruokaa. Ja silloinkin saimme riisin sijasta riisivelliä ;)! No jotenkin saimme tilatuksi neljä ateriaa ja jopa kalaruokaa minulle ja Suville (kuinkakohan monta kertaa saimme possua ja lehmää kasvisruoan sijasta...). Annosten koot olivat aika mahdottoman suuria kiuluja, ilmeisesti tarkoitettu kokonaiselle seurueelle ja meillä niitä oli neljä ;) Minun kalavadissani oli luonnollisesti pää ja evät mukana, ja poikien kanalautasilla retkotti kananpää todistamassa ruoan alkuperästä. Suvi peitti ressukan persiljan lehdyköillä mielenrauhamme turvatakseen. Taitaa länsimaalainen keittiö olla aika vieraantunut ruoan alkulähteiltä, kun eläimien päät ruokavadeilla saavat voimaan pahoin. Suomessa on niin totuttu elmukelmuttuihin lihasuikaleihin, ettei lihan alkuperää tarvitse ajatella. Kiinalainen keittiö tuntui muutenkin olevan aika kaukana siitä lajista, jota Suomen kiinalaisissa ravintoloissa tarjoillaan. Teppo sai kerran jyystettäväkseen sian nahkaa, joka oli sitkeää kuin purukumi, lihoissa oli aina kaikki luut ja nahat mukana, suikaleita ei nähtykään ja hapanimeläkastikkeita ei tullut kertaakaan vastaan.
Meidän reissut tuntuvat olevan aina enemmän ja vähemmän fiaskoja, niinpä tälläkään kertaa kaikki ei mennyt ihan putkeen. Halusimme Suvin kanssa mennä Guangzhoun läpi halkovan joen illallisristeilylle (nimellä Dinner Cruising) ja suostuttelimme pojat mukaan. Ostimme liput laivalle ja lähdimme nälkäisinä risteilemään. Tarjoilija tarjosi kiinalaisin merkein varustettua juomalistaa ja söpötti jotain kiinaksi. Päättelimme listan sisältävän ruokajuomia ja kyseisen kohdan vastaavan viinejä. Pettymys oli suuri, kun saimmekin eteemme teetä ja se olikin sitten ainoa, mitä risteilyllä tarjoiltiin:( Kaksi tuntia kärvistelimme paatilla sahaten samaa joen pätkää edestakaisin lipittäen teetä ja odottaen kiihkeästi rantaan palaamista, jotta pääsisimme vihdoin syömään. Seuraavana päivänä lähdimme nähtävyyskierrokselle turistibussilla. Retken hommaaminen oli ollut työn ja tuskan takana, sillä kaupungista ei löytynyt ainuttakaan turisti-infoa, meillä ei ollut minkäänlaista opaskirjaa mukana, paikalliset eivät puhuneet juuri sanaakaan englantia eikä nettikahviloita löytynyt. Löysimme kuitenkin erään hotellin ala-aulasta ticketing-officen ja englanninkielisen esitteen, jossa luvattiin ties mitä temppeliä ja museota. Lähdön saimme jotenkin elekielellä selville ja niinpä olimme seuraavana aamuna kello seitsemän kyseisen hotellin aulassa odottamassa lähtöä. Ulkona satoi ja oli pirun kylmä eikä bussia kuulunut. Puoli tuntia odotettuamme Suvi soitti matkanjärjestäjälle, joka lupasi bussin saapuvan viiden minuutin päästä. 45 minuutin päästä Suvi ja matkanjärjestäjä kävivät taas antoisan keskustelun (The bus hasn’t come! No bus? NO BUS!!! Ooh, no bus. Bus coming soon.) ja bussi saapui kuin saapuikin tunnin värjöteltyämme. (Pieni arvoitushan tietysti on kuinka paljon kaksi puhelua suomalaisesta kännykkäliitymästä Kiinasta Suomen kautta Kiinaan maksaa...) Selostus oli luonnollisesti kiinaksi ja bussi täynnä kiinalaisia eläkeläisiä. Ensimmäinen kohde oli taidemuseo, joka oli kiinni. Seuraava kohde oli Guangzhoun yliopiston porttien ihailua ja kolmannen kohteen kohdalla Eero ja minä päätimme jatkaa uniamme ja jättää kohteen välistä, sillä luulimme, että kohde olisi yhtä turhaa sateessa värjöttelyä. Harmi, sillä kyseessä olikin kommunistinen sotakoulu, joka olisi ollut mielenkiintoista nähdä. Sitten yksi mummo katosikin matkalta, jota etsittiin melkein tunnin ajan tuloksetta. Kävimme välissä lounaalla ja palasimme etsimään eksynyttä lammasta, jota ei koskaan löytynyt. Emme todellakaan tiedä mitä mummo-paralle kävi, sillä kukaan bussista ei osannut englantia.
Lounas oli retken mielenkiintoisin osa. Istuimme suuressa pyöreässä pöydässä kuuden kiinalaisen kanssa ja minä koin heti ruokailun alussa kauhun hetkiä, kun tarjoilija toi paikalle teekannun. Kiinalaiset alkoivat pesemään tikkujaan, kuppejaan ja kulhojaan teessä ja kaatoivat sen jälkeen teeveden pöydällä olevaan lasikulhoon. Minä en voinut muuta kuin hokea tyrmistyneenä Eerolle, että me olemme tähän saakka juoneet tiskivettä! Mutta seurueemme taisikin olla vain hygieniasta pitävää sorttia sillä seuraava teekupillinen ylsi jo huulille saakka ja minä rauhoituin. Oli mukava seurata miten kiinalaiset ruokailevat, sillä meille pyörivä pöytä ja tavat olivat olleet vähän arvoitus. Kaikki ottivat yhteisistä vadeista ruokaa välillä omilla puikoillaan, välillä tarjoiluvälineillä, omia kuppeja pidettiin kädessä aika lähellä suuta ilmeisesti pöytäliinan suojaksi vaikka aika huolettomasti he sitä tuntuivat sotkevan: kananluut laitettiin pöydälle ja teetä kaadettiin vähän reilummalla kädellä. Kananpää oli luonnollisesti esillä.
Sitten meidät kuskattiin bussissa istuskelun jälkeen tohtori tolosen myyntiesittelyyn. Kyseessä oli joku hainmaksasta tehty kalanmaksaöljy. Ilmeisesti, koska esittely oli tietenkin kiinaksi. Maistiainen ei vienyt kieltä mennessään. Sitten oli vuorossa joku korumyymälä, jossa meidät alkoi vallata epätoivo, että näemmekö Guangzhousta yhtään mitään... Onneksi sightseenin pelasti viimeinen kohde, viisikerroksinen talo 1300-luvulta, jossa oli esillä posliinia, pienoisesineitä, valokuvia ym. museokamaa ja mikä parasta - vapaaehtoistyötä tekevä koululainen, joka osasi puhua englantia auttavasti ja kertoi mielenkiintoisesti museon esineistä. Kohteen jälkeen oli vähän parempi mieli, eikä seitsemän tuntia bussissa istumista koko kymmenen tunnnin sihgtseenista tuntunut enää yhtä pahalta.
Sitten bussi Macauhun ja taas uuteen mörskään asumaan. Monessakohan rotankolossa sitä on jo tullut yövyttyä? Kuvaavaa on, että huoneeseen ensi kertaa tultuamme Eeron ja minun sängynpäädyssämme tepasteli torakka. Suosittelen edelleen, että hotellihuone kannattaa käydä katsastamassa ennen sen varaamista ja maksamista. Macau oli sateinen ja kylmä, ja siellä oli hirvittävän paljon casinoita. Emme käyneet kuitenkaan tuhlaamassa rahojamme, vaikka valot kutsuvia olivatkin. Yhden yön jälkeen pääsimme onneksi eroon läävästämme ja lensimme takaisin Bangkokiin.
Nyt täällä Bangkokissa vietetään thaimaalaista uutta vuotta Songkrania. Juhlintaan kuuluu ihmisten kastelu vedellä vesipyssyin ja ämpärein sekä naaman sotkeminen kalkkiliejulla. Farangit ovat aivan erityisen haluttuja kohteita. Kävimme eilen Khao Sanilla, minne pärskintä ja kalkkisutanta ovat keskittyneet. Menimme Suvin kanssa sinne perästä päin illallistattuamme ensin Bangkokin korkeimmassa rakennuksessa, ja löysimme Eeron ja Tepon mahtavan suurin vesipyssyin varustautuneina hyvin märkinä ja kalkkisina. Ihan hauska festivaali, mutta ripsiväri ja piilolinssit on parasta jättää kotiin. Kalkkilieju aiheuttaa silmissä ikävää kirvelyä. Festivaali jatkuu vielä huomisen eli pitää vielä sen verran jännittää säilyykö kuivin nahoin, kun käy hedelmäostoksilla. Maistoimme muuten Suvin kanssa tänään vihdoin duriania, tuota hedelmien kuninkaaksi kutsuttua tuotetta. Haju ei ollut niin paha kuin kertoman mukaan olin kuvitellut ja hedelmä oli ihan syötävä. Vähän tunkkainen maku ja hyvin pehmeä koostumus eikä siitä minun lempihedelmääni tullut mutta ei kokemus mitenkään epämiellyttävä ollut ;)! Hyvää Songkrania kaikille =)!
lilli
Ps. Ai niin, vielä piti mainita erikoinen kiinalainen tapa. Naisilla ei ole tapana sulkea yleisissä vessoissa koppien ovia ja he myös tulevat kopin ulkopuolelle sulkemaan housujaan, jossa odottaa rivi jo valmiiksi housunsa avanneita jonottajia. Tämä tuntui Suvista ja minusta aika omituiselta ja vaistomaisesti pyörähdimme täydet 180 astetta, kun törmäsimme kopissa housut kintuissa kykkivään kiinalaisnaiseen. Ja vessaahan ei tietysti vedetty koskaan. Ilmeisesti kiinalaisia on niin paljon, että asiat pitää tehdä nopeasti ja siksi ovien sulkeminen on turhaa? =)
Eilen tultiin Kiinasta. Oltiin siellä viikko Suvin, Tepon ja Eeron kanssa, ja matka oli aika mieleenpainuva! Olen aina halunnut matkustaa Kiinaan mutta reissu oli ehkä pienoinen pettymys. Osin siitä syystä, että selkäni oli sietämättömän kipeä ja osin siitä syystä, että Kiina oli vähän vaikeasti lähestyttävissä. Kiinan puolella Englantia ei osannut juuri kukaan ja ihmiset tuntuivat Thaimaan jälkeen epäystävällisiltä ja tylyiltä, ja palvelukulttuuri oli olematonta. Etuilevat ja kiilailevat ihmiset olivat pienoinen järkytys, aina joku oli jonossa tunkemassa ohi.
Olimme Hong Kongissa ensin pari päivää ja siihen kaupunkiin kyllä rakastuin! Vau! Aivan mahtavia pilvenpiirtäjiä, vuoria, meri, kanavia ja sujuvasti englantia puhuvat ihmiset. Ihanaa :) Siihen kaupunkiin haluaisin oikeasti muuttaa asumaan. Hyviä puolia olivat lisäksi se, että siellä ei ollut niin mahdottoman kuuma kuten Bangkokissa ja julkinen raide- ja lauttaliikenne oli todella hyvä, joten liikkumaan pääsi kätevästi ilman Bangkokin kaltaisia liikenneruuhkia. Kaupunki on myös aika pienellä alueella, joten käveleminen paikasta toiseen onnistuu. Kertakaikkiaan ihana paikka.
Sitten lähdimme junalla Kiinan puolelle Guangzhou nimiseen ’pikkukaupunkiin’, jossa on noin 10 miljoonaa asukasta. Kiinassa kun ollaan. Junamatkalla näimme lukuisia riisipeltoja ja kiinalaisia olkihattuneineen peltoja hoitamassa. Perillä juna-asemalla törmäsimme hotellitiskiin ja otimme tarjouksen vastaan. Miellyttävä hotelli Hong Kongin hostel-luukkujemme jälkeen! Lähdimme syömään ja siitä ne kieli- ja ruokailuongelmat sitten alkoivatkin. Kyllä matkustaminen vain on vaikeaa jos ei ole yhteistä kieltä paikallisten kanssa. Jos listassa lukee vain 南风窗看世界 kaltaisia merkkejä, on ruoan tilaaminen aika hankalaa. Eräänkin kerran ravintolassa syödessämme minä jouduin piirtämään kalan ja kanan kuvia paperille ja Suvi näyttelemään kanaa, jotta saimme ruokaa. Ja silloinkin saimme riisin sijasta riisivelliä ;)! No jotenkin saimme tilatuksi neljä ateriaa ja jopa kalaruokaa minulle ja Suville (kuinkakohan monta kertaa saimme possua ja lehmää kasvisruoan sijasta...). Annosten koot olivat aika mahdottoman suuria kiuluja, ilmeisesti tarkoitettu kokonaiselle seurueelle ja meillä niitä oli neljä ;) Minun kalavadissani oli luonnollisesti pää ja evät mukana, ja poikien kanalautasilla retkotti kananpää todistamassa ruoan alkuperästä. Suvi peitti ressukan persiljan lehdyköillä mielenrauhamme turvatakseen. Taitaa länsimaalainen keittiö olla aika vieraantunut ruoan alkulähteiltä, kun eläimien päät ruokavadeilla saavat voimaan pahoin. Suomessa on niin totuttu elmukelmuttuihin lihasuikaleihin, ettei lihan alkuperää tarvitse ajatella. Kiinalainen keittiö tuntui muutenkin olevan aika kaukana siitä lajista, jota Suomen kiinalaisissa ravintoloissa tarjoillaan. Teppo sai kerran jyystettäväkseen sian nahkaa, joka oli sitkeää kuin purukumi, lihoissa oli aina kaikki luut ja nahat mukana, suikaleita ei nähtykään ja hapanimeläkastikkeita ei tullut kertaakaan vastaan.
Meidän reissut tuntuvat olevan aina enemmän ja vähemmän fiaskoja, niinpä tälläkään kertaa kaikki ei mennyt ihan putkeen. Halusimme Suvin kanssa mennä Guangzhoun läpi halkovan joen illallisristeilylle (nimellä Dinner Cruising) ja suostuttelimme pojat mukaan. Ostimme liput laivalle ja lähdimme nälkäisinä risteilemään. Tarjoilija tarjosi kiinalaisin merkein varustettua juomalistaa ja söpötti jotain kiinaksi. Päättelimme listan sisältävän ruokajuomia ja kyseisen kohdan vastaavan viinejä. Pettymys oli suuri, kun saimmekin eteemme teetä ja se olikin sitten ainoa, mitä risteilyllä tarjoiltiin:( Kaksi tuntia kärvistelimme paatilla sahaten samaa joen pätkää edestakaisin lipittäen teetä ja odottaen kiihkeästi rantaan palaamista, jotta pääsisimme vihdoin syömään. Seuraavana päivänä lähdimme nähtävyyskierrokselle turistibussilla. Retken hommaaminen oli ollut työn ja tuskan takana, sillä kaupungista ei löytynyt ainuttakaan turisti-infoa, meillä ei ollut minkäänlaista opaskirjaa mukana, paikalliset eivät puhuneet juuri sanaakaan englantia eikä nettikahviloita löytynyt. Löysimme kuitenkin erään hotellin ala-aulasta ticketing-officen ja englanninkielisen esitteen, jossa luvattiin ties mitä temppeliä ja museota. Lähdön saimme jotenkin elekielellä selville ja niinpä olimme seuraavana aamuna kello seitsemän kyseisen hotellin aulassa odottamassa lähtöä. Ulkona satoi ja oli pirun kylmä eikä bussia kuulunut. Puoli tuntia odotettuamme Suvi soitti matkanjärjestäjälle, joka lupasi bussin saapuvan viiden minuutin päästä. 45 minuutin päästä Suvi ja matkanjärjestäjä kävivät taas antoisan keskustelun (The bus hasn’t come! No bus? NO BUS!!! Ooh, no bus. Bus coming soon.) ja bussi saapui kuin saapuikin tunnin värjöteltyämme. (Pieni arvoitushan tietysti on kuinka paljon kaksi puhelua suomalaisesta kännykkäliitymästä Kiinasta Suomen kautta Kiinaan maksaa...) Selostus oli luonnollisesti kiinaksi ja bussi täynnä kiinalaisia eläkeläisiä. Ensimmäinen kohde oli taidemuseo, joka oli kiinni. Seuraava kohde oli Guangzhoun yliopiston porttien ihailua ja kolmannen kohteen kohdalla Eero ja minä päätimme jatkaa uniamme ja jättää kohteen välistä, sillä luulimme, että kohde olisi yhtä turhaa sateessa värjöttelyä. Harmi, sillä kyseessä olikin kommunistinen sotakoulu, joka olisi ollut mielenkiintoista nähdä. Sitten yksi mummo katosikin matkalta, jota etsittiin melkein tunnin ajan tuloksetta. Kävimme välissä lounaalla ja palasimme etsimään eksynyttä lammasta, jota ei koskaan löytynyt. Emme todellakaan tiedä mitä mummo-paralle kävi, sillä kukaan bussista ei osannut englantia.
Lounas oli retken mielenkiintoisin osa. Istuimme suuressa pyöreässä pöydässä kuuden kiinalaisen kanssa ja minä koin heti ruokailun alussa kauhun hetkiä, kun tarjoilija toi paikalle teekannun. Kiinalaiset alkoivat pesemään tikkujaan, kuppejaan ja kulhojaan teessä ja kaatoivat sen jälkeen teeveden pöydällä olevaan lasikulhoon. Minä en voinut muuta kuin hokea tyrmistyneenä Eerolle, että me olemme tähän saakka juoneet tiskivettä! Mutta seurueemme taisikin olla vain hygieniasta pitävää sorttia sillä seuraava teekupillinen ylsi jo huulille saakka ja minä rauhoituin. Oli mukava seurata miten kiinalaiset ruokailevat, sillä meille pyörivä pöytä ja tavat olivat olleet vähän arvoitus. Kaikki ottivat yhteisistä vadeista ruokaa välillä omilla puikoillaan, välillä tarjoiluvälineillä, omia kuppeja pidettiin kädessä aika lähellä suuta ilmeisesti pöytäliinan suojaksi vaikka aika huolettomasti he sitä tuntuivat sotkevan: kananluut laitettiin pöydälle ja teetä kaadettiin vähän reilummalla kädellä. Kananpää oli luonnollisesti esillä.
Sitten meidät kuskattiin bussissa istuskelun jälkeen tohtori tolosen myyntiesittelyyn. Kyseessä oli joku hainmaksasta tehty kalanmaksaöljy. Ilmeisesti, koska esittely oli tietenkin kiinaksi. Maistiainen ei vienyt kieltä mennessään. Sitten oli vuorossa joku korumyymälä, jossa meidät alkoi vallata epätoivo, että näemmekö Guangzhousta yhtään mitään... Onneksi sightseenin pelasti viimeinen kohde, viisikerroksinen talo 1300-luvulta, jossa oli esillä posliinia, pienoisesineitä, valokuvia ym. museokamaa ja mikä parasta - vapaaehtoistyötä tekevä koululainen, joka osasi puhua englantia auttavasti ja kertoi mielenkiintoisesti museon esineistä. Kohteen jälkeen oli vähän parempi mieli, eikä seitsemän tuntia bussissa istumista koko kymmenen tunnnin sihgtseenista tuntunut enää yhtä pahalta.
Sitten bussi Macauhun ja taas uuteen mörskään asumaan. Monessakohan rotankolossa sitä on jo tullut yövyttyä? Kuvaavaa on, että huoneeseen ensi kertaa tultuamme Eeron ja minun sängynpäädyssämme tepasteli torakka. Suosittelen edelleen, että hotellihuone kannattaa käydä katsastamassa ennen sen varaamista ja maksamista. Macau oli sateinen ja kylmä, ja siellä oli hirvittävän paljon casinoita. Emme käyneet kuitenkaan tuhlaamassa rahojamme, vaikka valot kutsuvia olivatkin. Yhden yön jälkeen pääsimme onneksi eroon läävästämme ja lensimme takaisin Bangkokiin.
Nyt täällä Bangkokissa vietetään thaimaalaista uutta vuotta Songkrania. Juhlintaan kuuluu ihmisten kastelu vedellä vesipyssyin ja ämpärein sekä naaman sotkeminen kalkkiliejulla. Farangit ovat aivan erityisen haluttuja kohteita. Kävimme eilen Khao Sanilla, minne pärskintä ja kalkkisutanta ovat keskittyneet. Menimme Suvin kanssa sinne perästä päin illallistattuamme ensin Bangkokin korkeimmassa rakennuksessa, ja löysimme Eeron ja Tepon mahtavan suurin vesipyssyin varustautuneina hyvin märkinä ja kalkkisina. Ihan hauska festivaali, mutta ripsiväri ja piilolinssit on parasta jättää kotiin. Kalkkilieju aiheuttaa silmissä ikävää kirvelyä. Festivaali jatkuu vielä huomisen eli pitää vielä sen verran jännittää säilyykö kuivin nahoin, kun käy hedelmäostoksilla. Maistoimme muuten Suvin kanssa tänään vihdoin duriania, tuota hedelmien kuninkaaksi kutsuttua tuotetta. Haju ei ollut niin paha kuin kertoman mukaan olin kuvitellut ja hedelmä oli ihan syötävä. Vähän tunkkainen maku ja hyvin pehmeä koostumus eikä siitä minun lempihedelmääni tullut mutta ei kokemus mitenkään epämiellyttävä ollut ;)! Hyvää Songkrania kaikille =)!
lilli
Ps. Ai niin, vielä piti mainita erikoinen kiinalainen tapa. Naisilla ei ole tapana sulkea yleisissä vessoissa koppien ovia ja he myös tulevat kopin ulkopuolelle sulkemaan housujaan, jossa odottaa rivi jo valmiiksi housunsa avanneita jonottajia. Tämä tuntui Suvista ja minusta aika omituiselta ja vaistomaisesti pyörähdimme täydet 180 astetta, kun törmäsimme kopissa housut kintuissa kykkivään kiinalaisnaiseen. Ja vessaahan ei tietysti vedetty koskaan. Ilmeisesti kiinalaisia on niin paljon, että asiat pitää tehdä nopeasti ja siksi ovien sulkeminen on turhaa? =)
1.4.05
Ko Samuin reissu vaihtui Ko Sametiksi. Junat olivat täynnä ja 17 tunnin bussi- ja lauttamatka ei innostanut matkaseuruettamme. Niinpä vaihdoimme kohdetta ja matkasimme Bangkokin lähimpään saareen Ko Sametille. Matka-aika putosi murto-osaan.
Mukava saari mutta vähän kallis. Eksyimme vielä sille puolen saarta, jonne rannalla makoilevien turistien perusteella tehdään ilmeisesti pakettimatkoja ja hinnat olivat saaren toista puolta vieläkin kalliimmat. Rähjäinen hotellimmekin maksoi triplasti sen mitä tämä meidän Inter Place BKK:ssa. Korkeaa hintatasoa lukuunottamatta retki oli oikein mukava. Loikoilimme rannalla, uimme paljon ja illalla istuimme ihanissa rantaravintoloissa, jotka vaihtavat rantatuolit auringon hämärtyessä illallispöydiksi kynttilöineen. Mukavaa.
Yhtenä päivänä kävimme myös veneretkellä snorklaamassa. Se oli todella kivaa ja sitä täytyy päästä tekemään uudelleenkin! Korallit olivat hienoja, kalat värikkäitä ja meren pohjasta löytyi ties mitä vähän ällöttävämpää lajiketta – pelottavan näköisiä matelijoita ja sieniä. Ikävimpiä olivat pienen pienet meduusanpoikaset, joita ei pystynyt silmin näkemään mutta sitäkin enemmän aistimaan, kun koko vartaloa nipisteli ja pisteli. Selkä, pylly ja jalkojen takapuoli ovat auringon takia snorklauksessa aika riskivyöhykkeellä mutta pienin palamisin me kaikki selvisimme. Pahimman palovamman sain sääreeni, kun poltin sen skootterin pakoputkeen ;)!
Nyt iho on taas auringon paahtama, arvoni thaimaalaisten silmissä on varmaan romahtanut, kun en enää olekaan vaaleaihoinen ;)! Heh!
lilli
Mukava saari mutta vähän kallis. Eksyimme vielä sille puolen saarta, jonne rannalla makoilevien turistien perusteella tehdään ilmeisesti pakettimatkoja ja hinnat olivat saaren toista puolta vieläkin kalliimmat. Rähjäinen hotellimmekin maksoi triplasti sen mitä tämä meidän Inter Place BKK:ssa. Korkeaa hintatasoa lukuunottamatta retki oli oikein mukava. Loikoilimme rannalla, uimme paljon ja illalla istuimme ihanissa rantaravintoloissa, jotka vaihtavat rantatuolit auringon hämärtyessä illallispöydiksi kynttilöineen. Mukavaa.
Yhtenä päivänä kävimme myös veneretkellä snorklaamassa. Se oli todella kivaa ja sitä täytyy päästä tekemään uudelleenkin! Korallit olivat hienoja, kalat värikkäitä ja meren pohjasta löytyi ties mitä vähän ällöttävämpää lajiketta – pelottavan näköisiä matelijoita ja sieniä. Ikävimpiä olivat pienen pienet meduusanpoikaset, joita ei pystynyt silmin näkemään mutta sitäkin enemmän aistimaan, kun koko vartaloa nipisteli ja pisteli. Selkä, pylly ja jalkojen takapuoli ovat auringon takia snorklauksessa aika riskivyöhykkeellä mutta pienin palamisin me kaikki selvisimme. Pahimman palovamman sain sääreeni, kun poltin sen skootterin pakoputkeen ;)!
Nyt iho on taas auringon paahtama, arvoni thaimaalaisten silmissä on varmaan romahtanut, kun en enää olekaan vaaleaihoinen ;)! Heh!
lilli
27.3.05
Formulakisat menivät KL:ssä ihan mukavasti. Ilma oli aika tukahduttavan kuuma ja halvimmilla lipuilla ei paljon luksusta saa. Niinpä muurhaiset söivät kinttuja istuessamme kuihtuneella nurmikolla ja aurinko porotti aika lailla kohtisuoraan ihoa kärventäen. Ilman sateenvarjoja sinne olisi paistunut. Suomessa en ole koskaan seurannut edes yhtä kokonaista kisaa televisiosta mutta paikan päällä oli sen verran kisatunnelmaa, että aloin innostua. Mutta varikkokäyntien lisääntyessä putosin kisan kärryiltä ja uuvuttava kuumuus alkoi nukuttamaan. Taisinpa jossain välissä torkahtaakin :)! Sitten keksin itselleni huvituksen – aloin laskea oman rannekelloni avulla autojen kierrosaikoja – ja sain loppuajan kulumaan. Eero oli kisasta innoissaan ja sanoo, että pysyi tilanteen tasalla kisan alusta loppuun saakka vaikka screenejä emme nähneetkään eikä selostuksistakaan saanut mitään selvää. Mukavahan se kisa oli nähdä mutta kyllä se raskas päivä oli juuri kuuman sään takia.
Bangkokiin oli taas mukava palata viikon matkan jälkeen. Ja nyt meille on saapunut taas vieraita Suomesta :)! Minun ystäväni Suvi, Elina ja Arttu sekä Eeron kaveri Teppo on ollut täällä jo jonkin aikaa. Mukavaa! Taas vaihteeksi saimme kuulla kommentteja kenkävarastostamme ja minun ystäväni pitävät minua jonkin verran tärähtäneenä shoppailuni suhteen. Heidän mukaansa minulla on lähtenyt kuulemma mopo käsistä. En minä oikein ymmärrä. Lähdetään ostoksille ja ainoastaan minä palaan pussien, kassien ja nyssyköiden kanssa ja muut tulevat tyhjin käsin. Outoja ihmisiä.
Huomenna lähdetään Etelä-Thaimaahan, Ko Samuille rannalle köllimään. Mukava päästä taas uimaan :)! Seuraavalla viikolla koittaa reissu Kiinaan. Kivaa :)! Ai niin, paluuliput Suomeen on ostettu, tulemme takaisin 31.5.2005 aamusella.
lilli
ps. Kiitos Linda onnitteluista :)! Olis ollut tosi kivaa jos säkin olisit tullut tänne!!! Haleja ja suukkoja =)!
Bangkokiin oli taas mukava palata viikon matkan jälkeen. Ja nyt meille on saapunut taas vieraita Suomesta :)! Minun ystäväni Suvi, Elina ja Arttu sekä Eeron kaveri Teppo on ollut täällä jo jonkin aikaa. Mukavaa! Taas vaihteeksi saimme kuulla kommentteja kenkävarastostamme ja minun ystäväni pitävät minua jonkin verran tärähtäneenä shoppailuni suhteen. Heidän mukaansa minulla on lähtenyt kuulemma mopo käsistä. En minä oikein ymmärrä. Lähdetään ostoksille ja ainoastaan minä palaan pussien, kassien ja nyssyköiden kanssa ja muut tulevat tyhjin käsin. Outoja ihmisiä.
Huomenna lähdetään Etelä-Thaimaahan, Ko Samuille rannalle köllimään. Mukava päästä taas uimaan :)! Seuraavalla viikolla koittaa reissu Kiinaan. Kivaa :)! Ai niin, paluuliput Suomeen on ostettu, tulemme takaisin 31.5.2005 aamusella.
lilli
ps. Kiitos Linda onnitteluista :)! Olis ollut tosi kivaa jos säkin olisit tullut tänne!!! Haleja ja suukkoja =)!
19.3.05
Kuala Lumpur
Malesia tai ainakin Kuala Lumpur on vaikuttanut kuumalta ja mukavalta paikalta.
Niin kuin Singaporen hostellimme tyontekija sanoi, tama on jotain Singaporen ja Bangkokin valilta. Ei niin sotkuinen ja sekava kuin Bangkok, mutta ei laheskaan niin kliininen kuin Singapore. Mutta yleisvaikutelmaltaan varsin mukava paikka. Etukateen minua varoiteltiin, etta muslimi maana tama olisi jotenkin kovin konservatiivinen. Sita en ole huomannut katukuvassa juuri lainkaan. Intia hindu-maana oli huomattavan paljon enemman konsveratiivisempi.
Niin taalla kuin Singaporessakin rakastetaan rikkoa maailman ennatyksia. Niinpa me olemme katselleen maailman korkeinta kaksois-rakennusta, kaynneet maailman 4. korkeimmassa tv-tornissa seka kuvattaneet itsemme maailman korkeimman lipputangon edessa. Eika siina kaikki, viihdytimme itseamma Thorbenin (saksalainen vaihto-oppilas kaveri Bangkokista) kanssa "Aasian pisimassa useaan kertaan nurinpain kulkevassa sisatiloissa olevassa vuoristoradalla". Tama siis vapaasuomennos heidan esitteensa mainoslauseesta. :) Nama todella rakastavat olla maailman tai aasian isoimpia,pisimipia tai korkeimpia. Sama se sitten kuinka teennaiselta itse ennatys kuulostaakaan. :)
Formulakisoihin mennaan huomenna. Koko kaupunki on tietenkin taynna formulahuumaa. Paikallisia tosin ei formulat taida hirveasti kiinnostaa, mutta onneksi paikalle on raahautunut formulturisteja ympari maailmaa. Ja tietenkin myos suomalaisia. :) Ilmasto tuntuu selkeasti kuumemmalta kuin Bangkokissa. Huoenna voi olla, etta joutuu vahan karsimaan kuumudesta kun ostettiin katoksettoman katsomon liput. :(
- eero
Malesia tai ainakin Kuala Lumpur on vaikuttanut kuumalta ja mukavalta paikalta.
Niin kuin Singaporen hostellimme tyontekija sanoi, tama on jotain Singaporen ja Bangkokin valilta. Ei niin sotkuinen ja sekava kuin Bangkok, mutta ei laheskaan niin kliininen kuin Singapore. Mutta yleisvaikutelmaltaan varsin mukava paikka. Etukateen minua varoiteltiin, etta muslimi maana tama olisi jotenkin kovin konservatiivinen. Sita en ole huomannut katukuvassa juuri lainkaan. Intia hindu-maana oli huomattavan paljon enemman konsveratiivisempi.
Niin taalla kuin Singaporessakin rakastetaan rikkoa maailman ennatyksia. Niinpa me olemme katselleen maailman korkeinta kaksois-rakennusta, kaynneet maailman 4. korkeimmassa tv-tornissa seka kuvattaneet itsemme maailman korkeimman lipputangon edessa. Eika siina kaikki, viihdytimme itseamma Thorbenin (saksalainen vaihto-oppilas kaveri Bangkokista) kanssa "Aasian pisimassa useaan kertaan nurinpain kulkevassa sisatiloissa olevassa vuoristoradalla". Tama siis vapaasuomennos heidan esitteensa mainoslauseesta. :) Nama todella rakastavat olla maailman tai aasian isoimpia,pisimipia tai korkeimpia. Sama se sitten kuinka teennaiselta itse ennatys kuulostaakaan. :)
Formulakisoihin mennaan huomenna. Koko kaupunki on tietenkin taynna formulahuumaa. Paikallisia tosin ei formulat taida hirveasti kiinnostaa, mutta onneksi paikalle on raahautunut formulturisteja ympari maailmaa. Ja tietenkin myos suomalaisia. :) Ilmasto tuntuu selkeasti kuumemmalta kuin Bangkokissa. Huoenna voi olla, etta joutuu vahan karsimaan kuumudesta kun ostettiin katoksettoman katsomon liput. :(
- eero
18.3.05
Meilla ei kylla mieltymykset mene yksiin Eeron kanssa. Mina viihdyin Intiassa arjen hankaluudesta huolimatta ja olin aivan sietamattoman onnellinen. Eero ei pitanyt Intiasta. Bangkokiin en oikein sopeudu vaikka isoista kaupungeista pidankin. Jotenkin Bangkok tuntuu olevan yhta pinnallista kraasaa ja minihametta ja teknokannykoita. Eero rakastaa Bangkokia. Mina pidin Singaporesta, sen puhtaudesta ja vehreydesta, mahtavista pilvenpiirtajista ja vihreista puistikoista, englantia sujuvasti puhuvista ystavallisista ihmisista, ja kulttuurien ja ihmisten sekamelskasta. Eeron mielesta Singapore oli teennainen. Hmm. Pitaa siis matkustaa edelleen ja etsia paikkaa, jossa molemmat viihtyisivat :)! Saapi nahda miten taman Kuala Lumpurin kanssa kay ;)! Nyt hotellia metsastamaan!
=) lilli
=) lilli
17.3.05
Terveisia Singaporesta!
4 miljoonan ihmisen saari, joka on jotenkin kerrassaan keinotekoinen. Pilvenpiirtajineen ja puhtainen katuineen tama on kuin mika tahansa lansimaan kaupunki. Asiaa ei yhtaan auta se, etta vahintaan puolet kadun tallaajista ovat myos lansimaalaisia. Tama on koko Aasian keskus lansifirmoille. Lahes jokaisella isolla lansiyrityksella on taalla sivukonttori, jonne laitetaan 25-35 vuotiaat uraansa aloittelevat keltanokat komennukselle hakemaan kansainvalista kokemusta. Niinpa kaikkialla parveilee rennoissa casual-suiteissa minun ikaisiani ja vahan vanhempia suuryritysten ekspatriaatteja. Suurin osa heista viettaa taalla ehka vuoden, kaksi tai kolme. En tieda pystyyko kukaan juurtumaan tahan maahan/kaupunkiin. Onko talla edes juuria? Omaa kulttuuria tai perinteita.
Huolimatta teennaisyydesta, on taalla paljon hauskaakin mita lansiraha on tuonnut. Tanaan olimme lasten tiedemuseossa missa mina viihdyin hyvin. Eilen kavimme delfiineita katselemassa ja tappajahaita akvaariossa. Tarjontaa on vaikka milla mitalla. Ostoskekuskuksia on varmaan enemman kuin koyhia tassa maassa. Hintataso on lahes sama kuin lansimaissa :( Ei tama tunnu aasialta ollenkaan. Paitsi etta onhan taallakin kiinalaisia loputtomasti, mutta eivat nekaan iham mitaan tavallisia kiinalaisia ole. Paaosin lansimaalaistunuita kiinalaisia.
Kahden tunnin paasta lahdemme bussilla kohti Malesiaa ja Kuala Lumburia. Raportoidaan taas sielta.
- eero
4 miljoonan ihmisen saari, joka on jotenkin kerrassaan keinotekoinen. Pilvenpiirtajineen ja puhtainen katuineen tama on kuin mika tahansa lansimaan kaupunki. Asiaa ei yhtaan auta se, etta vahintaan puolet kadun tallaajista ovat myos lansimaalaisia. Tama on koko Aasian keskus lansifirmoille. Lahes jokaisella isolla lansiyrityksella on taalla sivukonttori, jonne laitetaan 25-35 vuotiaat uraansa aloittelevat keltanokat komennukselle hakemaan kansainvalista kokemusta. Niinpa kaikkialla parveilee rennoissa casual-suiteissa minun ikaisiani ja vahan vanhempia suuryritysten ekspatriaatteja. Suurin osa heista viettaa taalla ehka vuoden, kaksi tai kolme. En tieda pystyyko kukaan juurtumaan tahan maahan/kaupunkiin. Onko talla edes juuria? Omaa kulttuuria tai perinteita.
Huolimatta teennaisyydesta, on taalla paljon hauskaakin mita lansiraha on tuonnut. Tanaan olimme lasten tiedemuseossa missa mina viihdyin hyvin. Eilen kavimme delfiineita katselemassa ja tappajahaita akvaariossa. Tarjontaa on vaikka milla mitalla. Ostoskekuskuksia on varmaan enemman kuin koyhia tassa maassa. Hintataso on lahes sama kuin lansimaissa :( Ei tama tunnu aasialta ollenkaan. Paitsi etta onhan taallakin kiinalaisia loputtomasti, mutta eivat nekaan iham mitaan tavallisia kiinalaisia ole. Paaosin lansimaalaistunuita kiinalaisia.
Kahden tunnin paasta lahdemme bussilla kohti Malesiaa ja Kuala Lumburia. Raportoidaan taas sielta.
- eero
13.3.05
Vaikka ollaankin asusteltu täällä Thaimaassa reilu kolme kuukautta niin tuntuu, ettei vieläkään ole oikein sisällä tässä yhteiskunnassa. Kieli on niin vaikea ja meidät on eurooppalaisina asetettu niin jalustalle, että sulautuminen yhteisöön tuntuu mahdottomalta. Naisasioista kiinnostuneena olen täälläkin yrittänyt tarkastella naisten asemaa. Oma mielikuvani on se, että naiset ovat yhteiskunnassa vahvasti läsnä. Heitä näkee joka puolella, toisin kuin Intiassa, jossa suurin osa julkisessa tilassa olevista ihmisistä oli miehiä. Thaimaassa naiset ovat vahvasti työelämässä mukana, he viettävät runsaasti aikaa ulkona ja julkisissa tiloissa, tapaavat ja seurustelevat ystäviensä kanssa. He pukeutuvat miten tahtovat ja tuntuvat olevan itsevarmoja ja tyytyväisiä elämäänsä, karkeasti yleistäen. Thaimaan englanninkielisessä sanomalehdessä, Bangkok Postissa oli viime viikolla juttu tutkimuksesta, jossa oli vertailtu Aasian ja Australian naisten asemaa. Tutkimus osoitti, että thaimaalaiset naiset ovat tutkimukseen osallistuneista maista eniten työelämässä mukana ja heitä on myös eniten johtoasemissa.
Thaimaalaisten naisten asemasta voi olla montaa mieltä. Jos puhun asiasta vaihtarikavereideni kanssa, saan erilaisia mielipiteitä heidän omista kokemuksistaan riippuen. Jet set baareissa käyvät pojat tapaavat yläluokan tyttöjä, jotka ovat itsevarmoja ja hyvässä asemassa miehiin nähden. Eräs poika taas seurustelee lähikaupan kassan kanssa ja hänen käsityksensä on, että thai-miehet ovat machoja ja naisten asema on täällä huono. Perinteisesti katsottuna naisten asema ei ole ollut yhtä hyvä kuin miesten. Thaimaan valtauskonto on buddhalaisuus, thaimaalaisista n. 95 % on buddhalaisia. Buddhalaisuuden keskeinen opetus on tehdä hyvää, välttää pahaa ja puhdistaa mielensä. Lopullisena tavoitteena on nirvana eli valaistuminen. Valaistunut ihminen vapautuu samsarasta eli elämän kiertokulusta. Elämänsä aikana jokainen tekee hyviä ja pahoja tekoja, jotka tuottavat karmaa. Karman laki vaikuttaa siihen, millaisena eliönä seuraavaan elämään syntyy, ja siten siihen, onko mahdollisuutta valaistua ja vapautua elämänpyörästä. Naiseksi syntyminen johtuu huonosta karmasta, ja naisen pitää tehdä paljon hyvää, jotta voisi syntyä mieheksi seuraavassa elämässä. Buddhalaisuuden voidaankin joidenkin lähteiden mukaan (mm. Aino Hakala, Kimppu 2003) katsoa olevan miesten uskonto ja rajoittavan naisten mahdollisuuksia. Buddhan elämästä kertovissa tarinoissa nainen kuvataan joko uskollisena vaimona tai viettelevänä pahana voimana. Naiset käyvät kuulemma miehiä useammin temppeleissä juuri siitä syystä, että heidän pitää vapautua huonosta karmastaan voidakseen syntyä mieheksi ja siten päästä lähemmäksi valaistumista. Toisaalta buddhismissa avioliitto on periaatteessa vapaasti solmittu yhtiötoveruus. Nainen ei muuta nimeään eikä kanna vihkisormusta. Hän pitää omaisuutensa erillään ja tekee kauppaa omalla vastuullaan. Lapset ovat hänen ja hän kasvattaa ne. Perinteinen thaiperhe rakentuukin naisen ympärille ja naiset kantavat vastuun perheestä.
Naiset ovat siis tavallaan vahvoja omalla elämänalueellaan mutta silti ainakin uskonnollisesti katsoen miehen alapuolella. En sitten tiedä mihin väliin ladyboyt asettuvat mutta luen parhaillaan tästä ’kolmannesta sukupuolesta’ kirjaa, joten ehkä pääsen jyvälle vielä tästäkin asiasta. Suvaitsevalta tämä maa kuitenkin joka tapauksessa tuntuu ja turvalliselta - kertaakaan en ole täällä naisena pelännyt turvallisuuteni puolesta, kuten Intiassa.
:) lilli
Thaimaalaisten naisten asemasta voi olla montaa mieltä. Jos puhun asiasta vaihtarikavereideni kanssa, saan erilaisia mielipiteitä heidän omista kokemuksistaan riippuen. Jet set baareissa käyvät pojat tapaavat yläluokan tyttöjä, jotka ovat itsevarmoja ja hyvässä asemassa miehiin nähden. Eräs poika taas seurustelee lähikaupan kassan kanssa ja hänen käsityksensä on, että thai-miehet ovat machoja ja naisten asema on täällä huono. Perinteisesti katsottuna naisten asema ei ole ollut yhtä hyvä kuin miesten. Thaimaan valtauskonto on buddhalaisuus, thaimaalaisista n. 95 % on buddhalaisia. Buddhalaisuuden keskeinen opetus on tehdä hyvää, välttää pahaa ja puhdistaa mielensä. Lopullisena tavoitteena on nirvana eli valaistuminen. Valaistunut ihminen vapautuu samsarasta eli elämän kiertokulusta. Elämänsä aikana jokainen tekee hyviä ja pahoja tekoja, jotka tuottavat karmaa. Karman laki vaikuttaa siihen, millaisena eliönä seuraavaan elämään syntyy, ja siten siihen, onko mahdollisuutta valaistua ja vapautua elämänpyörästä. Naiseksi syntyminen johtuu huonosta karmasta, ja naisen pitää tehdä paljon hyvää, jotta voisi syntyä mieheksi seuraavassa elämässä. Buddhalaisuuden voidaankin joidenkin lähteiden mukaan (mm. Aino Hakala, Kimppu 2003) katsoa olevan miesten uskonto ja rajoittavan naisten mahdollisuuksia. Buddhan elämästä kertovissa tarinoissa nainen kuvataan joko uskollisena vaimona tai viettelevänä pahana voimana. Naiset käyvät kuulemma miehiä useammin temppeleissä juuri siitä syystä, että heidän pitää vapautua huonosta karmastaan voidakseen syntyä mieheksi ja siten päästä lähemmäksi valaistumista. Toisaalta buddhismissa avioliitto on periaatteessa vapaasti solmittu yhtiötoveruus. Nainen ei muuta nimeään eikä kanna vihkisormusta. Hän pitää omaisuutensa erillään ja tekee kauppaa omalla vastuullaan. Lapset ovat hänen ja hän kasvattaa ne. Perinteinen thaiperhe rakentuukin naisen ympärille ja naiset kantavat vastuun perheestä.
Naiset ovat siis tavallaan vahvoja omalla elämänalueellaan mutta silti ainakin uskonnollisesti katsoen miehen alapuolella. En sitten tiedä mihin väliin ladyboyt asettuvat mutta luen parhaillaan tästä ’kolmannesta sukupuolesta’ kirjaa, joten ehkä pääsen jyvälle vielä tästäkin asiasta. Suvaitsevalta tämä maa kuitenkin joka tapauksessa tuntuu ja turvalliselta - kertaakaan en ole täällä naisena pelännyt turvallisuuteni puolesta, kuten Intiassa.
:) lilli
Lue lisää arkistosta.
